SUOMEN LIPPU

Juhannusaatto ja juhannuspäivä - Suomen lipun päivä

Vuoteen 1954 asti juhannuspäivä oli aina 24. päivänä kesäkuuta. Sen jälkeen juhannusta on vietetty kesäkuun 20. ja 26. päivän väliin sattuvana kesäpäivän seisauksen jälkeisenä lauantaina.

Juhannus 1954 oli siinä suhteessa historiallinen, että sitä vietettiin viimeistä kertaa kiinteästi kesäkuun 24. päivänä. Vuodesta 1955 juhannus muuttui liikkuvaksi juhlaksi, joka osuu aina lauantaiksi sillä viikolla joka alkaa kesäkuun 20. pnä ja päättyy kesäkuun 26. pnä. Näin varmistetaan juhannuksen seuduksi joka vuodeksi kaksi perättäistä pyhäpäivää.

Juhannuksenvieton pääpaino on juhannusaatossa, jolle päivälle on vuodesta 1890 alkaen sovitettu Aaton nimipäivä (23.6.), tosin ruotsalaisen Adolfin vastineena eikä aatto-sanasta johtuvana. Mutta vuodesta 1955 alkaen juhannuspäivää on Suomessa vietetty työmarkkinajärjestöjen aloitteesta kesäkuun 19. päivää seuraavana lauantaina ja juhannusaattoa tätä lauantaita edeltävänä perjantaina, joten Jussit ja Aatot eivät enää useinkaan pääse viettämään nimipäiviään juhannuksena.

Suomen lippua juhlitaan liputtamalla Suomen lipun päivänä, joka myös on sama 20. päivän ja 26. päivän välinen lauantai ja juhannuspäivä. (Asetus liputuksesta Suomen lipulla, annettu Helsingissä 26. päivänä toukokuuta 1978). Tarkkaan ottaen Suomen lipun päivän liputus alkaa juhannusaattona kello 18 ja päättyy juhannuspäivänä kello 21. (Asetus liputuksesta Suomen lipulla annetun asetuksen muuttamisesta, annettu Helsingissä 22. päivänä maaliskuuta 1996).

1920-luvulla alettiin vastaitsenäistyneessä maassamme kiinnittää huomiota kansallislipun käyttöön ja suunnitella liputuspäiviä. Vuonna 1926 järjestettiin sen ajan julkkiksille kiertokysely sopivimmasta Suomen lipun juhlapäivästä, joka ei saisi olla poliittisesti värittynyt. Kirjailija Maila Talvion ehdotus juhannuspäivästä voitti. Viralliseksi liputuspäiväksi juhannus tuli vuonna 1934.

Suomen lipun historiaa

Varhemmin Suomen tunnusvärit olivat punakeltaiset. Nimittäin, kun Suomi vuonna 1581 sai suuriruhtinaanmaan arvon (Ruotsin alaisuudessa) ja oman leijonavaakunan, ryhdyttiin täällä käyttämään punakeltaisia värejä kansallisväreinä. Usein lipuissa oli kuvattuna punaisella pohjalla kultainen jalopeura, joka tallasi käpälillään itämaista käyräsapelia.

Virallinen Suomen lippu on syntynyt vasta itsenäisyytemme jälkeen, mutta ensimmäisen kerran tiedetään Suomea varten tehtyä lippua käytetyn floranpäivän juhlissa 13. toukokuuta 1848. Samana päivänä sai ensiesityksensä myös Maamme-laulu. Tähän ylioppilaiden järjestämään juhlaan oli valmistettu lippu valkoisesta silkkikankaasta ja lipun keskelle oli kuvattu laakerilehvien ympäröimä Suomen suuriruhtinaskunnan leijonavaakuna.

Varsinaisesti laajempi keskustelu oman lipun tarpeellisuudesta maassamme virisi 1860-luvulla. Mukana keskusteluissa omine lippuehdotuksineen oli myös Zachris Topelius, jonka suunnittelemassa ja ehdottamassa lipussa olisi ollut valkoisella pohjalla kolme sinistä raitaa vinottain ja keskimmäisen raidan keskellä oli viisisakarainen tähti.

Kuvataiteen aapinen, piirtänyt Inga Fagerholm.

Ehdottoman välttämättömäksi oman kansallislipun saaminen kävi heti Suomen itsenäistyessä. Itsenäisen aikamme ensimmäisinä kuukausina käytettiin edelleenkin punakeltaista vaakunalippua, mutta pian sisällissodan jälkeen valittiin Suomen lipuksi sinivalkoinen ristilippu. Nykyisen lippumme suunnittelivat Eero Snellman ja Bruno Tuukkanen. He toimivat tällöin sotilaspukukomitean piirustustoimiston taiteilijoina.

Nykyisin käytössä olevan valtiolipun vaakuna sekä tasavallan presidentin lipussa oleva Vapaudenristi ovat Olof Erikssonin käsialaa. Suomen lipun esikuvina toimivat Venäjän laivastosta periytyvät lipun lisäksi myös muiden pohjoismaiden ristiliput: näistä vanhin ja alkuperäisin on Dannebrog, 1200-luvulta peräisin oleva Tanskan lippu (joka palautuu johanniittaritarien tunnukseen). Tanskan lipun pohjalta on sommiteltu 1600-luvulla Ruotsin lippu, joka on Suomen lipun välitön esikuva, sekä myöhemmin Norjan lippu. Ristikuvio on ollut suosittu lipputunnus myös monissa muissa maissa, muun muassa Kreikassa ja Englannissa.



Aikanaan nykyinen lippumme aikaansai ennen hyväksyntäänsä vilkasta keskustelua eduskunnassa, mutta kun lippumme sai virallisen vahvistuksensa eduskunnalta 28.5.1918 niin jo saman päivän iltana kohosi uusi Suomen lippu liehumaan eduskuntatalon salkoon. Ensimmäisen vajaan parin vuoden ajan lipun ristissä, sen keskustassa oli Suomen punainen vaakuna, mutta se poistettiin lipusta valtioneuvoston päätöksellä 12.2.1920.
Counter