Tunturisuden sivut
Keltasirkku. - Kuva Copyright © Thomas Landgren - Creative Commons.

Sirkkujen heimo

Keltasirkku kuuluu sirkkujen (Emberizidae) heimoon, joka puolestaan kuuluu varpuslintujen (Passeriformes) lahkoon. Sirkkuihin kuuluu 5 sukua ja 41 lajia. Sirkut muistuttavat peippoja, mutta niillä on tavallisesti pidempi pyrstö ja ruumiinmuoto on pitkänomaisempi.

Sirkkujen heimon suvuista yksi on sirkut (Emberiza). Suvussa on viisitoista lajia ja niistä kolmetoista on tavattu myös Suomessa. Vakituisesti meillä pesiviä sirkkulajeja on kaksi: keltasirkku ja peltosirkku. Täällä aiemmin harvalukuisena pesineestä kultasirkusta on maassamme viimeinen havainto vuodelta 2007.

Keltasirkku (Emberiza citrinella)

Keltasirkkua luonnehditaan näin: "Suomen maaseutu menettäisi paljon, jos keltasirkkua ei olisi. Sen vieno kevätlaulu kuuluu erottamattomasti pellonlaiteiden äänimaailmaan, eikä ole somempaa näkyä kuin kauralyhteen parissa puuhaileva talvinen keltasirkkuparvi."

Keltasirkku on kai kaikille tuttu sirkkulaji. Se on kellertävä, hieman peippoa kookkaampi lintu, jonka höyhenys on viiruinen ja yläperä aina ruosteenpunainen. Rinnassa on punaruskea poikkivyö. Lennossa näkyvät hyvin pitkän pyrstön valkeat reunasulat. Koiraan päälaki on melkein kokonaan keltainen, mutta myös naaraan päälaessa on keltaista, tosin selvästi vähemmän kuin koiraalla. Kaiken kaikkiaan naaras on koirasta hivenen himmeämpi ja sen pää on tummempi. Pituutta keltasirkulla on 15,5 – 17 cm ja painoa noin 24 – 37 grammaa. Sen nokka on kekomainen.

Nuoret keltasirkut ovat vihertävän harmaanruskeita ja tummaviiruisia, nekin tunnistettavissa ruosteenruskeasta yläperästä. Keltasirkkunaaraan ja nuoren keltasirkun tunnistaminen ja erottaminen esimerkiksi kirvisistä voi olla joskus hankalaa kokeneellekin lintuharrastajalle.

Keltasirkku

Keltasirkku. - Kuva Copyright © Airwolfhound - Creative Commons.

Äänet

Kutsumaäänet ovat lyhyt "tsirt", pehmeähkö "tsit" tai moniosainen "tsi-di-di-dit". Laulu on lyhyt kaksi- tai kolmiosainen säe, joka alkaa nopealla "si-si-si-si-si-si"-osalla. Sitä seuraa venähtävä "tsii" ja laskeva "tsy-yy". Joskus keltasirkku laulaa pelkän "tsi"-tavun.

Keväällä tai kesällä keltasirkun voi nähdä laulamassa pensaan tai puun latvassa, tai aidantolpan nokassa.

Magnus von Wright kirjoitti vuonna 1859 keltasirkusta näin: "Se on kaikkein yleisimpiä lintujamme kaikkialla maassa ja kaikkina vuodenaikoina. Kesällä se asustaa metsänlaiteilla, viljelysmaiden tuntumassa, talvella sen tapaa kartanoilla, kylissä ja kaupungeissa yms. paikoissa. Koiraan yksinkertaisen, mutta miellyttävän laulun voi kuulla jo ensimmäisinä kauniina kevätpäivinä, mutta enemmälti se laulaa myöhemmin keväällä ja alkukesästä. Silloin tuo laulu kuuluu melkein kaikkina vuorokauden aikoina jonkin matalan männyn tai pienehkön puun latvasta."

Keltasirkku

Keltasirkku. - Kuva Copyright © Mathijs van Lisdonk Photography - Creative Commons.

Ravinto

Ravintoon kuuluvat erilaiset siemenet, varsinkin vilja, sekä nuoret silmut, hyönteiset ja niiden toukat, hämähäkit sekä kastemadot.

Talvisin keltasirkku on aiemmin ravinnon haussaan turvautunut latoihin ja niihin karisseisiin siemeniin ja jyviin, sekä ihmisen järjestämään ruokintaan. Ilmankin tätä se tulee kuitenkin toimeen suurimmassa osassa Etelä- ja Keski-Suomea. Talvisin keltasirkut ovat kuitenkin ruokintalautojen vakiovieraita. Ruokailunsa lomassa keltasirkut voivat istuskella pihapiirin puissa pitkiä aikoja liikkumatta, höyhenet pörhöllään.

Ajat ovat toiset ja keltasirkkukin on joutunut sopeutumaan muuttuneisiin olosuhteisiin. Ei ole enää taloissa ja kartanoissa hevospeleillä tapahtuvaa, isäntien ja renkien harjoittamaa talvista viljojen ja heinien siirtelyä, eikä ole sen myötä keltasirkuille tarjolla täydellisiä juhla-aterioita kartanoiden talvipihoilla. Keltasirkut ovatkin yrittäneet hakeutua suurten myllyjen ja viljavarastojen, ja erityisesti riistanruokintapaikkojen liepeille.

Keltasirkku

Keltasirkku. - Kuva Copyright © Oscar Valencoso - Creative Commons.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Suomessa keltasirkku on koko maassa varsin yleinen, pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta, siellä se on harvinainen. Suomen pesimäkanta on noin 1,1 miljoonaa paria.

Keltasirkku on maaseudun kulttuurimaiseman lintu, joka viihtyy viljelysmailla. Sitä tavataan viljelysalueiden reunamien harvapuustoisissa metsänreunoissa, peltosaarekkeissa, hakametsissä sekä pensaikkoalueilla.

Keltasirkku

Keltasirkku. - Kuva Copyright © Thomas Landgren - Creative Commons.

Lisääntyminen

Viime vuosikymmeninä keltasirkku on laajentanut pesimisalueitaan ja se pesii nykyisin yleisenä myös metsien avohakkuualueilla, kaukana ihmisasutuksesta. Aivan luonnontilaisissa metsissä keltasirkku pesii harvoin.

Pesän rakentaa naaras ja sillä kuluu aikaa rakentamiseen viisi päivää. Keltasirkku rakentaa hyvin kätketyn pesänsä maahan suojaisen risukon, näreen, katajan tai pensaikon alle, joskus matalaan näreeseen. Pesä on tehty ruohosta, heinänlehdistä ja -korsista sekä juurikuiduista ja vuorattu hienolla ruoholla ja jouhilla. Munia keltasirkku pyöräyttää 4 - 5, ne ovat valkoisenharmaita, punaisenharmaita tai sinertäviä, sekä tummien täplien, pilkkujen ja kiemuroiden kirjomia.

Naaras hautoo 12 - 14 vrk. Molemmat emot ruokkivat poikasia, jotka pysyvät pesässä 12 - 13 vrk.

Keltasirkku

Keltasirkku. - Kuva Copyright © Thomas Landgren - Creative Commons.

Muutto

Keltasirkku on osittaismuuttaja. Suomalaisista keltasirkuista osa muuttaa Ruotsiin ja muualle eteläisen Itämeren alueelle lokakuussa, ja palaa maalis–huhtikuussa.

Osa keltasirkuista talvehtii meillä ja niitä voi silloin nähdä suurinakin parvina asutuskeskusten liepeillä. Pohjois-Suomen keltasirkuista osa siirtyy talveksi etelämmäksi.

Keltasirkut muuttavat öisin tai hyvin varhain aamulla.

Lähteet
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
*Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma - Weilin+Göös
Keltasirkku

Keltasirkku - Kuva Copyright © Gérard Meyer - Creative Commons.