Juhannusrunot
Juhannus - Väinö Syvänne
"Hei tuli tei, nyt on Juhannus!
Taas kokot ne rannoilla hohtaa.
Ja alla pensaiden tuuheain
niin moni nyt armaansa kohtaa.
Hei tuli tei, nyt on Juhannus!
Ah, suonet niin kummasti läikkyy.
Ja lehtien lomitse hiljalleen
nyt juhannusvalkeat väikkyy.
Hei tuli tei, nyt on Juhannus!
Nyt nuorteat sydämet palaa.
Ja alla vilttien, pensasten
nyt suutelot uusia valaa!
Hei tuli tei, nyt on Juhannus!
Taas vanhakin on kuni nuori,
niin herkästi rintansa ailahtaa
ja pehmenee arkinen kuori.
Hei tuli tei, nyt on Juhannus!
Yön helmahan luonto jo nukkuu,
Jo sammuvat kokotkin rannoilla
ja pensaissa nuoriso nukkuu..."
Juhannususko
Entisen sotilaan juhannus Raumalla
"Eräs entinen sotilas, kirjoitti jälkeenpäin tämän kirjoittajalle:
Kyynel vierähtää silmääni muistaessani juhannuksen viettoa Raumalla. En koskaan sitä iltaa unohda,
en siellä kuulemiani saarnoja. Siellä Jumala minunkin sydäntäni liikutti. En osaa Herraa kiittää
Rauman juhlista ja varsinkin juhannusaatosta niinkuin mieleni tekee. Itkin ilosta, itkin surusta.
Surusta siksi, kun muistan edellisen juhannuksen, jonka vietin sotilaana. Voi, mitä silloin tein.
Pöyristyttää muistotkin!"
Erään tytön siunattu juhannus
"Muuan tyttö kirjoittaa: Juhannuksena vuosi sitten menin virran mukana, tanssien kesäyön vietin.
Haavoja, kirveleviä haavoja sain. Tänä juhannuksena istuin rannan kivellä meren rannalla ja kuuntelin ihania,
taivaisia lauluja ja sydämiä liikuttavia puheita, joiden ei olisi toivonut ollenkaan loppuvan.
Väliajalla menin yksinäisyyteen, polvistuin suuren pihlajan juurelle ja jättäydyin Herralle. Siunattu ilta." - Elämän kevät, lehti vuonna 1924)
Juhannusviinat
"Kokkojen äärillä turmelee alkoholi usein nuoruuden raikkaan ilon, siellä heräjää
monesti irstaisuuden henki, eivätkä juhannusyön verityötkään ole maassamme harvinaisia.
Raskaimpaan huoleen juhannuksen aikaan varmaan antavat aihetta nimenomaan alkoholijuomat,
jotka eivät tee tuhojaan ainoastaan juhannuskokkojen liepeillä, vaan tunkeutuvat koteihinkin
ja turmelevat perheonnen.
Juhannus on tullutkin monelle vaimolle ja lukuisille lapsille pelottavaksi päiväksi, ja monen koti
on tänä valoisana juhlana muuttunut pimeyden luolaksi. Alkoholin käyttö juhannusaikana on mitä jyrkimmässä
ristiriidassa juhannuksen aatteellisen sisällön kanssa. Sillä ei saisi olla pienintäkään osaa
tämän valon ja vapauden juhlan kanssa." - (Seinäjoki, lehti vuonna 1935)
Juhannustunnelmat
Juhannus
"Juhannus! Mikä viehättävä kaiku onkaan tässä nimessä.
Juhannus! Sinä valon juhla; sinä nuoruuden kukoistuksen, toivon, ilon, lemmen ja
onnen vertauskuva.
Kuinka päilyt sinä sieluni silmissä varhaisimmilta lapsuuteni ajoilta herttaisena riemujuhlana!
Juhannus! Sinä Pohjolan puhtahin ihanuus. Sinun silmäsi siniset katsovat uinahtamatta läpi Pohjolan
valoyön, värähtämättä lepää katseesi kaunis pulskean Pohjolan, Suomen, vakavilla, mutta lempeillä ja voimakkailla kasvoilla,
nostaen niissä toivon, lemmen, riemun ja onnen sätekihön kaunistamaan terveitä, vereviä, elämän halua uhkaavia kasvoja,
Suomen soreata luontoa...
Ja kun sinä Juhannus, katsot kohti Luojan puhdasta taivasta, joka on sininen kuin helmissä heiluvain järviemme pinta
ja lämmin kuin armahan äidin rinta, niin avaat, sä, sieluni silmissä sisimmissä ne salvat, mitkä vuosikausia
ovat lukinneet henkeni virtaa ja annat minulle takaisin minun menetetyn onneni, minun nuoruuteni unelmat...
Ah! Juhannus! Kuinka väikyt täynnä lempeä, iloa ja rauhaa, suloisinta, lauhaa...
Tunnen uudestaan vehmaimman nuoruuden iloa, elämän halua, toivoa ja lempeä. Olen kevyt kuin keijukainen,
iloinen kuin kiuru ja lempivä kuin päivän säde.
Kaikki kärsimykseni ovat unohtuneet, kuin synkkä syksy unohtuu kevään koittaessa, kukoistaessa, silloin kun Juhannus
luo lämpöä, lempeä, toivoa ja iloa luomakuntaan.
Oi sinä vaalea, ihana Juhannus! Sinä sinisilämäinen, hertas! Sinä kallis!" - (Juhannus-soihtu vuonna 1911)
Juhannustaioissa ollaan usein viljapellossa ja niin tässäkin taiassa. Tarkoituksena on juoda juhannusaattona saviruukusta
litra kiljua, ja sen jälkeen paikalta poistuessaan, ensimmäinen vastaantuleva mies on tuleva sulhanen. - (Sortavala 1936)
Juhannusvitsit
Kun juhannusyönä juo itsensä kaatokänniin, soutaa järvelle ja nousee sepalus auki seisomaan veneen reunalle, voi rannalla nähdä tulevan leskensä!
Kuuluisat viimeiset sanat: "On se ihanaa, että suoraan tästä veneestä voi lorotella järveen, eikä kukaan ole näkemässä!
Ja tätä vielä muka pidetään vaarallisena - pyh!"
Juhannusrunot
Juhannusyö - Larin-Kyösti Hauholla juhannuksena 1912
"Nuoret ne kulkee parittain nyt juhannuksen yöllä,
ja niityn koreet kirjokukat tuoksuu neitten vyöllä,
ja haavat soittaa haassa,
nyt on suuri rauha maassa,
sydän suloisesti lyö,
kun on juhannuksen yö,
kun on juhannuksen yö.
Ja iltarastas raksuttavi lehdon lepopuulla,
ja kera oman kumppanin se ihanaa on kuulla,
täm' on armahinta aikaa,
nyt on yössä jotain taikaa,
sydän suloisesti lyö,
kun on juhannuksen yö,
kun on juhannuksen yö.
On ilmassa kuin ihmeitä ja enteitä, mi kiehtoo,
niin lempeästi läntinen nyt metsän rintaa liehtoo,
kun veellä valkeet tuikkaa,
ja nuoret lehtoon luikkaa,
sydän suloisesti lyö,
kun on juhannuksen yö,
kun on juhannuksen yö.
Ja rinta on niin täynnänsä elon kylläisyyttä,
se on täynnä rakkautta, se on täynnä ystävyyttä,
ja koko luomakunta,
on kuin ihaninta unta,
sydän suloisesti lyö,
kun on juhannuksen yö,
kun on juhannuksen yö.
Ja tauonnut on tanssi nyt kisakalliolla,
on ilotuli sammunut nyt nurmen nuotiolla,
ja linnut silmän sulkee,
mut kaiku kauvas kulkee,
sydän suloisesti lyö,
kun on juhannuksen yö,
kun on juhannuksen yö.
Pään alla taika-yrtit nyt neidot luhdissansa,
ne uneksuvat häistä ja sulo sulhoistansa,
ja onnen käet kukkuu,
kun nuoret neidot nukkuu,
sydän suloisesti lyö,
kun on juhannuksen yö,
kun on juhannuksen yö."
Juhannustunnelmat
Juhannus
"Juhannus joutui suurille saloille. Metsän kesäpuku oli kauneimmillaan. Täydessä lehdessään humisivat lehdot,
ja tuhansien laululintujen viserrys kuului lakkaamatta joka puolella.
Metsät ja viljelysaukiot olivat valoa tulvillaan, aurinko hiipuvan korkealla. Metsän povella kohosivat
kukkien parvet. Kaupunki-ihminen tunsi jotakin selittämätöntä kaipuuta. Metsä kutsui juhlaansa, järvien rannat
ja kukkaiset kedot lepoon ja aurinkoon.
Pihamaita ja pirttien nurkkia koristettiin nuorin koivuin, metsän tuoksuvin terveisin. Metsä antoi tämänkin lahjan suopein kasvoin.
Niittyjen laiteet olivat varanneet juhannusvehreää ja kuormittain niitä kannettiin. Tiheissä koivikoissakin oli tarjolla juhannuslehviä.
Juhannus, metsien ja siniristilipun juhla, Pohjolan sammumattoman ikivalon vertauskuva. Päivää ei pantaisi enää kallioon,
Sampoa ei kukaan pystyisi ryöstämään. Sen lukemattomat pyörät kehräisivät edelleen maalle kultaa.
Juhannusyö, Pohjolan ihme, oli enää päivämatkan päässä. Aurinkoinen aatto oli jo juhlaa, kiire oli kaikkialla.
Rautatiet ähkivät ihmislasten paljoutta, veturit huohottivat. Saloille, suuriin metsiin, uneksiville rannoille
oli päästävä kaupunkilaisten mukavuuksistaan, jotka yht'äkkiä alkoivat tympäistä. Autot kihisivät kuin muurahaispesät.
Pois jonnekin, jossa on vihreätä huminaa ja laineiden laulua.
Metsät suitsuttivat pihkansa tuoksua pihoille ja huoneisiin. Pihoillaan ja aukeillaan liikkuvat ihmiset
näkivät ympäröivät metsät kuin kirkastuneina. Lyhyt ajatuskin syntyi: Nyt ovat metsät kauneimmillaan, tuoksuja
tulvillaan, niittyjen laiteilta tuodaan juhannuskoivuja, lapset keräävät metsätähtiä ja vanamoita sylintäydet."
- (Veikko Korhonen: Miehet sen tekevät, romaani)
Counter
© tiedonportailla.fi