Joulukalenteri 2024: vanhat joulukalenterit

Joulukalenterin jokaisessa luukussa kuvat menneiden vuosikymmenten joulukalentereista - 1960-luvulta 2000-luvulle. Ehkäpä auoit silloin joskus juuri joitakin näistä joulukalentereista. Mukana 31 joulukalenteria.

Joulukalenteri: vanhat joulukalenterit.

Wanhan ajan Joulua

Tällä sivulla on suloisessa sekamelskassa tapahtumia, perinteitä ja vanhoja uutisiakin entisaikojen joulunvietosta.

Kaikkihan tietävät, että ennen vanhaan, siihen wanhaan ja hyvään aikaan, vietettiin sitä kaikkein koskettavinta ja muistorikkainta joulua.

Iso-Kohmon talossa Turussa, oli tapana sijoittaa joulukuusi salin ikkunan ääreen ja tämä tehtiin ihan tietyistä syistä. Tapanahan oli, että isäntä joutui juuri vähän ennen joulupukin tuloa lähtemään ulos, tallille, saunalle tai jonnekin. Koska lapset silloinkin olivat uteliaita ja kovia kurkkimaan, esti ikkunan eteen sijoitettu kuusi edes vähän näkyvyyttä pihamaalle, josta joulupukki aikanaan kolisteli tupaan.



Vanhaa maaseutukulttuuria - talo Iitissä.

All Rights Reserved
*Kuva - Copyright © Eila Kuivalainen

Hiljaisista hiljaisin Juhlayö

"Ruokia ei korjattu pöydältä pois eikä lamppua sammutettu, pienessä pirtissä vartioi tuli joulun tunnelmaa koko juhlayön. Pienen pirtin asukkaat eivät jouluyönään muistele Vapahtajan syntymää ja jos evankeliumia luetaan ääneen, niin on se kuin hiljaista musiikkia, jonka kauneutta ei määrää sanojen sisältö, vaan lukemisen sanomaton hartaus, johon kuulijat yhdessä ympäristönsä kanssa hiljalleen vaipuvat.

Jouluyö on hiljaisista hiljaisin Juhlayö. Nukkujat kuulevat unensa keskelle isän veisuun, niinkuin Jumalan hillityn puhuttelun. Sitten veisuukin vaikenee ja vain Jumalan puhe kuuluu. Ympäröivät metsät ja kinokset ovat pirtin asukkailta sillä hetkellä unohtuneet, on vain seinien rajoittama lampun valaisema lämmin ala, joka ikäänkuin liikkuu, verkalleen jouluaamua kohden." (Frans Emil Sillanpää: Töllinmäen joulutunnelma - Juhlien vaiheissa, Kulkuset 1917)

Joulukuusi, kukkia, pipareita

Iso-Kohmon kuusen koristeet olivat vaatimattomia ja itse tehtyjä, ostettuja oli vähän. Kuusessa oli ehdottomasti aidot kynttilät, yksi ainoa kultanauha sekä kaksi lippusiimaa, toisessa pelkkiä Suomen lippuja, toisessa myös muiden maiden. Myös piparit ja omenat kuuluivat vanhan ajan kuuseen, ja tietenkin pumpulipallot ikkunoiden eteen.

Koristettu talo oli täynnä erilaisia jouluasioita. Jouluisia kukka-asetelmia oli useampiakin. Tuvan katossa pöydän päällä pyöri hiljakseen suuri himmeli. Kaikkialta näkyi ja huokui tulevan joulun läheisyys. Jo eteisestä ulos rappusille tunkivat jouluiset tuoksut kinkusta, riisipuurosta, pullista ja pipareista.

Maijan rekimatka joulun viettoon - T.H.T: Hauskin muisto

Voisiko kauniimpaa joulun kuvaa mieleensä loihtia, kuin on kuva joulun rekiretkestä. Maija on kiiltosilmäinen koulutyttö, joka käy kouluaan kaupungissa ja pääsee jouluksi maalle kotiinsa. Pitkää kotimatkaa hevosreellä kuvailee kirjoittaja 1900-luvun alkupuolella kauniisti ja mukaansa tempaavasti.

"Kohta jo kääntyi ruunan ruskea pää portista pihaan. Sen mukana tuli kokonainen ryöppy koti-ihanuutta. Ruuna itse, Antti lyhyessä lammasturkissaan, huurteisena ja muhoilevana, reki, vällyt, rekipeitto, punainen eväsvakka. Viimeiset odotuksen tunnit kuluivat kaiken tämän merkeissä joutuin, ja sitten nousi kiiltosilmäinen tyttö rekeen.

Hän istui siinä äidin turkeissa kankeana ja lämpöisenä. Antti nykäisi suitsista, kulkuset helähtivät ja niin sitä lähdettiin. Kaupungin kadut vaihtuivat hiljaisiksi niityiksi, puistot metsiksi. Maailma oli pehmeä ja valkea ja ihana. Kulkuset soivat tutusti ja yksitoikkoisesti, reen jalakset kopisivat hyvän kelin äänellä. Oli verratonta vaipua tähän kaikkeen, kun kerran tiesi, että hevosen jokainen askel vei lähemmäksi kotia. Mitä siitä vaikka matkaa oli monta pitkää peninkulmaa."

Kaunis tyttö aikojen takaa - puuhka ja käsipuuhka

Kuvassa on hyvin kaunis tyttö, valokuvassa yli sadan vuoden takaa. Näissä vanhoissa, talvisissa potreteissa naisilla ja tytöillä oli hyvin usein puuhka, ja käsipuuhka eli muhvi.

Puuhka on eräänlainen kaulaliina, kaulassa tai hartioilla pidettävä pitkänomainen turkis. Sen on tarkoitus sekä lämmittää että näyttää kauniilta eli toisinsanoen, kaunistaa kantajaansa.

Käsipuuhka puolestaan on lieriömäinen, usein turkispintainenkin käsinetyyppi, jonka sisään voidaan työntää molemmat kädet. Näin kädet pysyivät lämpiminä.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva , tuomaanristi - Copyright © Flickr/Suvi Korhonen

Tuomaanristi

Tuomaanristit ovat puhtaasti suomalaisia joulukoristeita. Nämä 1800-luvulta periytyvät, puusta vuollut lasturistit saavat nimensä apostoli Tuomaasta, jonka päivää vietetään joulukuun 21. päivänä. Tuolloinhan vanha sananparsi toteaa, että Tuomas tuo joulun tupaan. Alunperin Turun saaristoalueelta tuomaanristi joulukoristeena levisi vähitellen, 1930-luvulta alkaen koko maahan. Erityisesti Martta-järjestö kaiken muun perinnetietouden ohella aktiivisesti levitti myös tuomaanristiä joulukoristeena.

Koteihin tuomaanristit on vuoltu puusta, mutta niiden esikuvina ovat olleet kirkkojen takorautaiset ristit. Tämäntyyppisillä ristikoristeilla koti on kristillisessä hengessä pyhitetty ja suojeltu kaikelta pahalta joulun pyhien ajaksi.

Tuomaanristi otetaan kodeissa esille, suojelemaan kotia, Tuomaanpäivänä - ja Nuutinpäivänä, 13.1. se laitetaan taas pois, odottamaan seuraavaa joulua.



Tulitikkuaskin jouluinen etiketti, 1950-luvulta. Helsingin kaupunginmuseo.

Joulukortti, Ilomantsin Museosäätiö.

Joulukortti, Ilomantsin Museosäätiö.

Joulukortti, Ilomantsin Museosäätiö.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva leipävartaasta - Copyright © Mikael Korhonen

Leipävarras

Pirtin katossa olleessa leipävartaassa itseleivotut reikäleivät kuivuivat ja säilyivät pitkään syömäkelpoisina. Kuivattu, hapan, rukiinen reikäleipä on ollut tavallista arkileipää. Limppuja, kuten joululimppuja, rieskoja ja hiivaleipiä on myös leivottu, mutta niitä ei ole ripusteltu kattoon vaan asetettu heti syötäviksi.

"Kyl puhras on kaunis, mut ei se ol kaunis, jos leipävarras on puhras." - Suomalainen sananparsi.

"Monta lintua samalla orrella, toiset nuorena nokitaan, toiset vanhaksi jäävät." - Suomalainen arvoitus: Leipävarras leipineen.

"Lapsi tuo leipävartaan tullessaan, syntyessään maailmaan." - Suomalainen kansanviisaus.

Joulua wuodelta 1897

Wuoksi-lehti wuodelta 1897 herkistelee joulun tunnelmissa.

"Joulu, ihmiskunnan jaloin ja suurin juhla on saapunut. Wuosituhansia on tätä juhlaa wietetty, mutta sen waikutus on yhtä woimallinen kuin ennenkin. Taaskin kaikkialla, missä Kristuksen nimeä tunnustetaan, kaikkialla missä suuren mestarin esimerkki on elähyttäwänä waikuttimena - kaikkialla hetkeksi lakkaa, juuri kuin taikasauwan määräyksestä, lewoton ihmismieli maallisista pyrkimyksistään, jokapäiwäisistä askareistaan. Uusi tunnelma, lewon ja rauhan tunnelma on muutamaksi päiwäksi wallitsewa semmoisetkin ihmislapset, jotka eiwät tawallisissa oloissa sisällisistä tunnelmista, henkisestä elämästä wälitä."

Kaakkuja, paakelsseja, paketteja ja musiikkia - joulua 1950-luvulla

Jo eteisen kaapeista näki, että joulu oli lähellä, sillä hyllyissä oli kaakkuja ja paakelsseja. Ihan ylimmillä hyllyillä, piilossa pienten tähtisilmien katseilta, oli nippu salaperäisiä, pieniä paketteja, joukossa aina tietenkin joku suurempikin.

Sekä herkut että paketit saattaisivat näyttää vaatimattomilta nykyajan ylenpalttisuuteen tottuneesta. Kääreenäkin oli vain valkoista paperia ja tavallista narua, ei kimaltelevia tähtiä, ei muovihörsöä. Sotavuosien jälkeisestä köyhyydestä kärsineellä 1950-luvulla valkoiset paketit kuitenkin herättivät suurta kunnioitusta ja jännittynyttä kikatusta ja kihelmöintiä.

1950-luvullakin kuunneltiin jouluna paljon musiikkia, ei stereona taikka YouTubesta, vaan vanhan ajan radiosta. Radiosta kuultiin myös monenlaiset muut jouluohjelmat, jouluhartaudet, jouluviestit ja -haastattelut eri puolilta Suomea ja ulkomailtakin. Radio oli kodin viihdekeskus jouluisinkin silloin, kun ei ollut vielä televisioita.

Mäkelän joulunwietto 1906 - palwelijan kertomus

Karjalan jalomailla, jossa olen syntynyt ja lyhyen ikäni elänyt, on talo Mäkelä, jossa nykyisin oleskelen. Tahdon kertoa muutamin sanoin Mäkelän joulunwietosta.

Mäkelä on suurehko talo, paljon on siinä wakinaista työwäkeä ja usein wielä satunnaisia apulaisia. Torpparit ja loiset tuntewat olewansa saman perheen jäseniä ja owat suurina juhlina isäntäwäkensä kutsuwieraina ei ainoastaan nauttimassa ruumiillista rawintoa, vaan koetetaan heille tarjota henki-elämänkin wirkistystä. Niinpä joulunakin kokoontuu koko talon aluskunta Mäkelään wiettämään aattoiltaa koristetun kuusen ympärille.

Kun ensilumi peittää jäätyneen maan, muistuttaa se mökin lapsillekin joulun lähestymisestä ja silloin alkaa tuo joulun odotus, sillä tuoreessa muistossa on wielä wiimeinen joulun wietto Mäkelän lasten seurassa. Sama odotusaika on talonkin lapsilla. Kysellään, montako päiwää ja yötä on jouluun.

Wiimein saapuu aattopäiwä. Kuusi tuodaan tupaan ja aletaan koristella. Lapsilla on hupaista katsella tätä ja tahtoiwat meitä auttaa kuusta kroisteltaissa. Sillä aikaa kun me valmistelemme sisällä yhtä ja toista, menewät miehet hakemaan lapsia wanhempineen mökeistä, ja kohta alkaa saapua joukkoa kylästä ja omat joukot töistään wapaina juhlapuwuissaan kokoontuiwat awaraan tupaan. Kaikki näyttää juhlalliselta. Joulu sisällä, joulu luonnossa ja ihmissydämet seisahtuiwat nyt nauttimaan joulun sulorauhaa.

Lapset tutustelewat toisiaan, ihastelewat kuusen kauneutta, sen kuwia ja koristeita ja kohta alkaa jouluwirsi kaikua woimakkaana, jonka jälkeen perheen isä lukee joulusaarnan, joka waltaa kuulijain sydämet joulu-ilolla.

Perheen äiti lukee erittäin lapsille joulun merkityksestä, kyselee ja selittelee heille joulun tapahtumista ja sitten alkaa joulu-pukki lahjojaan anniskella, kelle mitäkin tarwis-tawaroita, kirjoja ja lehtiä koko joukolle.

Illan ohjelmaa jatketaan laulamalla ja lukemalla hywiä kertomuksia ja kun yhteinen illallinen on nautittu ja kiitoswirsi weisattu, lopetetaan yhdessäolo rukouksella ja kiitoksella kaiken hywän antajalle, ja että hän jonka syntymisen muistojuhlaa wietämme ja joka meitä on tullut kutsumaan pimeydestä ihmeelliseen walkeuteensa, ottaisi meidät luoksensa ijäistä joulua wiettämään, jossa me saisimme weisata ijäistä jouluwirttä uusilla kielillä. Ne jotka tahtowat mennä kotiin, kyyditään - toiset yöpyiwät taloon, jatkaakseen aamulla matkaa kirkolle.

Niin hyvä lämmin hellä,
on mieli jokaisen,
oi jospa ihmisellä,
ois joulu ainainen.

Jouluaamuna noustaan aikaisin, sillä eläimet tarwitsewat hoitoa ennen kirkkoon menoa. Hywin joudumme töistä, kun mies-wäki auttelee tehtäwissämme ja niin menemme melkein kaikki kirkkoon kuulemaan saarnaa Wapahtajamme syntymisestä.

Tämmöinen on lyhyesti kerrottuna Mäkelän joulunwietto. Soisin samalla tawalla joulua wietettäwän monen monessa perheessä, silloin tuntuisi palwelijastakin joulu joululle. (Palwelija - Kotimaa no 148B - 22.12.1906)

Joulukiireitä

Jos oli kiirettä joulun aikaan tontuilla, niin kiirettä oli talossa emännälläkin. Koska tuvan permanto ei ollut lämmin, olivat pitkät villasukat sisälläkin tarpeen. Noin muuten vilua piti loitolla kiire, joka juoksutti emäntääkin kaiken aikaa askareissa sinne ja tänne, sekä kaiken aikaa päältä täytettävässä liedessä palava tuli, joka ei saanut päästä hetkeksikään sammumaan. Myös salin puolella oleva, Turun kaakelitehtaan kakluuni hohti kaiken aikaa kuumuutta. Salin puolella oli mukavaa istahtaa joulun pyhien aikana puuselkäiseen, pegamoidipäällysteiseen sohvaan juomaan joulukahvia.

Mitäpä olisi joulu ilman herkuista notkuvaa ruokapöytää? Vielä 1800-luvulla ei tunnettu kansallisia joulunruokia. "Jouluksi kuitenkin laitettiin vähän tavallista parempia ruokia, kuten ryynipuuroa ja nisua." Maaseudulla jouluun varauduttiin syksyn aikana ja monille tehtäville oli omat nimikkopäivänsä: "Annana oluet pannaan, juhlana joukolla juodaan". Syksyisillä markkinamatkoilla hankittiin ostotavarat, kuten sokeri, kahvi, suola ja rusinat.

Jouluna syötiin hyvin, luumukiisseliä, riisipuuroa, lanttulaatikkoa ja muita herkkuja. Välillä ennätti emäntäkin - joka oli pukeutunut aikakauden mukaiseen ruudulliseen flanellimekkoon ja tyykiesiliinaan, vanhan ajan tupsutohveleihin ja pitkiin harmaisiin villasukkiin - istahtaa hetkeksi hengähtämään tuvan keinutuoliin. Siitä oli hyvä silmätä oven suussa odottavia kangaspuita, joilla tehtiin aina kun ennätettiin pellavaverhoja ja räsymattoja.

Pitkään ei emäntä kuitenkaan ennättänyt keinutuolissa haaveilemaan, sillä siististi tiskipöydälle pinottu tiski odotti tiskaajaa. Tiskaamaankaan ei kuitenkaan voinut ryhtyä suin päin. Ensin piti lämmittää vesi kattilassa puuhellalla, olipa juhla tai arki, sitten astiat pestiin perinteiseen tapaan vadissa ja kuivattiin pyyhkeellä.

Jouluaskareita Itä-Suomessa 1800-luvulla

Kirjan Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista I - Joulun vietto, sisällysluettelo havainnollistaa jouluperinteiden ja jouluaskareiden jakautumista eri päiville Itä-Suomessa 1800-luvulla seuraavaan tapaan:

21.12 - Tuomaan päivä. Tuomaanpäivä. Oluen pano. Nuotan veto. Kynttiläin teko. Ryynin teko.

23.12 - Joulun aaton-aatto. Tuvan sillanaluksen puhdistaminen. Veden kanto. Riihessä olo. Tuvan peso.

24.12 - Joulun aatto. Piirakasten teko. Viinan lasku. Saunan lämmittäminen. Vierasten vastaanotto. Saunan kylpy. Joulun tuojat. Illallinen.

25.12 - Joulupäivä. Aamurukous. Kirkkoon meno. Kirkossa olo. Kotiin tulo. Karjan konstaaminen. Kahvin juonti. Hartaushetki.

26.12 - Tahvananpäivä. (Tapaninpäivä). Tahvanan ajo. Joululeikkituvan pyyntö. Joululeikkiin meno. Niemelän Raisan ja Lippolan Juhanan liitto.

Joululeikit. Vastakkaistanssi. Rinkitanssi. Laivasilla olo. Vuorotanssi.

27.12 - Kolmas joulupäivä. Sudennuotan veto. Paistisilla olo. Laulun ja ulkoluvun kilpailu. Rinnakkaistanssi. Panttisilla olo. Joulusaarna.

28.12 - Neljäs joulu eli lasten päivä (viimeispyhä). Hiirisillä olo. Sikasilla olo. Seulau juoksu. Parisilla olo. Neito kammiossa. Vanhan joulun loppu.

Joulua wuodelta 1887

Wuonna 1887 kuwailtiin joulun tunnelmia Mikkelin Sanomissa. "Oi kuinka toiwottawa ja iloinen eikö meille olekkin tuo Joulujuhla! Tuhansilla tuntehilla täyttää se sydämemme, olemmeko sitten joko kurjimman mökin eli ylhäisen howin asukkaita. Jotakin suurta ja käsittämätöntä, jotakin niin kallista ja ihmeellistä lahjaa emmekö silloin mieliimme johdata, joka kerran maailmaan tuli alas sowittamaan langennutta ihmiskuntaa Jumalan kanssa. Kuinka rakkaudella ja ikäwöiwinä muistamme tuwassa noita lapsuutemme ajan ihania joulujuhlia, jolloin istuimme kotituwan pöydän ympärillä kynttilän walossa ja luimme ewankeliumia."



Pandan suklaakonvehtirasia vuodelta 1964. Kuva Keski-Suomen museo.

Ilojuhla - joulujuhla 1895

Mikkeli-lehdessä vuodelta 1895 kerrotaan, kuinka ilojuhla, joulujuhla on jo owillamme. Puhtaus ja siisteys on walmiina huoneissamme. Lapset leikkii iloisina joululahjoistansa, mitä anteli heille kukin tuttawansa.

"Kauniilta kuulostaa kyllä, kun lapsetkin puhuwat joulujuhlasta ja jouluilosta, tämä tuopi ajattelewalle wanhemmalle ihmiselle tunteellisia mietteitä ja ajatuksia oikeasta jouluilosta. Sydän sykkii rinnassani, kun ajattelen, kun olisin niin wiaton ja puhdas, kuin pieni lapsi, niin totta kyllä omistaisin oikean joululahjan terwetulleena ja syntyneenä.

Mutta walitettawasti on ainakin itseni suhteen, ettei niin ole perin pohjin, waan se seisattuu ulkokuoren kaunistuksiin, ja elämänmuotoihin, waan oikea joululahja täyttäköön puuttuwaisuuteni! (Tällä viitataan Jeesuksen syntymään)

Amerikasta Suomeen joulunwiettoon 1890

Toissa iltana saapui junalla Hankoniemestä Ouluun kolme Amerikan suomalaista, jotka oliwat lähteneet syntymämaahansa joulunwiettoon. Miehet owat kotoisin Perä-Pohjolasta. Kaksi heistä on ollut Amerikassa Minnesotan waltiossa jo 8 wuotta ja kolmas 11 wuotta.

Kuukauden päiwät aikowat miehet wiipyä kotiseuduillaan ja sitten palaawat jälleen uuteen kotimaahansa Amerikkaan. Muuan heistä oli tunnetun lestadiolaissaarnaajan ja tämän lahkokunnan wanhimman johtajan, Pajalan pitäjässä Ruotsin Lapissa asuwan J. Raattamaan poika.

Oulun Ilmoituslehti no 108 - 10.12.1890.

Lähteet
*Leena Teinilä-Huittinen: Talo muistoja tulvillaan/Kodin Pellervo
*Pohjois-Pohjanmaan museo
*Salakirjat-kustantamo - Kansanperinne-blogi
*Joulusivujen lähdekirjallisuus