Lennätin, radiolennätin, sähkötys ja sähkösanomat

Lennätintä kehittelivät 1700-luvun lopulta alkaen useat viisaat miehet, mutta oleellista ja ratkaisevaa parannusta merkitsi amerikkalaisen Samuel Morsen (1791 - 1872) vuonna 1837 kehittämä lennätinjärjestelmä. Ensimmäinen Morsen periaatteen mukainen lennätinlinja avattiin liikenteelle 24.5.1844 Baltimoren ja Washingtonin välillä. Sähkötyksessä käytettävät kirjainten ja numerojen koodit tunnetaan nimellä morseaakkoset.

Aluksi lennättimet vaativat toimiakseen johtoyhteyksiä, jotka olivat yksinkertaisia sähköjohtoja ja kaapeleita. Puhelimen yleistyessä myös lennätin siirtyi käyttämään puhelinkaapeleita. Euroopan ja Pohjois-Amerikan välille laskettiin vuonna 1866 lennätinkaapeli, joka mahdollisti yhteyden pidon yli Atlantin.

Meriliikenteeseen lennättimet tulivat vasta sitten, kun kehitettiin langaton lennätin eli radiolennätin. Ensimmäinen radioyhteys Ranskan ja Ison-Britannian välillä oli lennätinyhteys. Radioaaltoja käyttävän langattoman lennättimen suuri etu oli siinä, että sillä saatiin yhteys kaapelittomiin paikkoihin, kuten laivoihin.

Kaukokirjoitin ja puhelin ovat maissa aikoja sitten syrjäyttäneet lennättimen, mutta sähkötystä käytetään edelleenkin jonkin verran merillä, ainakin varakeinona. Suomessa Merivoimien laivaradistit pitävät yllä sähkötyksen taitoa ja perinnettä.

Radiopuhelin

Varsinaiset meriradiopuhelimet toimivat MF-alueella, HF-alueella ja VHF-alueella. MF-radiopuhelimien eli kippariradiopuhelimien toimintaetäisyys on suotuisissa oloissa satoja kilometrejä ja HF-radiopuhelimella voidaan pitää yhteyttä kaikkialle maapallolla.

Laivojen radiopuhelinliikenteestä ja sähkötyksestä huolehtivat sähköttäjät, radistit ja radiosähköttäjät. Käytössä on ollut eri aalloilla toimivia yhteyksiä. Kauppamerenkulun piirissä hoidettiin yhteyksiä keskipitkillä aalloilla toimivalla radiopuhelimella. Tällaisen laitteen hoitajalta vaadittiin yleinen radiopuhelimen hoitajan tutkinto, jos laitteen huipputeho ylitti 200 wattia. Pienempitehoisen laitteen hoitajalta vaadittiin rajoitettu radiopuhelimen hoitajan todistus.

ITT Marine, VHF-lyhytaaltoradiopuhelin. - Kuva Copyright © Jorma Kontio - Forum Marinum Creative Commons.

Lyhyiden matkojen yhteyksissä alettiin käyttää kätevämpää lyhyiden matkojen VHF-radiopuhelinta. Laitteen kantomatka oli muutamia kymmeniä meripeninkulmia, äänentoisto oli selvä ja sillä pääsi myös lankapuhelinverkostoon. VHF-radiopuhelimia ovat käyttäneet Suomessa, paitsi kauppalaivat, myös hinaajat, kalastustroolarit, merenkulkuhallituksen alukset, satamakonttorit, luotsiasemat ja meripelastuselimien alukset. Meri-VHF-laitteen avulla voi muodostaa suoran radioyhteyden rannikkoradioasemaan tai toiseen alukseen. Meri-VHF-radion käyttämistä varten tulee nykyisin suorittaa rannikkolaivurin radiotodistus ja hankkia radiolupa Liikenne- ja viestintävirastolta.

LA- eli lyhytaaltoradiopuhelimia alettiin vesillä huviveneilyssä käyttää meillä vuonna 1967, jolloin maassamme perustettiin ensimmäiset kuunteluasemat. Kuunteluasemia perustettiin sellaisiin rannikon kohtiin, missä huviveneily oli vilkkainta. Tällainen jokamiehen radiopuhelin oli edellisiin verrattuna halpa ja lähes jokaisen pienveneilijänkin ulottuvilla. LA-puhelimien kantama on yleensä noin 5 – 50 kilometriä olosuhteista ja laitteista riippuen. Niin sanotulla hyvällä radiokelillä kantama saattaa olla jopa 1 000 – 2 000 kilometriä.

Lennätin, radiolennätin, sähkötys ja sähkösanomat

Radiopuhelin

*tiedonportailla.fi*

tiedonportailla.fi