Anna lapselle raitis joulu!

Alkoholin liikakäyttö kuuluu ikävästi tänäkin päivänä edelleen monen kodin joulunviettoon. Anna lapselle raitis joulu -kampanja haluaa havahduttaa jouluna kaikki aikuiset näkemään lapsen näkökulman. Alkoholin käyttö jouluna voi lapsen silmin katsottuna olla hämmentävää ja vie pois lapsen huolettoman juhlatunnelman. Kun annat lapselle raittiin joulun, annat myös itsellesi mahdollisuuden hyvään jouluun!

Raitis joulu -kampanja kannustaa kaikkia aikuisia iloiseen yhdessäoloon ja yhdessä tekemiseen. Voimme taas löytää sen aitouden ja rentouden, jonka osasimme lapsena. Raittiuden Ystävät ry.



Kuvassa on joululehti vuodelta 1925, painettu Raittiuskansan Kirjapainossa, Helsingissä. Lehdessä on mm. Rudolf Koivun kuvittama joulusatu ja Alpo Noposen kirjoittamia joulurunoja. Lehden artikkeli ulkomailta kuvaa joulua suurkaupungissa, Berliinissä. Se on kirjoitettuna näiden joulusivujen joulumusiikkisivulle.

Joululehdistön kultakausi

Suomalainen joululehdistö kehittyi 1800-luvulla. Jouluaiheista lukemista oli satunnaisesti tarjolla jo 1800-luvun alkuvuosikymmenillä, mutta varsinainen joululehdistö syntyi vuosisadan lopulla. Varhaisimmat lehdet olivat ruotsinkielisiä.

Suomenkielisten joululehtien esikoinen Betlehemin tähti ilmestyi jouluksi 1879. Seuraavalla vuosikymmenellä oli valittavana jo kymmenkunta erilaista joululehteä, ja 1890-luvulla nähtiin suoranainen lehtivyöry: suomenkielisiä lehtiuutuuksia oli tarjolla nelisenkymmentä. Joululehdistön kukoistus ja suurin kultakausi osui sekä Suomessa että Ruotsissa 1900-luvun taitteeseen.

Jouluyö korvessa - mökkirähjän kauhujen näyttämö

Joululehtien ohella myös joulukirjallisuudessa on esitelty köyhien laitakulmien synkkää joulunviettoa. Maria Jotunin "Jouluyö korvessa" ilmestyi Otavan Joulukirjasena vuonna 1946. Se voitti suuren pohjoismaisen novellikilpailun jo vuonna 1930.

Tämä joulukertomus pursuaa väkivaltaa, naisten ja lasten säälimätöntä kuristamista ja hakkaamista, lasten lampeen hukkumista, lasten työntekoa, orpokoteja ja köyhäintaloja, raskasta raadantaa, mökkirähjiä, alituista riitaa ja epäsopua, syntien kanssa painimista, saituutta ja kammottavia erakoita, talvipakkasten rikkinäisiä jalkineita, uhkauksia saunan poltosta yms., puukon kanssa riehumista, katovuosia, tappelemista, kirveen keralla riehumista, itkua ja kuolemaa. Onpahan Maria todellakin pannut parastaan. Tätä kirjaa ei todellakaan voi suositella ylipäänsä kenenkään luettavaksi, etenkään jouluna!



Joululehti vuodelta 1915.

Orvon ja mierolaisen joulu - viinan kirot ja muut kolkot kohtalot

Alkuaikoina lehtien sisältö oli hyvin uskonnollinen. Lehtien yleissävy oli samalla hyvin opettavainen. Tottelevaisuus, ahkeruus, terveet elämäntavat, isänmaallisuus, koti ja kristilliset hyveet olivat kunniassa. Vuosikymmenten kuluessa sävy keveni ja valistus väistyi fantasian myötä. Hyvin pian lehdissä havaittiin, että hartaan uskonnollisuuden lisäksi lehtiin tarvittiin lukijoiden mielenkiintoa ja myötätuntoa kiinnittävää dramatiikkaa. Mitä voimallisempaa, sitä parempi.

Niinpä lehdissä alkoi olla keskeisenä sisältönä tositarinoita elävästä elämästä - nimenomaan laitapuolen elämästä. Toinen toistaan liikuttavammat tai kauhistuttavammat tarinat köyhien, sairaiden ja mieron tielle joutuneiden orpojen kohtaloista vetosivat äärimmilleen lukijan tunteisiin. Oman suuren osansa joululehdissä saivat juopot.

Viinan kiroista ja vaaroista varoiteltiin miltei jokaisessa joululehdessä ja kuolemakin vieraili kertomuksissa tuon tuosta. Toki lehtien sisältö muutenkin monipuolistui. Kevennyksinä sisältöön tulivat tunnelmarunot ja kauniit painokuvat. Viihdykettä joulunpyhiksi antoivat myös monenlaiset askartelutehtävät, piilokuvat ja taitotemput. Silti raittiusaate ja moraalisaarnat kuuluivat lehtien sisältöön, vaikkakin lehtien päähahmoksi 1900-luvulla tuli joulupukki.

Joululehdet ovat olleet tärkeitä joulutapojen levittäjiä. Niitä kuvittaneiden taiteilijoiden mielikuvat tontuista ovat muuttuneet meidänkin mielikuviksemme vanhan ajan joulusta. Ja joululehtien kuvat ja kertomukset tekivät joulupukin tutuksi kaikille Suomen lapsille.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Christmas Junkie

Kauniin Koskenkorva-lasin pettävä kiilto

Koskenkorva-lasi hehkuu houkuttelevana joulun valoissa. Kauneus voi olla väärinkäytettynä pettävää, ja johtaa mieron tielle ja turmioon. Ainakin vanhojen joululehtien mukaan.

Juopon lapsi mieron tiellä

Viinan kauheutta kuvailtiin inhorealistisen värikkäästi. Viesti meni parhaiten perille, kun asiat esitettiin sanoin ja kuvin jyrkän mustavalkoisina: yhtäällä oli juopon ankea joulu, toisaalla raittiin kodin seesteinen perhejuhla.



Entisajan joulukertomuksissa äiti sattui juuri jouluna aina sairastumaan, jos hän vielä oli elossa. Yleensä joululapset olivat orpoja.



Koivujen larvat taittuvat tuulessa, kun mieroa kulkeva tyttö astelee pää painuksissa pienine nyytteineen kohti tuntematonta. Joululehti vuodelta 1915.

Itkevä joulukuusi

Eräät joululehdet julkikuuluttivat jo nimessään joulun suruisia ja tummia sävyjä, joita mitä erilaisimmilla kytköksillä tungettiin jouluun ja lehteen. Suomen Vankilavirkailijainliiton joulujulkaisu Itkevä joulukuusi oli näitä joululehtiä, joissa sisällön pääpaino oli murheellisissa asioissa.

Jo lehden ensimmäinen numero jouluna 1930 sisälsi runot "Syytetty" ja "Onneton" sekä kertomukset "Rautavanki" ja "Elinkautiseksi". Tänä päivänä tuon ajan joululehteä ei voi selata hymyilemättä, tarinoiden synkistä käänteistä huolimatta. Ja päättyihän tämän ensimmäisen numeronkin lukijapuhuttelu kuitenkin ylevän toivoa herättävästi:

"Itkevän joulukuusemme kyynelhelmiin olemme nyt sisältäneet sen suuren ja hartaan toiveen, että kerran koittaisi aika, jolloin jokaisen joulukuusen ympärillä voisi läikehtiä ilo korkeimmissa laineissaan."

Englantilaisen Augustus Edwin Mulreadyn (1844 - 1905) maalauksessa repaleisiin vaatteisiin pukeutunut tyttörukka myy joululaulujen sanoituksia.

Viinan kiroja vastaan

Valistusta viinamäen vaaroista ei joululehdissä todellakaan unohdettu - ja ihan pikkupilttienkin joululehdet täyttyivät viinan huonoista puolista kertovasta hehkutuksesta.

Viina johti syntiin, köyhyyteen ja ennen pitkää mieron teille. Viinan kirous lankesi koko perheen ylle. Aihe on toki vakava ja ikävästi on viina liikaa läsnä tänäkin päivänä monen perheen joulunvietossa - mutta silti meidän arviokyvyllämme joululehdissä aikanaan ruoskittiin kaikkia, viattomiakin lukijoita viinan vuoksi jo liikaakin. Näin joulun varsinainen sanoma jo hämärtyi.

1800-luvun lopulla raittiusaate sai lähes uskonnon piirteitä. Väkijuomia vastustettiin väkevän tunnelatauksen vallassa. Raittiuden puolesta kirjoitettiin lähes kaikissa joululehdissä, ja muutamat niistä omistautuivat miltei yksinomaan raittiusaatteen edistämiselle.

Pilalehtiä ja laatulehtiä

Jotta joululehtien kirjosta välittyisi kokonaiskuva, on niiden kohdalla muistettava myös muuhun, kuin viinapropagandaan keskittyneet lehdet. Pilalehdistä tuli suosittuja - niissä raittiusaatettakin laitettiin puolestaan naurunalaiseksi oikein olan takaa. Joululehdissä oli myös suurten kustantamojen juhlapainoksia, joissa sisällön korkeasta laadusta vastasivat ajan parhaat suomalaiset kertojat ja kuvantekijät, graafikot ja maalarit.

Kertojina joululehdissä olivat mm. Zacharias Topelius, Immi Hellén ja Anni Swan. Itseoikeutettuja kuvittajia olivat Martta Wendelin ja Rudolf Koivu - mutta myös muiden kansallistaiteilijoidemme työt koristivat joululehtiä.



"Jouluksi kotiin" - Jenny Nyström.



Mieronpukki ja mieronlapsi - syrjäkujan surrealistisia tunnelmia. Lapsonen katsoo suurin silmin ilmeisen järkyttyneenä. Onko joulupukki saanut sairaskohtauksen, vai lojuuko hän syrjäkujalla yksinkertaisesti siitä syystä, että joulumuorin valmistama väkevänmakea jouluolut on maistunut pukille liiankin hyvin?

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Eva Rinaldi

Joulun aikana - Pieni sankari, Lasten kirjasto N:o 3 vuonna 1903

"Nyt riemun aikana on monta kotoa,
Joiss' ollaan ilotta, lämmöttä, valotta,
Ja joissa puutteen tie
Suruihin uusiin vie
Pyhänä iltana.

Nyt riemun aikana pienoinen monikin
Käy puettuna kurjihin ryysyihin,
Hän kuusosetta on
Tuo pieni turvaton
Ken rientää sinnekkin?

Nyt riemun aikana käy Herra kuitenkin
Hän kaikkialla käy ja kuiskaa kullekkin:
Mä kuolin tähtesi
Annatko tähteni
Köyhälle jotakin?"