Varisten heimo

Varpuslintujen (Passeriformes) lahkossa on varisten eli varislintujen (Corvidae) heimo. Heimoon kuuluu 22 sukua ja 126 lajia, joista Suomessa pesii kahdeksan. Ne ovat harakka, korppi, kuukkeli, mustavaris, naakka, närhi, pähkinähakki ja varis.

Varikset ovat keskikokoisia tai suuria ja usein seurallisia lintuja. Niillä on voimakas, hieman alaskaartuva, pitkä nokka ja voimakkaat jalat. Sieraimet ovat tavallisesti sukasten peittämät.

Variksilla on harittavakärkiset siivet ja useimmiten suhteellisen pitkä, poikki- tai pyöreäpäinen pyrstö. Monet heimon linnuista ovat hyviä lentäjiä ja eteviä purjelentäjiä. Jotkut lajit lentävät tikkojen tapaan syvän aaltomaisesti. Sukupuolet ovat samannäköiset.

Nuoret linnut ovat lähes vanhojen kaltaisia. Suurin osa lajeista hakee ruokansa maasta, mutta ne voivat myös ryöstää pesiä. Haaskat ja jätteet kuuluvat varisten ravintoon. Ne pesivät puissa, koloissa ja joskus kalliopahdoilla. Yleisesti varikset ovat kovaäänisiä - äänet ovat käheitä, vaakkuvia tai kilahtavia. Varikset ovat älykkäitä ja kekseliäitä lintuja. Siitä kielii mm. kyky käyttää työkaluja. Yksi heimon lajeista on mustavaris.

Mustavaris (Corvus frugilegus)

"Mustavaris on oma erityinen ja outokin lajinsa lintujen maailmassa. Se ei ole kaikkialla suosittu. Mustavaristen yhdyskunnista kantautuva tavaton meteli voi herättää närkästystä. Suoranaista vihamielisyyttäkin voi esiintyä silloin, kun metsikköön ilmestyy yhtäkkiä "risupesäyhdyskunta", joka näyttää elävän omaa hyvin näkyvää elämäänsä kenestäkään muista piittaamatta."

Mustavaris on variksen kokoinen, musta varislintu, jonka höyhenys on sinisen tai purppuran metallinkiiltoinen. Mustavariksella on pituutta 44 – 46 cm, sen siipiväli on 81 – 94 cm ja sillä on painoa 340 – 570 g. Vanhan mustavariksen paras tuntomerkki on nokantyven ihon höyhenetön eli kalju, harmaa alue sekä koipien tuuhea höyhenpeite - kuin housut eli pöksyt. Nokantyven harmaa alue erottaa mustavariksen muuten hyvin samankaltaisesta nokivariksesta. Höyhenetön nokantyvi vahvistaa vaikutelmaa hyvin pitkästä nokasta.

Nuori mustavaris eroaa vanhasta kiillottomien ja rusehtavien siipisulkien sekä höyhenpeitteisen nokantyven perusteella. Se muistuttaa pikkukorppia kokomustassaan. Tyven höyhenpeite häviää vähitellen ensimmäisen talven ja kevään aikana.

Mustavaris on sekoitettavissa lähinnä nokivarikseen*, josta sen erottaa kapeamman ja kaarevamman nokan, tuuheiden housujen sekä yleisen olemuksen avulla. Varikseen verrattuna, mustavaris on varista laihempi, hontelompi ja kapeasiipisempi. Pää on suipompi ja pyrstö pitempi, kuin variksella. Mustavaris myös lentää nopeammin siiveniskuin, kuin varis. Mustavariksen pyrstö on tasapäinen, eikä kiilamainen, kuten korpilla. (*Nokivaris = Suomessa luokiteltu variksen alalajiksi, jossakin muualla itsenäinen, oma lajinsa).

Raakkumista, ronkuntaa ja metelöintiä

Mustavariksen tunnusomaisin ääni on variksen ääntä syvempi ja venytetympi rraah taikka toisin kirjoittaen graa, grää. Lisäksi parvista ja pesimäpaikoilla voi kuulua sekavaa ronkuntaa ja metelöintiä. Yleinen kutsuhuuto on gaab.

Ravinto

Mustavaris on kaikkiruokainen ja se käyttää suunnilleen tasavertaisesti sekä kasvi- että eläinravintoa. Se syö jäteviljaa, perunoita, juuria, siemeniä sekä muuta kasvisravintoa ja erilaisia hyönteisiä, perhosten toukkia, kotiloita, matoja ja etanoita. Suuren osan ravinnostaan mustavaris kaivaa pitkällä ja kapealla nokallaan parin sentin syvyydestä maasta. Se pyydystää myös myyriä ja hiiriä sekä ryövää muiden lintujen pesiä.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Suomi on aivan lajin levinneisyysalueen luoteisreunassa. 1 600 – 1 800 paria pesii Satakunnan ja Pohjanmaan viljelylakeuksien äärellä. Etelä- ja Itä-Suomessa kiertelee alkukeväällä myös tuhansia Karjalankannaksella ja Aunuksen Karjalassa pesiviä lintuja. Niitä voi nähdä koko maassakin.

Mustavarikset elävät ja pesivät yhdyskunnittain peltojen lähimetsiköissä, männiköissä ja lehtipuumetsissä sekä taajamien puistoissa. Laji on sopeutunut eräin paikoin pesimään myös kaupungeissa, kuten Oulussa ja Porissa.

Lisääntyminen

Siellä, missä mustavaris pesii, se on hyvin näkyvä lintu. Keväällä nämä kookkaat, seuralliset linnut ovat hyvin äänekkäitä. Mustavaris pesii ensimmäisen kerran kaksivuotiaana ja elää koko elämänsä parisuhteessa.

Mustavaris pesii yleensä tiheissä 50 - 100 tai useammankin parin yhdyskunnissa. Mutta yhdyskunta voi muodostua pienimmillään vain muutamasta paristakin.

Pesät sijaitsevat korkeiden puiden latvuksissa, männyissä ja koivuissa, ja niitä on usein monta pesää samassa puussa. Ennen lehtien puhkeamista nämä mustavaristen pesät ovat hyvin huomiota herättäviä.

Pesän rakennusaineksia ovat oksat, risut, sammal, savi, karvat sekä villa, joskus myös juurikuidut ja höyhenet. Molemmat emot osallistuvat pesäaineksen kokoamiseen, mutta naaras yksin vastaa pesän rakentamisesta - eli kyhäämisestä. Pesä muistuttaa variksenpesää, mutta on sitä hatarampi. Mustavaris voi käyttää samaa pesää useita vuosia.

Muninta alkaa huhtikuun lopulla. Munia on tavallisimmin 3 - 6 ja ne muistuttavat variksen munia, ollen harmaanvihreitä sekä ruskea- tai harmaatäpläisiä. Ne voivat olla myös yksivärisen vaaleansinisiä tai punaruskeita. Naaras hautoo munia 16 - 18 vrk, koiraan huolehtiessa pesäpaikan vartioinnista ja tuodessa naaraalle ruokaa. Poikasten ruokintaan osallistuvat molemmat emot. Ne ruokkivat poikasiaan kuvustaan ylös nousevalla ravinnolla. Pesänsä poikaset jättävät 28 - 35 vrk:n ikäisinä, jolloin ne ovat lentokykyisiä. Niistä tulee itsenäisiä vasta paljon myöhemmin. Pesyeitä on yksi vuodessa.

Muutto

Mustavaris on uuttukyyhkyn ja kiurun ohella ensimmäisiä kevään sanansaattajia. Niitä voi silloin nähdä kävelemässä vaappuvasti ensimmäisillä pälvillä. Ensimmäiset mustavarikset saapuvat Suomeen jo maaliskuun alussa, päämuutto tapahtuu kuun lopulla tai huhtikuun alussa. Muuttokausi on pitkä ja jatkuu aina alkukesään asti.

Syysmuutto alkaa syyskuun lopulla ja kestää lokakuun loppuun. Mustavaris muuttaa usein yhdessä muiden varislintujen kanssa, vaihtelevan kokoisissa parvissa tai rintamissa. Pääosa kannasta talvehtii Pohjanmeren alueella, mutta yksittäisiä lintuja tai pieniä parviakin talvehtii Suomessa kaatopaikoilla.

Lähteet
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Wikipedia
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat