Susi - suurpeto, petoeläin, koiraeläin
Susi on pohjoisella pallonpuoliskolla elävä koiraeläinten heimon
kookkain ja laajimmalle levinnyt laji. Suomessa se on yksi neljästä suurpedostamme.
Vaikka susi meillä elääkin talvisin ankarissa luonnonoloissa, sillä on vain harvoja
selviä sopeutumisilmiöitä pohjoista ympäristöä varten; se ei nuku talviunta ja kätkee
vain harvoin ruokansa. Sen on pakko saalistaa koko talven tai nääntyä nälkään.
Tiivistelmässä kaikki perustiedot sudesta.
Susien määrä Suomessa
Susien määrä on Suomessa viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana, välillä laskien ja välillä nousten,
lisääntynyt noin sadalla. Vuonna 2004 rikkoontui ensimmäisen kerran raja 200.
Vuoden 2006 lopussa määrä oli
arviolta 250 - 270 sutta.
Sen jälkeen susien määrä pysyi pitkään, vuosina 2009 - 2013, alle kahdessa sadassa.
Vuonna 2014 saavutettiin jälleen raja 200. Senkin jälkeen susia oli maassamme eräinä vuosina alle 200. Kanta-arvion yläraja nousi yli 300 ensimmäisen kerran
vuonna 2021. Maaliskuussa vuonna 2024 susia oli todennäköisesti 277 – 321.
Eli vuonna 2006 susia saattoi olla enimmillään 270 ja vuonna 2024 vähintään 277.
(RKTL ja Luke Luonnonvarakeskus)
Susien määrällinen kehitys maassamme.
Älykkyys ja sosiaalisuus - elämän perusedellytykset
Susi käyttää selviytymisessään eräitä samoja ominaisuuksia, kuin ihminenkin.
Suden sopeutuminen elämään Pohjolassa tai missä hyvänsä muualla perustuu pääasiassa
sen älykkyyteen ja sosiaalisen järjestelmän korkeaan tasoon.
Suden saalistaessa ja myös puolustautuessa sen perusyksikkönä on lauma.
Se on noin kymmenen suden suurperhe, joka koostuu susiemosta, uroksesta, pennuista
ja muistakin sukulaisista. Lauman kotina on elinpiiri, reviiri, jonka koko
määräytyy sen mukaisesti, miten paljon seudulla on saaliseläimiä.
Susilaumassa on tarkasti määrätty sosiaalinen arvojärjestys. Yksi uros ja yksi naaras jakavat johtajuuden,
niiden alamaisina on toisen ja kolmannen arvoasteen susia. Hierarkian pohjalla, portaiden alapäässä
on yksilö, jota juuri ja juuri siedetään. Sitä välillä häädetään poiskin ja muuten kovistellaan ja sitten se saa kuitenkin
jäädä mukaan.
Sudet kiintyvät ihmiseen ihan samoin, kuin koiratkin
Kun sudesta kesytettiin aikoinaan koira, ajateltiin sen jälkeen, että tämän kesyyntymisen
myötä koira oppi kiintymään ihmiseen, toisin kuin susi. Ruotsissa, Tukholman yliopistossa
suoritetun tutkimuksen mukaan, joka julkaistiin vuonna 2022, osoitetaan, että ihmisen
haltuunsa pentuina ottamat sudet myös osoittavat huomattavaa kiintymystä hoitajaansa eli ihmistä kohtaan. Ihan koiran lailla.
Tällainen käyttäytyminen havaittiin, kun Tukholman yliopiston tutkijat testasivat 10 sutta ja 12 koiraa käyttäytymistestissä, joka oli erityisesti
suunniteltu mittaamaan koirien kiintymyskäyttäytymistä. Tämän testin aikana 23 viikon ikäiset sudetkin tekivät spontaanisti eron tutun
ja vieraan ihmisen välillä, aivan yhtä hyvin kuin koirat ja osoittivat enemmän läheisyyttä etsivää ja seurallista käyttäytymistä tutun
ihmisen kanssa. Lisäksi tutun ihmisen läsnäolo toimi susille sosiaalisena stressipuskurina, rauhoittaen niitä stressaavassa tilanteessa.
(ScienceDaily 20.9.2022: Scientists find that wolves can show attachment toward humans)
Näin karkotat suden
Luonnossa elävä villi susi ei kuitenkaan tunne kiintymystä ihmistä kohtaan ja siksi se onkin hyvä joskus karkottaa kauemmaksi.
Vanhassa Rajajääkärissä vuodelta 1952 on neuvottu yksinkertainen keino liian lähelle tulleen suden
karkottamiseen. Otetaan tukeva keppi ja hakataan sillä hongan kylkeen. Tätä ääntä ja sen kaikua
sudet pelkäävät. Jos itärajan susimailla työskennelleet rajavartijat ovat olleet tätä mieltä, niin kai keino on sitten hyvä.
Mutta löytyykö nykyisin enää tuollaisia kumisevia ikihonkia, se onkin jo toinen juttu. (Rajajääkäri NO 4 1952)
© tiedonportailla.fi