Johannes Häyhä: "Jouluaatto" - puuhaa on riittänyt loputtomiin 1800-luvulla jouluaaton aikaan - esimerkiksi tytöt pesivät lipeällä ja maasaippualla poikien päät

Kun tuvan pesu oli päättynyt, muuttausivat naiset toisiin vaatteisiin ja menivät lepäämään, ken riiheen, ken tuvan penkeille ja mikä mihinkin. Kukon kolmannen kerran laulaessa tulivat emännät tupaan. Helka-ämmä, leipäemäntä, alusti itse taikinan ja Mari-ämmä pani uunin lämpiämään. Sitten leivottiin leivät ja pantiin kerkeämään haapaisiin leipävateihin.

Emännät, joita Mari-täti ja Mari-ämmä olivat auttamassa, toivat maitohuoneesta kaksi isoa, jäätynyttä maitopyttyä ja panivat ne kiukaanportaalle (uunin parvilaudalle) hiukenemaan. Mari-täti pesi suuren keittopadan, johon emäntä pani suuren kupillisen voita. Maidon hiuottua otettiin alas pytyt, joista Mari-täti ja Mari-ämmä syytivät jäätyneen maidon pataan, joka nostettiin liedelle, ja uunista vedettiin kekäleitä ja hiiliä padan alle. Maidon valistuttua pantiin ryynit kiehumaan pataan, jota Mari-täti hämmenteli. Helka-ämmä luuti uunin, otti leipälapion, jolle toiset naiset kaasivat leipävadeissa kerenneet leivät, ja pani leivät uuniin, teki leipälapiolla ristinmerkin uunin suulla, lyykistäysi ja sanoi:

- Herra Jeesus Kristus siunatkoon!

Sitten hän asetti laudan uunin suulle ja pani pirkaleen laudan pöngäksi.

Olkia, kuusenhakoja, ryynipatoja, maitopyttyjä, leipää, piirakoita

Samassa tuli isäntä tupaan, toi kuvon närtteenkateolkia, jotka levitti kynnyksen alle jalkojen pyyhkimeksi. Kuusen havuja hän pani porstuaan, tuvan ja porstuan kynnyksien alle. Emännät nostivat lattialle ryynipadan, jonka tyhjensivät maitopyttyihin ja veivät ne tupaseen jäähtymään. Leivät otettiin uunista ja pantiin penkille syrjälleen. Emäntä viskasi koivuisen halon uuniin heti kun leivät oli otettu. - Uunin tyhjänä oleminen ennusti talon köyhtymistä. Siksi ei uunia koskaan pidetty aivan tyhjänä. - Isäntä toi sitten pari lammaskäpälää tuvan uuniin lämpenemään. Mari-täti herätti tuvan pesijät suuruspalalle ja piirakasten tekoon. Helka-ämmä pani vettä taikinapyttyyn ja Riitta meni aitasta noutamaan piirakasten kuorijauhoja. Vakan täytettyään hän nosti savakolla kolme kertaa jauhoja vakasta takaisin salvoon ja sanoi:

- Kolmekertainen on Jumalan köysi; siunatkoon Luoja kolminkertaisesti sijaan.

Emännän hämmennettyä jauhot taikinaan ruvettiin suurukselle. Atrian lopussa tulla tömähtivät lapsetkin riihestä tupaan. Heitä neuvottiin pyyhkimään jalkojansa, etteivät he likaisi lattiata. Lapset kävivät myöskin ruualle. Syödessään he sanoivat.

- Ai, jos aina saisimme näin hyvää leipää kuin tämä rukiinen leipä on. Tuo kaurainen leipä, jota tähän asti olemme syöneet, maistuu tätä vastaan niin vihavalta kuin tois vuotinen nevettileipä."

"Mauno-setä tupaan tultuaan laittoi suuren pöydän jalat paikoilleen ja nosti naisten kanssa pöydän sen päälle alaspäin. Riitta alusti piirakaskuoritaikinan, ripisteli ruisjauhoja pöydälle, nosti osan taikinasta pöydälle, hieroi siinä pyöritteli nostettua taikinaa, ensin pyöreäksi ja sitten pöydän pituiseksi pötköksi, jonka leikkeli niin pieniksi palasiksi, että niistä kustakin tuli piirakkaan kuori. Tytöt ottivat leikatut palat, taputtelivat niitä käsillään latuskaisiksi ja pulikalla pyörittelivät ne niin litteiksi kun tarve vaati.

Toiset naiset ottivat tyttöjen valmistamat kuoret, panivat ryynisydämet niiden päälle ja laittoivat valmiiksi piirakkaat, jotka latoivat pienille alaspäin käännetyille pöydille, leipä- ja päänaluslaudoille. Sillä aikaa kun naiset piirakkaita valmistivat, toivat nuoret pojat halkoraksilla tupaan halot, jotka Helka-ämmä mätti uuniin ja sytytti palamaan. Uunin jouduttua luuti Liisa uunin ja Riitta otti otinlapion, jolle tytöt kantoivat piirakkaat, ja pani ne hyvään järjestykseen uuniin paistumaan. Tuon tuostakin hän katsoi sitten piirakkaita, ja havaittuansa ne kypsiksi otti ne uunista pois ja pani penkille jäähtymään.

Kaalintähteitä, heiniä, potaatteja, nauriita, lanttuja, omenahillaa

Päivän valjetessa varistettiin eilinen kaalintähde, joka syötiin jokapäiväisen (kauraisen) leivän kanssa. Sitten menivät hevosmiehet heiniä hakemaan. Mauno-setä ja ukko-Lauri korjasivat liiat kolittimet porstuasta ja raaputtivat rautalapioilla jäätikkönystyrät sekä porstuasta että rappusilta. Nuoret pojat noutivat kuopasta omenia (potaatteja), nauriita ja lanttuja. Riitta kaasi omenat saaviin, pani vettä päälle ja vatkasi härkkimellä niin, että multa ja osaksi kuoretkin irtaantuivat. Kaikki naiset ja nuorukaiset istaantuivat Riitan kehotuksesta saavin ympärille omenia ruokkimaan kuorimalla ja raaputtamalla. Sitten ne pantiin pataan ja kiehutettiin kypsiksi.

Kun vesi oli kaadettu padasta, hillottiin omenat hierimellä, pantiin sulattua maitoa sekaan ja hämmennettiin visusti. Näin saatiin omenahillaa, jota syötiin päivälliseksi, ja jäännöksestä tehtiin omenapiirakkaita. Lantut ja nauriit kuorittiin; niistä keitettiin aattolohko, johon myös omenia pantiin sekaan. Maustimeksi pantiin lohkoon raavaan- ja sianlihaa sekä kapakaloja. Emännät voitelivat ryynipiirakkaiden kuoret murukkeisella voisuolavedellä ja panivat ne pienelle pöydälle vaatteen alle pehmenemään. Illan suussa kannettiin piirakkaat tupaseen.

Lehmille heinäkaristeita, miehille joulutupakan hakkausta ja kaikille tupatöitä

Kun hevosmiehet olivat heinät luhtiin ajaneet, niin naiset laskivat lehmät pihalle heinäkaristeita syömään. Kun halot oli kannettu tupaan, eläimet korjattu ja kaikki ulkotyöt toimitettu, kävi koko perhe tupatöihin. Naiset laittelivat ja kaulailivat omia, lastensa ja miesten vaatteita. Miehet hakkailivat joulutupakkansa, ken laudalla, ken tupakkapölkyssä. Ukko-Lauri jauhoi nuuskaa puisessa tupakkapullissaan. Saatuaan sen hienoksi hän seuloi sen hienolla jouhiseulalla, pani vähän poroa (tuhkaa) ja muutaman pisaran vettä nuuskan sekaan kostukkeeksi, hämmensi huolellisesti ja korjasi osan tuohiseen taulikkaansa ja loput nuuskasarveensa.

Isäntä vei viinarakon huoneesta kammariin ja kaasi siitä ensin lerikko-, pohja- ja törikköputelit täyteen, sitten tohvin vähän ylemmä kuin puolilleen, täytti sen siirapilla, pudisteli visusti sekaisin, ja niin oli makea- eli siirappiviina valmis. Sitten ilmoitti hän toisille miehille olevansa viinaa laskemassa, ja jokainen kuljetti taskulasinsa isännälle, joka kaasi vanhempain miesten taskulaseihin oikeata vaan nuorempain siirappiviinaa. Jokainen korjasi taskumattinsa huoneeseensa, ja isäntä pisti talon putelit kammarin kaappiin.

Tytöt puhdistivat ja kirkastivat lankaisilla räsyillä ja tuhkalla neljä vaskista ja yhden rautaisen kaksihaaraisen kynttilänjalan sekä lakkisen kynttiläkruunun ynnä kolme puista kynttilänjalkaa ja viimeiseksi kahdeksansärmäisen lasilyhdyn. Sitten he panivat saunan lämpiämään, keittivät saunan kodassa lipeän, jonka he valmiiksi saatuaan selvittivät kahteen saaviin, jotka nostivat saunaan ovensuuhun. Padan puhdistettuaan he panivat kylpyvettä varistumaan.

Saunavettä, voita, lusikoita, puulautasia, veitsiä, kynttilöitä

Pojat hakkasivat kasvettuneen jäätikön kaivonkannelta jättäen runtukan ympärille jääkehikon, nostivat saunaveden, jonka kaasivat kotaan menevään ränniin, jota myöten se juoksi rännitiinuun, sitten hakkasivat ja puhdistivat kaivon korvalla olevan eläinten juottoakaan. Tytöt toivat tallinluhdista vastat, jotka he panivat rännitiinuun kostumaan.

Emäntä laittoi huoneessansa suuresta säästöpytystään kymmeneen puukuppiin voita joulun tarpeeksi. Mari-ämmä järjesteli ja luki lusikat sekä omalle perheelle että tuleville jouluvieraille varustaen liikoja lusikoita satunnaisia vieraita ja tahvananajajoita varten. Helka-ämmä kokosi kaikki talosta löytyvät neliskulmaiset puulautaset ja asetti ne järjestykseen tupasen parvelle (hyllylle)."

Iltahämärissä korjasivat naiset omenapiirakkaat tupaseen ja siivosivat tuvan. Isäntä käänsi veljensä Yrjön kanssa suuren pöydän ylöspäin ja asetti sen paikoilleen. Antti keräili kaikki talossa olevat miesten veitset ja korjasi ne pöytänurkkakaappiin. Mauno-setä istutti kynttilät jalkoihin, joista isäntä vei toiset kammarin ikkunalle, vaan yhden kynttilän hän laski tuvan pöydälle ja sytytti sen palamaan. Yrjö ripusti kynttiläkruunun tuvan orteen, suuren pöydän kohdalle.

Tahvo tullen ulkoa tupaan sanoi:

- Jouluvieraita tulee; taisi olla Savolaisen ukko emäntineen, joka ajoi pihalle.

Liisa ja Yrjö menivät vieraita vastaan. Liisa saattoi vieraat tupaan ja Yrjö jäi hevosta riisumaan. Tultuaan tupaan sanoivat vieraat sillan liitoksen kohdalla:

- Hyvää iltaa!

- Jumala antakoon, vastasi isäntä, meni vieraita vastaan, tervehti ja kysyi kuulumiset.

Vieras vastattuaan isännän kysymykseen otti poveltaan tuomislasinsa (taskumattinsa) ja ojensi sen isännälle, joka kiittäen otti sen vastaan ja vei pöydälle. Anni tuli siihen, tervehti vieraita likistämällä ja alkoi päästää vyötä auki Savolais-ukolta, joka ensin otti piippunsa ja tupakkakukkaronsa poveltaan, laski ne ikkunalle ja sitten vasta antoi aukaista vyönsä ja heittää päällysvaatteensa, jonka jälkeen hän istahti penkille. Sohvi riisui Savolaisen emännän. Koko talon perhe kävi vieraita tervehtimässä, ensin vanhimmat miehet, jotka kättelivät Savolais-ukkoa ja likistivät emäntää. Samoin tekivät nuoremmatkin miehet. Naiset likistivät kumpaakin vierasta.

Jouluviinoja ja -tupakoita

Isäntä istahti Savolais-ukon viereen, otti pöydältä tuomislasin käteensä ja sanoi:

- Tulkaa meidän miehet maistamaan vieraan tuomisia.

Heti kokoontuivat talon vanhimmat miehet vieraan luokse. Isäntä ottaen käteensä vieraan taskulasin nyökäytti päätään vieraalle ja sanoi:

- Terve tulemastas!

- Terve teillekin, vastasi vieras nyökäyttäen päätään.

Nyt maistoi isäntä vieraan taskulasin suusta, kiitti vierasta ja antoi taskulasin Mauno-sedälle, joka teki samanlaisen tervehdyksen kuin isäntäkin, ryyppäsi ja antoi taskulasin ukko-Laurille, joka antoi sen taasen vuorostaan Yrjölle. Näin kulki vieraan tuomislasi kaikkein vanhain miesten käsissä, vaan nuoremmat miehet eivät tulleet likitienoillekaan.

Sillä aikaa kun miehet maistelivat vieraan tuomisia, antoi Savolaisen emäntä tuomissäkkinsä talon emännälle, joka kiittäen otti sen vastaan. Tuomisina oli viisi ryynipiirakasta, yksi rukiinen ja kaksi otraista leipää, voiaski ja lammaskäpälä. Muut tuomiset emäntä jakoi naisille ja lapsille, vaan lihan korjasi hän talteensa. Sitten toi isäntä kammarista lerikkopohjaputelin ja viklakinttupullin, tuli Savolais-ukon eteen, kaasi viinaa pullin täyteen ja ojensi sen vieraalle.

Vieras otti ryypyn käteensä, nyökäytti päätään isännälle ja sanoi:

- Saas tästä! ja ryyppäsi.

- Nauttios terveydekses, vastasi isäntä, otti tyhjän pullin vieraalta, meni Savolaisen emännän eteen, kaasi viinaa pulliin, ojensi sen vieraalle ja sanoi:

- Maistakaas meidänkin vihavaa.

Vieras maistoi ja kiitti, jonka jälkeen isäntä korjasi ryyppyneuvot pöydänpään ikkunalle.

Kun Savolais-ukko pisti tupakkaa piippuunsa, niin Kaisa toi hänelle tulen päretikulla, jota hän piti ukon piipun päällä niin kauan että tupakka syttyi. Ukko nyökäytti päätään ja kiitti Kaisaa, joka vei tulitikun lieteen ja sammutti sen tuhkaan. Näin oli tyttöjen tapana tehdä kaikille vieraille.

Nyt tulivat toiset jouluvieraat: Kurrosen ukko, Mauno-sedän lanko emäntineen ja suutarin Pekka, Yrjön kälymies, myös emäntänsä kanssa. Heitä otettiin vastaan samalla tavalla kuin edellisiäkin vieraita.

Joulusauna

Talon tytöt korjasivat vierasten päällysvaatteet huoneeseen ja menivät sitten saunaan, jossa valmistivat kaikki reilaan, tulivat tupaan ja ilmoittivat saunan olevan kylvettävän. Sitten he riisuivat ensin jouluvierasten ja sen jälkeen omain ukkomiesten ja vanhain naisten jalat, solmisivat nauhoista yhteen kunkin sukat, jotka nostivat orrelle kuivamaan, ottivat kenkäin sisältä olkitullot, joilla pyyhkivät kenkien pohjat, ja korjasivat ne penkin alle. Vaimot antoivat miehilleen ja tytöt veikoilleen puhtaat palttinapaidat. Tytöt ottivat päreitä uunista ja menivät niiden kanssa saunaan, jossa puhalsivat valkean kiukaasta päreesen ja asettivat sen palamaan uunin eteen pistäen toisen pään uunin kivien väliin.

Pojat juosta kipaisivat palttinapaidat kainalossa tyttöjen perästä saunaan, jossa viskasivat paitansa kainalostaan penkille ja menivät lautasille, kylpeä ropsivat vähän aikaa, tulivat alas ja istahtivat penkille. Tytöt pesivät lipeällä ja maasaippualla poikien päät, jonka jälkeen pojat menivät uudestaan lautasille, peseisivät, tulivat alas, panivat puhtaat paidat päällensä ja juoksivat tupaan. Sitten menivät vanhemmat miehet ja niiden perästä naiset lapsineen saunaan, jossa kylpeminen kävi samalla tavalla. Ainoastaan pienemmät lapset itkeä porasivat, kun heitä pestiin ja kylvetettiin.

Sillä aikaa kun naiset olivat saunassa, leikkasi Antti poikamiesten tukat. Vanhat miehet pitivätkin pitkiä tukkia. Tultuansa saunasta kampasivat kaikki päänsä niin hyvin talon perhe kuin vieraatkin. Tytöt veivät ulos miesten leikatut tukat. "Miesten tukka tuuleen, vaimon tukka valkeaan", oli sananparsi, jota tarkoin noudatettiin.

Kun kaikki olivat valmistuneet juhlaa vastaanottamaan, isäntä otti nutun yllensä, kuiskasi jotain Tuomaalle ja niin he menivät yhdessä ulos olkilatoon. Kumpikin otti kahmalollisen olkia, joiden latvat he sitoivat nupukalle, ja asettivat ne päähänsä sillä tavoin, että nupukka tuli pään päälle ja olkien tyvipuolet peittivät kokonaan yläpuolen ruumista. Ottivat sitten kumpikin olkikuvot vasempaan käteensä ja astuivat tupaan, jonne tultuaan sanoivat:

- Hyvää iltaa!

Johannes Häyhä (1839 - 1913)

Rautjärvellä syntynyt Johannes Häyhä oli opettaja ja kirjailija, jonka erityisalaa oli itä-suomalainen kansanperinne. Keräämäänsä tietämystä kansanperinteestä hän julkaisi useissa teoksissaan.

Johannes Häyhä kertoo kirjoissaan eteläkarjalaisesta elämänmenosta 1700- ja 1800-luvuilla. Hän ei kertonut vain kansan perinteisistä tavoista, vaan yhdisti kerrontaansa myös kaunokirjallisesti juonen. Hänen kirjojaan luettiin aikanaan suurella innolla. Eteläkarjalaisen elämänmenon kuvaajana Johannes Häyhä oli kulttuurihistoriallisesti merkittävä hahmo, vaikkakaan häntä ei pidetä kansalliskirjallisuutemme merkkimiehenä.