Joulurunot II

Metsien Joulu - Lauri Pohjanpää

"Valkeat hahtuvat hiljaa leijaa
ylitse maan ja ylitse puun.
Kuuran kourissa seisoo kuuset
kullassa talvisen aamunsuun.

Lumiset näreet kuin pienet tontut
vaeltaa valkeissa vaipoissaan
hämyssä sinisen jouluaamun
metsien kirkkoon korkeaan.

Hiljaisuus siellä urkuja soittaa
puitten humina virsinä soi
lumien kristallikynttilät loistaa
akkunat kultaa aamunkoi.

Kattona kirkon on sininen taivas
ikuiset hongat on pilarejaan
purppuraviitassa aurinko astuu
alttarille sen messuamaan.

Alttarina on luminen vaara
hartaana seisoo maa ja puu
lävitse valkeain hahtuvain hiljaa
metsässä aamu kirkastuu."

Joulu-iltana - Immi Hellén

"Katsos tupaa pientä tuolla
synkän metsänlaidan puolla.
Valkohanki katon peittää,
kuutar hopeitansa heittää
yli metsän, kinosten.
Yö on hiljainen.

Äänetönnä uinuu salo,
ikkunoista hohtaa valo.
Kuule, alta kurkihirren
soipi hyminätä virren,
jouluvirren ihanan,
hartaan, sointuisan.

Lapsilauma joulupuulla
veisaa virttä riemusuulla,
juhlii seimen pyhää lasta,
joka saapui taivahasta,
tuli armolahjoineen
heidän vieraakseen.

Äiti joulupuuron keittää,
Liisaan silmäyksen heittää:
"Siitä ilot saat sä paraat,
muille iloa kun varaat,
niukkaa naapurissa lie,
sinne kystä vie!"

Liisa lähtee ilomiellä -
vanhus yksinäinen siellä
kenties suruissansa huokaa
vailla lämmittävää ruokaa.
Liisan häntä muistellen
tie on lyhkäinen.

Yli kynnyksen jo astuu.
Vanhan himmi silmä kastuu:
"Rakas laps', sa muistit mua!
Kristus siunatkohon sua,
yksinäisen pirttini
jouluenkeli!"

Joulu erämaan mökissä - Immi Hellén

"Yön kylmä tuuli ruutuun kolkuttaa,
yön tumma silmä katsoo ikkunasta.
Vaan tuvassa on tyyntä, valoisaa,
ei mikään häiri juhlatunnelmaa,
mi nostaa maasta vanhusta ja lasta.

On unhottunut raadanta ja työ,
on unhottunut kaikki murhe mainen,
niin riemullisna joka sydän lyö,
on suuri, ihmeellinen jouluyö,
ja on kuin kuuluis kuiske taivahainen.

Kas, Betlehemin kirkas tähtönen
luo orren alle ikiloistettansa.
Nyt käydään kera öisten paimenten
sen vastasyntynehen seimellen,
Hän tarjoo taivaisia lahjojansa.

Oi, onnellinen koti, jossa näin
se joulun lapsi otetahan vastaan.
Hän johtaa läpi öisten pimeäin,
Hän pyyhkii kyyneleitä kärsiväin
ja suopi siunausta taivahastaan."

Joulupuu - Immi Hellén

" Joulupuu, joulupuu,
metsän kaikkein kaunein puu!
Oksissasi häilyvissä
riiputtelet omenoita,
loistat kultatähtösissä,
kerrot metsän tarinoita.
Latvahasi ihanaan
puhkee ruusut tuoksumaan.

Joulupuu, joulupuu,
metsän kaikkein armain puu!
Lakkas alla laulut soivat,
haastat meille sadoin kielin.
Mitä oksas huminoivat,
kuuntelemme juhlamielin.
Joulupuu, juhlapuu,
muistos mieleen painauu.

Joulupuu, joulupuu,
metsän kaikkein kallein puu!
Kirkkaat kynttiläs kun palaa
valaisten ja lämmitellen,
kyynel nousee silmään salaa -
kenpä seisois värjötellen?
Tuotpa mieleen taivaan maat,
hyväks sydämemme saat."

Jouluaamuna - Hilda Käkikoski

"Nouse, Kerttu kulta,
Joudu pukemaan!
Tuovi, pane tulta
Tuvan ikkunaan!
Kuulkaa, kirkkotieltä
Kuuluu kulkuset.
Heikki, joudu sieltä,
Juota hevoset!
Hameet, sukat ylle sukkelasti,
Sitten kahvit juomme joutuisasti.

Äiti kiiruhtaapi
Sitten lieden luo,
Tulta kohentaapi,
Kupit, kermat tuo.
Pöydän päässä kohta
Kahvi höyryää,
Äiti leikkaa lohta,
Voita silittää.
- Polle valjahiss' on kartanolla,
Lasten päät on pian palmikolla.

Turkki uunin eessä
Tuoss' on lämminnyt.
Jo on lapset reessä,
Juokse, Polle, nyt!
Katsos, kaikkialla
Valot välkkyvät,
Joka ikkunalla
Joulukynttilät!
Tuoll' on tulisoihtu kukkulalla,
Kaksi, kolme metsäpellon alla.

Hopsis, metsätiellä
Kohta kiidetään.
Hauskin oisi siellä
Olla yksinään.
Siell' on kuusikossa
Kirkot korkeat,
Aamun kuutamossa
Linnat loistavat.
Anna, Heikki, muitten kiidätellä,
Polle saapi hiljaa hölkytellä.

Eipäs täällä loista
Kylän kynttilät.
Luojan akkunoista
Valot välkkyvät.
Täynn' on enkeleitä
Tarha taivahan,
Mummo silmää meitä
Mailta Jumalan.
Tuolla korkeall' on joulu aina,
Jouluvalo maan on sieltä laina.

Kirkkojärven jäällä
Nyt jo ollahan.
Naapuritpa täällä
Kiinni saadahan.
Sinkalett' ei lunta,
Jää se kimmeltää.
Täällä kymmenkunta
Rinnan nelistää.
Näkyy kirkko! Kynttilöitä loistaa
Sadoittain ja kaikist' akkunoista.

Kyll' on hauska mennä
Joulukirkkohon!
Juokse, Polle, lennä,
Nyt jo kiire on!
Kellot siellä kaikuu,
Virsi heläjää,
Rannan vuori raikuu,
Ilma väräjää.
Kuules, kuin se kuuluu valtavalle:
"Riemu, rauha" kaikuu kaikkialle!"

Salomaan joulu - Arvid Lydecken

"Metsä viettää joulua,
ja joulun tähdet palaa,
kuukin jouluhopeataan
seudun yli valaa.

Kuusen oksat lumitähdin
nyt on koristettu,
koivuihin on kirkkaat jäiset
puikot ripustettu.

Karhu näkee luolassansa
joulun syvää unta,
Lumivaipan alla lepää
salon luomakunta.

Jänön jalka jätti pienet
jäljet kankahalle,
kun se juoksi joulunviettoon
kotiin, kuusen alle.

Järvellä on yksinäiset
hiihtosuksen ladut.
Hiljaa hyrrää salomailla
joulun suuret sadut! "

Talviyö - Katri Vala

"Ilma kilahtelee kuin lasikello,
helisee puitten huurreneulaset.
Hyytyneen teräsvirran lailla
kaartuu tie sinisten varjojen alla.
Talot, äänettömät lohkareet
ilman jääkuullossa kuin hyisessä vedessä.
Ihmiselämä kytee
odottaen aurinkoa
tahtoen polttautua eläväksi liekiksi
läpi kuoleman, jähmettymisen
välkehtivän lumouksen."

Lapsuuden joulu - Kaarlo Sarkia

"Monen puhtaan liekin vuosien tuhka peittää.
Mut jostain takaa aikojen menneitten
yhä silmiini kirkkaus lapsuuden joulujen
sädekimpun lämpimän, himmenemättömän heittää.
Kuva kaikista kaunein mieleeni heijastuu:
tupa hohtavan puhdas ja koreiltu joulupuu,
takan äärellä äiti valkoista puuroa keittää."

Joulu-enkeli - Tyko Hagman

"Tähtikirkkahana jouluyönä
Enkel' istui pilven reunalla.
Kävi katse, kaunis, armahainen
Hänen sinisistä silmistään.

Sinisilmäili hän ympärilleen:
Koko enkelparvi taivahan
Tuossa tuokiossa tanssiin riensi;
Taivon valo kävi kirkkaammaks'.

Jos oil tuikkivassa tähtelässä
Hetki surua ja vaivaa vain,
Katos' enkelin se katsomalla,
Ja jo riemueli taivas taas.

Mutta päällä maan ei kenkään nähnyt.
Silmäilystä sulon enkelin,
Nähnyt katsantons' ei kirkkautta.
Tietty tääll' ei hänen olostaan.

Silloin autuaana, armahaisna
Tuli joulu-ilta taivainen:
Alas astui meidän maamme päälle
Joulu-enkel' ylä-ilmoista.

Ihmiset jo kaikki ilostuivat
Katsannosta kauniin enkelin.
Kirkkahammaks' tämä katsehensa
Ennen-entistä oil käynytkin.

Haihtuvatpa kaikki haikeamme,
Enkel'-ehtoista kun katsomme,
Hellähempuna hän hymyileepi,
Luojaa luottavaisna rukoilee.

Jos et häntä havaitsevas' luule,
Katso lasten lempikasvoja.
Heidän kirkkahissa katseissansa
Sai hän maallisen jo muotonsa.

Enkel'-ehtoisen mä kyllä huomaan.
Huomaan, kuinka hempu hymyilee
Lempiväisnä, lempeänä mulle
Pikku Selman sinisilmistä."

Joulutervehdykseksi - Severi Nyman

"On saanut suuri hetki,
Ja aik' on täyttynyt.
Vuos'-sadat, tuhannetki.
Ylähä silmää nyt.
Jo valot verrattomat
Taivaalla välkähtää,
Ja enkel'-laulut somat
Kautt' ilmain helkähtää.

Suloista seimen lasta
Nyt käykää katsomaan,
Maailman ruhtinasta
Maisessa kehdossaan,
Hänt' ylintä, mi tänne
Sai orjan muotohon!
Omanne, ystävänne
Jumalan Poika on.

Yö aikain päiväks vaihtuu
Tullessa Taivaisen,
Ja köyhän kipu haihtuu,
Ja murhe vaivaisen.
Lahjaksi Hälle anna
Sydämes, lapsi maan!
Kiitostas riemuin kanna,
Ylistä armoaan!"

Jouluvaellus - Alpo Noponen

"Torit, kadut aivan autioita,
talot kaikki valon hohteessa.
käyn ja katsastelen akkunoita,
hiljaisuus on suuri, juhlaisa.

Lapsiparvet silmät liekehtien,
kuusten ympärillä kaartavat,
tyynnä välkkyy katse vanhempien,
mieliin elpyy muistot armahat.

Arkiset jäi askareet ja retket,
poissa on nyt puuha rauhaton;
tullut vuoden pyhimmät on hetket,
koteihin kun joulu tullut on.

Kuljettua kauas kaupungista,
tavattua luonnon talvisen,
hangista ma näen valkoisista,
jälleen saman juhlahohtehen.

Tähtein silmät välkkyy taivahalta,
tumma metsä hiljaa huminoi;
joulun henki huokuu kaikkialta,
sävel suuri salon halki soi."

Anttilan lasten joululahjat - Linda Kunnas

"No, lapset, kohta on jouluaatto,
niin virkkoi hymyillen hellä taatto.

Jos kiltit ootte ja läksyt luistaa,
niin joulupukki taas teitä muistaa.

Ja lapset lukivat päivin, illoin,
ja auttoi äitiä, kun pyysi milloin.

Ja pian jouluiset valot hohti,
Ne pukin Anttilan torppaan johti.

Lie täällä lapsia uutteria?
ei ole laiskoille antimia.

Ja taatto lausui - on meidän piltit
ja tytöt ahkerat, aivan kiltit.

Nyt pukki pussinsa auki luopi,
ja lahjat lapsien käsiin tuopi.

Saa Esko pehmoisen talvitakin,
saa sukset, valkean hiihtolakin.

Saa Liisa kelkan ja luistimet,
ja kuvakirjat niin kaunoiset.

Vaan Sirkka, suosikki parhain pukin,
hän uhkehimman saa joulunukin.

Mi silmät sulkevi nukkuissaan,
ja itkee, kun rintaan painetaan.

Ja lapset huusivat: Kiitos, ukki,
sa paras maailman joulupukki!

Ja pukki riemuiten pussin sulki,
ja taloon toisehen kiirein kulki. "