Jouluradio aloitti 1906

Radiolla on ollut vankka ja merkittävä sijansa joulunvietossa jo radion alkuajoista lähtien. Sijoittuihan kaikkien aikojen ensimmäinen audiolähetys radiolla juuri jouluaattoon. Jouluaattona 1906 kello 9 alkaen kanadalainen keksijä Reginald Fessbenden lähetti ensimmäisen yleiseen vastaanottoon tarkoitetun radiolähetyksen käyttäen Brant Rockin lähetysasemaa. Lähetys vastaanotettiin useilla United Fruit Companyn laivoilla Karibianmerellä ja eri puolilla Atlanttia.

Fessendenin pitämän puheen lisäksi tämä jouluaaton radiolähetys sisälsi muun muassa musiikkia, jota Fessenden soitti fonografilla, ja hän itsekin esitti viululla kappaleen Oi jouluyö. Fessendenin lisäksi ohjelmassa esiintyivät myös hänen vaimonsa Helen, sihteeri neiti Bent ja herra Stein.

Neiti Holmström Luxor radion kanssa Tammisaaressa joulukuussa 1953. Kuvaaja Bror Brandt. Kuva Museovirasto.

Onnellinen radionkuuntelija

Radion kuuntelun on aina katsottu olevan osa nykyaikaisen, ulkomaailmastakin kiinnostuneen ihmisen elämää. Samalla radio liittyy siihen rauhaan, onneen ja harmoniaan, jota ihmiset kokevat kodeissaan, suojassa maailman myrskyiltä.

Lotta viettämässä joulua sota-aikana, radion äärellä ja kirjaa lukien. Kuva SA-kuva.

Radio mukana suomalaisten joulussa

Menneinä vuosikymmeninä radio ja nimenomaan Yleisradio jouluajan ohjelmineen on ollut lukemattomin tavoin mukana suomalaisten joulunvietossa. Radio ei ole tarjonnut vain jouluaikaan sopivaa ohjelmistoa, kuten joulumusiikkia, jouluhartauksia ja kaikenlaisia erityisiä jouluohjelmia, vaan se on myös yhtenäistänyt ja muokannut koko joulukulttuuriamme. Johan alun alkaen Markus-setä radio-ohjelmassaan määritti senkin, missä on Joulupukin kotipaikka.

Ennen nykyaikaisen, runsaudessaan rajattoman sähköisen median aikakautta ja ennen televisiotakin, radiolla oli jouluajan viihdyttäjänä suvereeni asema. Mitäpä olisi ollut joulu, ilman radiosta tulvivaa tunnelmallista joulumusiikkia tai joulurauhan julistusta. Joulurauhanjulistus on meillä radioitu vuodesta 1935 alkaen, televisio tuli mukaan julistamaan joulurauhaa vasta vuonna 1983.

Radio joulutunnelman luojana ei ole ollut tärkeä vain Suomessa asuville suomalaisille, vaan myös eri puolilla maailmaa asuvat ulkosuomalaiset ovat tavoitelleet suomalaisen joulun tunnelmia radion suomalaisia lyhytaaltolähetyksiä kuuntelemalla. Lyhytaaltolähetykset Suomesta muualle maailmaan alkoivat Lahdesta vuonna 1938. - Lyhytaaltolähetykset ovat jo loppuneet, mutta nykyisinhän kaikki radiolähetykset kuuluvat netin kautta täydellisinä ja häiriöttöminä kaikkialle koko maailmaan.

Jouluradio

Radio Suomessa 1940 - 1950 - 1960-luvuilla

Radiota kuunneltiin ennen 1960-luvulla alkanutta television aikakautta hyvin paljon. Olihan radio käytännössä ainut sähköinen media. Tavallisen radionkuuntelijan kannalta tärkeimpiä ja kuunnelluimpia ohjelmia olivat uutisten ja muiden ajankohtaisohjelmien ohessa urheilulähetykset, erilaiset musiikkiohjelmat ja musiikilliset iltamat, moninaiset viihdeohjelmat, tietokilpailut ja kuunnelmat, joiden joukossa oli useita suosittuja sarjojakin.

Sodan jälkeen radio eli kulta-aikojaan. Radiolupien määrä ylitti puolen miljoonan rajan. Markkinoita riitti myös kotimaiselle radioteollisuudelle. Kodeissa kuunneltiin Metsäradiota, Työmiehen tuntia, Pienoisparlamenttia, Kankkulan kaivoa, Markus-setää ja Kalle Kustaa Korkin seikkailuja.

Lauantain toivotut levyt 1935 -

Musiikkiohjelmista suosituimpia on ollut Yleisradion vanhin äänilevyohjelma Lauantain toivotut levyt, joka on soinut vuodesta 1935 tärkeänä osana monien kotien viikonlopun viettoa. Ohjelma on ollut tärkeänä osana kymmenien tuhansien kotien viikonlopun viettoa. Siitä on vuosikymmenten myötä muodostunut musiikkityylien ja kuuntelijasukupolvien ainutlaatuinen kohtauspaikka.

Vuonna 1963 syntyi Sävelradio, ja Yle aloitti iskelmien soittamisen.

Kankkulan kaivolla 1958 - 1970

Vuosina 1958 - 1970 radiossa esitetty Kankkulan kaivolla syntyi kahden ajanvietetoimittajan Antero Alpolan ja Aune Ala-Tuuhosen kynästä. Suosittu radiohupailu närkästytti raittiuspiirejä "moraalitonta elämää ihannoivalla tyylillä". Kankkulan kaivolla oli aikanaan äärettömän suosittu ohjelma, joka kokosi varmaankin lähes kaikki suomalaiset radion äärelle.

Moraalittomana saattoivat jotkut tiukkapipoisimmat pitää Tippavaaran isäntää. Kankkulan kaivolla keskushenkilö oli 105-vuotias, pontikankeittoa harrastava Tippavaaran isäntä. Speaker yrittää saada isäntää kertomaa vanhan kansan tapoja, mutta tarina siirtyy aina pontikan keittoon.

Kipparikvartetti - Teijo Joutsela ja Humppa-Veikot

Aikakauden ominaisinta ja hyvin suosittua musiikkia loihti lauluyhtye Kipparikvartetti, joka aloitti vuonna 1950. Kvartettiin kuuluivat Auvo Nuotio (1. tenori), Olavi Virta (2. tenori, vuoteen 1953), Eero Väre (2. tenori, vuodesta 1953), Teijo Joutsela (1. basso) ja Kauko Käyhkö (2. basso). Suomalaiset rakastivat tämän valkoisissa, tyylikkään herraskaisissa puvuissa ja mustissa ruseteissa esiintyneen kvartetin lauluja. Kaunis Veera eli ballaadi Saimaalta aloitti kvartetin menestystarinan ja ensimmäisen levytyksen, Saimaan valssin, joka tehtiin vuonna 1950, jälkeen seurasi vuosikymmenten ajan levyjä, konsertteja, elokuviakin ja määrättömästi suosiota ja menestystä.

Kipparikvartetissa esiintynyt Teijo Joutsela tuli tunnetuksi myös Humppa-Veikkojen laulusolistina. Tämä yhdistelmä oli mukana musiikkeineen myös Kankkulan kaivolla. Näyttelijänkin taidot omannut, pitkä ja komea, voimakkaan tummalla, hieman kuin oopperalaulajan äänellä mestarillisesti laulanut Teijo Joutsela hurmasi suomalaiset miehekkään jäyhällä esiintymisellään, johon aina kuului hymynpilkettäkin, ihan kuten Kipparikvartetillakin. Vuonna 1958 perustettu Humppa-Veikot säesti Teijo Joutselaa tavalla, jota mikään orkesteriyhdistelmä ei tuon jälkeen ole voinut ylittää. Humppa-Veikoilla on ikioma, jäljittelemätön soittotapansa ja soundinsa, joka tuntui uppoavan suoraan suomalaisten sieluun.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Yle Archives - Yle Elävä arkisto

Markus-setä

Markus-setä (oikealta nimeltään Markus Rautio, 17. toukokuuta 1891 Helsinki - 14. helmikuuta 1973) oli Yleisradion toimittaja ja kuuluttaja sekä myöhemmin kuunnelma- ja selostusosaston päällikkö ja pääohjaaja. Parhaiten hänet muistetaan radion Lastentunti-lastenohjelmistaan, joita lähetettiin vuosina 1926 - 1956 sekä suomeksi että ruotsiksi.

Aikana, jolloin ei ollut olemassa televisiota, eikä nykymedian valtaisaa lasten ohjelmatarjontaa, kohosi Markus-setä ennennäkemättömään suosioon.

Aikansa kaikkien radiotoimittajien tapaan Markus-setä ei ollut vain radiotoimittaja, vaan hänen työnsä piti sisällään laaja-alaista kansansivistämistä ja valistustyötä. Se tuli ilmi jo hänen jokaisen ohjelmansa lopussa. Siinä, missä Tarva korosti liikunnan tärkeyttä ja kehotti ihmisiä ylös, ulos ja lenkille - Markus-setä päätti jokaisen ohjelmansa, muistuttaen terveellisen ruoan tärkeydestä ja kehotti siksi: Muistakaa, lapset, syödä aamupuuronne!

Metsäradio 1945 -

Metsäradio perustettiin viihdykkeeksi ja myös hyödyksi, kun metsän välittömät työllistämisvaikutukset olivat Suomessa huomattavasti nykyistä suuremmat ja väkeä oli muun muassa tukkikämpillä paljon. Aloitteen Metsäradiosta teki Yleisradion pääjohtaja Hella Wuolijoki ja ohjelman ensimmäinen juontaja 1945 - 1965 oli Pekka Tiilikainen. Myöhemmät juontajat olivat Adolf Turakainen, Leo Ahonen ja Jukka Koponen.

Ohjelman tunnuslauluna oli pitkään Oskar Merikannon sävellys Vielä niitä honkia humisee, jonka jälkeen juontaja lausui "Hyvää iltaa, metsien miehet." Metsäradioon myös kuuluivat vuosikymmenien ajan kuuntelijoiden lähettämät merkkipäiväonnittelut ja levytoiveet, jolloin tulivat hyvin suosituiksi amerikansuomalaisen Hiski Salomaan levytykset, erityisesti Lännen lokari. (Wikipedia: Metsäradio)

Pekka Tiilikainen ja Paavo Noponen

Ylittämättömiä radioselostajia ja tunnelmien välittäjiä ja luojia Suomen radion historiassa ovat olleet sinivalkoiset äänet, Pekka Tiilikainen ja Paavo Noponen.

Pekka Tiilikainen (29. kesäkuuta 1911 Kouvola - 12. syyskuuta 1976 Helsinki) aloitti uransa lehtiin kirjoittavana toimittajana muun työnsä sivussa jo 1930-luvulla. Hän käytti Helsingin Sanomissa nimimerkkiä Nautilus. Yleisradion freelancetoimittajana Tiilikainen toimi jo vuonna 1935 Oslon pohjoismaisissa uintimestaruuskilpailuissa, mutta vasta 1939 hänet kiinnitettiin vakituiseksi selostajaksi.

Radion kuuntelijoille Pekka Tiilikainen tuli tutuksi sota-aikana, jolloin hän työskenteli toimittajana Itä-Karjalaan perustetussa Aunuksen radiossa sekä sotareportterina rintamalla.

Parhaiten Pekka Tiilikainen muistetaan radion urheiluselostuksistaan. Hänen kanssaan näitä urheilutapahtumia sekä kotimaasta että kaikkialta maailmasta kulki selostamassa toinen sinivalkoinen selostaja, Paavo Noponen (1930 Helsinki -), joka suuruudessa kohosi Pekka Tiilikaisen rinnalle. Noponen piti Tiilikaista oppi-isänään. Yhdessä he loihtivat tunnelman, jossa radion kuuntelijakin tunsi kuin olevansa mukana kisoissa tapahtumapaikalla.

Noposen selostajaura Yleisradiossa alkoi vuonna 1952 Helsingin olympiakisoista. Sen jälkeen Noponen oli selostamassa 18 olympiakisoja. Sivistyneen ja henkevän, kuin klassisen runomuotoisen sanankäytön mestarina Noponen on ollut ylittämätön. Hän yhdisti selostuksissaan kansallishengen, huikean räjähtävyyden ja lennokkaan runollisen maalailun. Tyypillistä hänelle oli maalaileva, paatoksellinen esitystapa, äänen nousu kohokohdissa, joissa hänen äänensä saattoi särkyä innostuksesta ja tunteen palosta. Hänen urheilullinen tietämyksensä oli myös tavattoman laaja. Kirjallisesti sivistyneen Paavo Noposen isänmaallisuus sai 1960-luvulla runebergiläis-topeliaanisia piirteitä, ja se kulminoitui 1970-luvun alussa Kuusamoon ja erityisesti hiihtäjä Kalevi Oikaraiseen.

Suomalaiset saivat vuosikymmenten ajan eläytyä yhdessä tämän mestarillisen parivaljakon kanssa urheilukilpailujen kiihkeän jännittäviin tapahtumiin. Heidän legendaarisia selostuksiaan odotettiin usein varmasti jopa enemmän, kuin varsinaisia kisatapahtumia.

Tervetuloa aamukahville

Niilo "Tarva" Tarvajärvi juonsi sunnuntaiaamuisin aamukahviohjelmaa, josta monien mieleen ovat syöpyneet sekä ohjelman tunnusmusiikki, että Tarvan päätössanat jokaisen ohjelman loppuessa: "Ylös, ulos ja lenkille!" Aamukahviohjelman lisäksi Tarvalla oli radiossa myös omana sarjanaan Lauantaisauna. Tarva oli oman aikansa tunnetuimpia ja suosituimpia juontajia ja tuli myöhemmin tutuksi myös television kautta kaikille suomalaisille.

Pekka Lipposen ja Kalle-Kustaa Korkin seikkailuja 1945 - 1961

Mainio ja suosittu parivaljakko Pekka Lipponen ja Kalle-Kustaa Korkki tulivat tutuiksi kansalle ensimmäien kerran tammikuussa 1945, kun radiosta kuultiin kuunnelma Kalle-Kustaa Korkin seikkailuja. Kuunnelmaa esitettiin radiossa keskipäivän aikaan viiden minuutin mittainen jakso, joka päättyi Korkkia tulkitsevan Wilho Ilmarin murahdukseen "Jatkuu huomenna". Päivittäiset viiden minuutin pätkät esitettiin sunnuntaisin puolen tunnin mittaisena koosteena. Pekka Lipposta kuunnelmissa esitti vastustamattomalla lumovoimallaan Oke Tuuri.

Korkin ja Lipposen seikkailuista kertovat kuunnelmat perustuivat nimimerkki Outsiderin luomiin kirjallisuushahmoihin. "Kansa toljottaa silmät päästään sarjakuviin. Radionkin pitää saada omat sarjakuvansa. Rupea sinä niitä tekemään." Näin kertoo Outsider toimittaja Ensio "Valentin" Rislakin hänelle sanoneen ja antaneen vielä ohjeeksi, että tarvitaan "jännitystä, pauketta, konnia, ja suomalaiset päähenkilöt".

Heitä tuli sitten kaksi: Kalle Kustaa Korkki on öljybisneksen parissa liikkuva sulava maailmanmies ja Pekka Lipponen lupsakka savolainen, hieman änkyttävä (pi-pi-pirskatti!) ja näkäräisiin mieltynyt "ahväärimies". Lipponen tunnettiin myös mm. arvonimillä Prinssieversti, Kuun varakuningas ja Ylipääjohtaja.

Outsiderin luoma parivaljakko jatkoi seikkailujaan Haapakosken kuolemaan vuoteen 1961 saakka.

Mittaustauot ja aikamerkit

Omalla tavallaan hyvin tärkeitä olivat radiolähetyksissä takavuosina myös mittaustauot ja aikamerkit. Erityisesti aikamerkit olivat kuuntelijoille usein suorastaan elintärkeitä.

Takavuosina Yleisradion radiolähetykset keskeytyivät legendaaristen, keskellä päivää pidettyjen lähetysketjun mittaustaukojen johdosta: "Seuraa ohjelmansiirtoketjun mittaustauko..." Mittaustauon aikana radiosta kuului yhtäjaksoista, tasaisena jatkuvaa, korkeaa piip-ääntä.

Ajan seuraaminen on toki aina ollut tärkeää, mutta jotakin korostuneen tärkeää ja juhlavan tenhoavaa tuntui olevan entisten aikojen aikamerkeissä. Ylen oman historiikinkin mukaan Aikamerkki on ollut Yleisradion merkittävimpiä ohjelmia, radioklassikko. Aikamerkki on ollut yksi niistä Yleisradion ohjelmanumeroista, jotka ovat eniten vaikuttaneet jokapäiväiseen ihmiselämään. Kellonlyömät ilmoitettiin gongilla, jonka tuloon kuuluttaja ilmoitti olevan "vielä viisi sekuntia". Aikamerkki uudistettiin kesäkuussa 1963. Vanha viiden sekunnin kuulutus korvattiin tuolloin viidellä piippauksella, joita seurasi kuudes piippaus ja gongi.

Helkama

Helkama-radio

Vanha Helkama-radio rauhoittaa jo ulkoisella olemuksellaan ja saa ihmisen tuntemaan olonsa kotoisaksi. Helkaman perusti Tampereelle vuonna 1905 pyhtääläinen Heikki Juho Hellman (myöhemmin Helkama). Aluksi polkupyöriä ja ompelukoneita myynyt liike muutti 1915 Viipuriin, ja 1934 pääliike aloitti Helsingissä. Helkama Radio OY perustettiin vuonna 1951, tehdas toimi kaksi vuotta Helsingissä ja sitten valmistus siirtyi Hankoon. Vuonna 1957 valmistui uusi tehdashalli. Samana vuonna valmistui 2 000 televisio- ja 20 000 radiovastaanotinta. Se oli 20% koko Suomen radio- ja TV-tuotannosta.

Suomalaisten Helkama-radioiden valmistus oli vielä 50-luvulla pitkälle käsityötä. Putkiradioita, jotka tuolloin edustivat alan huippua, koottiin osa osalta pitkien pöytien ääressä. Helkama-tuotemerkin alla valmistettiin aikoinaan sekä radioita että televisioita. Nyttemmin yritys tunnetaan mm. autoista, polkupyöristä ja kodinkoneista.

Lähteet
Häme-Wiki: Paavo Noponen
Yle: Paavo Noponen - sinivalkoinen selostaja
Yle: Kalle Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen seikkailuja
Yle: Ylen vuosikymmenet
Yle: Lauantain toivotut levyt
Yle: Kankkulan kaivolla
Elävä arkisto: Yleisradion aikamerkki
Elävä arkisto: "Seuraa ohjelmansiirtoketjun mittaustauko..."