Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Amaury Laporte

VALKOHÄNTÄKAURIS (Odocoileus virginianus)

Valkohäntäkauris ei kuulu alkuperäiseen lajistoomme, vaan kanta on lähtöisin amerikansuomalaisten siirtolaisten lahjasta Suomen Metsästäjäliitolle.

Levinneisyys

Valkohäntäkauris on kotoisin Amerikasta, jossa sen levinneisyysalue ulottuu eteläisestä Kanadasta USA:n ja Meksikon kautta pohjoiseen Etelä-Amerikkaan, Boliviaan ja Brasilian koillisosaan asti.

Mitat ja tuntomerkit

Hartiakorkeus 90 - 130 cm, ruumiin pituus 150 - 220 cm, häntä 10 - 28 cm. Urosten paino 60 - 140 kg, naaraiden 40 - 90 kg.

Valkohäntäkauriin tunnistaa helposti vaikkapa valkoisesta peräpeilistä ja hännänalusesta. Tuntomerkkeinä ovat myös kapea kuono ja sierainten välin karvaton paljaus.

Valkohäntäkauriin sarvet ovat piikkimäiset ja monihaaraiset. Ne kaartuvat epätavallisesti ensin ulospäin ja sitten eteenpäin. Valkohäntäkauriin sarville on tyypillistä symmetrisyys ja säännöllisyys.

Valkohäntäkaurisvasa kurkistaa tarkkana lehvistöstä.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/Steve Burt



Valkohäntäkauris Oklahomassa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/Larry Smith

Ravinto

Ravintona kesäisin heinäkasvit, oraat, pensaiden ja puiden - katajan, pajun, pihlajan, haavan - silmut sekä oksat. Talvisin valkohäntäkauris syö puiden oksistoa ja runkoa, mustikanvarpuja ja katajan oksia. Sen selviytymistä talvisin turvataan ihmisen pitämillä ruokintapaikoilla. Se on paikkauskollinen laji, joka liikkuu vain muutaman kilometrin säteellä.

Valkohäntäkauris on vieras laji pohjoismaisessa lajistossa. Suomessa sillä kuitenkin on "sosiaalinen tilaus" eli vapaa ekolokero, koska kilpailevia lajeja, kuten metsäkaurista, täpläpeuraa ja isohirveä ei ole ollut kilpailemassa ravinnosta. Hirven ekolokero on hieman toinen, sillä hirvi on metsäisempi laji, joten kumpikin laji on voinut runsastua samoilla alueilla Etelä-Suomessa.

50 cm:n lumivahvuutta pidetään esiintymisrajanarajana valkohäntäkauriin kohdalla - tätä paksumman lumen alueella sen selviytymismahdollisuudet heikkenevät.

Kannan suuruus vuonna 2022

Arvion mukaan Suomessa oli vuonna 2022 noin 109 000 valkohäntäkaurista, ja kanta pieneni edellisvuodesta lähes 10 prosenttia.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Flickr/Emily Carter Mitchell

Onnistunut eläinlajin siirto

Valkohäntäkauriin istuttaminen Suomeen on yksi maailman onnistuneimmista riistanistutushankkeista. Maahamme vuonna 1934 Pohjois-Amerikasta tuoduista yksilöistä selvisi hengissä neljä naarasta ja yksi uros, joista lähes 30 000 kauriin kantamme on saanut alkunsa, joskin vuonna 1948 tuotiin maahan vielä muutama naaras lisää.

Vuosikymmenten myötä lajista on kasvanut merkittävä riistaeläin Suomeen, ja kannan kokoa eivät Etelä-Suomessa säätele niinkään luonnonolosuhteet, vaan metsästys.

Yleensä istutukset ovat joko epäonnistuneet tai uusi laji on runsastuessaan vienyt elintilan joltakin alkuperäislajilta, uusi laji on aiheuttanut suuria kasvustotuhoja, uusi laji on tartuttanut alkuperäislajeihin jonkun kohtalokkaan taudin tai uusi laji on risteytynyt jonkun alkuperäislajin kanssa. Valkohäntäkauriiden suhteen näitä ongelmia ei ole ilmennyt, vaikka mahdollisuudet joidenkin uhkakuvien toteutumiseen olisivatkin olleet näin jälkikäteen tarkasteltuna olemassa.

Lisääntyminen

Pukit röhkivät, korskuvat ja rummuttavat etujaloillaan loppusyksyn kiima-aikana. Naaraan kiima on marraskuussa ja se synnyttää toukokuussa 1 - 3 vasaa, mutta hyvissä laidunoloissa kaksivasaisuus on tyypillistä. Ensimmäisenän elinvuotena molempien sukupuolten henkiinjäävyys on samanlainen, mutta sen jälkeen naarailla selvästi korkeampi, kuin uroksilla. Naaraat elävät vanhemmiksi. Imetysaika on 4 kuukautta.

Hajurauhaset

Valkohäntäkauriilla on hajurauhasia päässä silmien edessä sekä jaloissa sorkkien yläpuolella ja varpaiden välissä. Ihminenkin kykenee haistamaan vahvoja hajuja, joita valkohäntäkauriit levittävät liikkuessaan elinpiirillään.

Hännän nosto

Valkohäntäkauris nostaa häntänsä ylös silloin, kun se tuntee itsensä uhatuksi tai kiihtyneeksi tai silloin kun se pakenee.



Valkohäntäkauris Virginiassa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/Emily Carter Mitchell

Valkohäntäkauriin vasa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Outdoor Alabama



Valkohäntäkauris kaksosvasoineen Michiganissa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/Steve Burt

Asuinympäristö

Valkohäntäkauris asustaa viljelyksiin rajoittuvissa lehti- ja sekametsissä sekä purojen ja peltojen laidoilla. Valkohäntäkauris suosii aukkoisia ja pensastoisia kangasmaita, vaikka ruokaileekin kosteikoilla ja suoalueilla. Se karttelee suuria metsäalueita. Talvisin valkohäntäkauriin elinympäristöksi saattaa sopia myös kuusikko.

Väritys

Kesällä punertavanruskea, syksyllä vaaleanharmaa, maha vaalea ja väriraja selvä. Vasat ovat nuorena valkopilkullisia, mutta pilkut häviävät 3 - 4 kuukauden iässä.



Valkoinen valkohäntäkauris kuvassa ei ole albiino, vaan ihan muuten tavallinen yksilö, mutta se on leukistinen. Se tarkoittaa sitä, että tumma väriaine eli pigmentti sen karvapeitteestä puuttuu. Silmien väri on normaali ruskeankeltainen, ei vaaleanpunainen, kuten albiinolla.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/Barbara

Yksin ja laumassa - yöllä ja päivällä

Alkukesästä valkohäntäkauris elelee yksin ja talvea kohden pienissä, 4 - 8 yksilön laumoissa. Valkohäntäkauris on yöeläin, joskus se on liikkeellä myös päivisin.

Elinikä

Lajin elinikä on 16 - 18 vuotta.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/Larry Smith

Lähteinä
Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja - Tammi
Suomen luonto Nisäkkäät Eläimet - Weilin+Göös
Luonnossa Nisäkkäät - Weilin+Göös