Emu. - Kuva yllä Copyright
© I Am birdsaspoetry.com - Creative Commons.
Lentokyvyttömiä strutseja, emuja, kiivejä, nanduja ja kasuaareja kutsutaan sileälastaisiksi, koska niiden rintalastan keskellä ei ole pitkittäistä luuköliä, lentolihasten kiinnityspaikaksi. Näiden lintujen yhteiset piirteet johtuvat kuitenkin enemmän rinnakkaiskehityksestä kuin todellisesta sukulaisuudesta.
Hieman strutsia pienempi emu on maailman toiseksi suurin lintu ja samalla Australian suurin lintu. Strutsin lailla emukin on lentokyvytön. Ruskealla emulla on tumma tai ihan musta pää.
Emu painaa 50 - 55 kg ja sillä on korkeutta vähintään 150 - 160 cm ja enimmillään 190 - 200 cm. Keskikorkeus on 175 cm. Hartiakorkeus on 100 - 130 cm. Naaraat ovat vähän koiraita isompia, ne painavat viitisen kiloa enemmän ja niillä kaulansivun sininen väri on voimakkaamman sävyistä.
Karkeasulkainen höyhenpeite on hieman kuin hoitamaton ja takkuinen ja se muistuttaa heinäsuovaa. Tätä yleisvaikutelmaa korostaa päälaen usein sotkuinen höyhentöyhtö. Lentävien lintujen sulissa on pieniä väkäsiä, joiden avulla siivistä muodostuu sileä ja kaunis pinta. Tällainen rakenne emun sulista puuttuu, eikä niillä voi lentää, mutta ne pitävät kuitenkin linnun lämpimänä kylmällä ja viileänä kuumalla.
Emulla on isot ja leveät varpaat. Strutsin kahdesta varpaasta poiketen, emulla varpaita on kolme. Emulla on myös pitkät, sarveislevyjen peittämät nilkat. Sen siivet ovat niin voimakkaasti surkastuneet, etteivät ne tule edes näkyviin höyhenpeitteen alta. Niillä on pituutta vain 20 cm. Kaulassa on harvaa höyhenystä, mutta se on osittain paljas.
Emun suurin valtti ovat sen voimakkaat jalat. Emu tyytyy yleensä liikkuessaan astelemaan rauhallisesti, mutta halutessaan se voi myös juosta lähes 50 kilometrin tuntinopeutta. Se voi hypätä suoraan ylös päin yli kahden metrin korkeuteen.
Ihmistä emut seurailevat uteliaina, mutta ovat harvoin vihamielisiä. Emut voivat jopa tulla ihmisten lähelle, ollessaan ruoan puutteessa. Ahdistettuina emut potkivat ihan samoin, kuin strutsitkin.
Ruoan jauhinkiviksi emut nieleskelevät strutsien lailla kiviä, joista isoimmilla on painoa 45 g. Ne voivat syödä myös hiiltä.
Kuivassa Australiassa emut joutuvat joskus taivaltamaan satoja kilometrejä, löytääkseen vettä ja ruokaa. Kun ruokaa on tarjolla runsaasti, emut syövät yli äyräittensä ja varastoivat ruokaa rasvaksi muuttuneena kehoonsa. Tämän kehonsa vararavinnon avulla ne selviytyvät huonojen aikojen nälkäkuureista ja pitkistä taivalluksista. Tällaisen vaelluksen ja nälkäjakson aikana emu voi kuitenkin menettää puolet painostaan.
Vettä ja vesisateita emut mahdollisesti etsivät, tarkkailemalla taivaan pilviä, kuuntelemalla ukkosia ja haistamalla märän maan tuoksun. Näin ovat emututkijat päätelleet.
Emujen heimo
Linnuissa on lahko strutsilinnut (Struthioniformes) ja siinä on heimo emut (Dromaiidae). Heimossa on yksi suku emut (Dromaius) ja siinä on yksi laji, emu.Lentokyvyttömiä strutseja, emuja, kiivejä, nanduja ja kasuaareja kutsutaan sileälastaisiksi, koska niiden rintalastan keskellä ei ole pitkittäistä luuköliä, lentolihasten kiinnityspaikaksi. Näiden lintujen yhteiset piirteet johtuvat kuitenkin enemmän rinnakkaiskehityksestä kuin todellisesta sukulaisuudesta.
Emu (Dromaius novaehollandiae)
Emuista kuultiin Euroopassa ensimmäisen kerran, kun eurooppalaiset tutkimusmatkailijat kävivät Australian länsirannikolla vuonna 1696. Niitä nimitettiin aluksi Uuden Hollannin kasuaareiksi.Hieman strutsia pienempi emu on maailman toiseksi suurin lintu ja samalla Australian suurin lintu. Strutsin lailla emukin on lentokyvytön. Ruskealla emulla on tumma tai ihan musta pää.
Emu painaa 50 - 55 kg ja sillä on korkeutta vähintään 150 - 160 cm ja enimmillään 190 - 200 cm. Keskikorkeus on 175 cm. Hartiakorkeus on 100 - 130 cm. Naaraat ovat vähän koiraita isompia, ne painavat viitisen kiloa enemmän ja niillä kaulansivun sininen väri on voimakkaamman sävyistä.
Karkeasulkainen höyhenpeite on hieman kuin hoitamaton ja takkuinen ja se muistuttaa heinäsuovaa. Tätä yleisvaikutelmaa korostaa päälaen usein sotkuinen höyhentöyhtö. Lentävien lintujen sulissa on pieniä väkäsiä, joiden avulla siivistä muodostuu sileä ja kaunis pinta. Tällainen rakenne emun sulista puuttuu, eikä niillä voi lentää, mutta ne pitävät kuitenkin linnun lämpimänä kylmällä ja viileänä kuumalla.
Emulla on isot ja leveät varpaat. Strutsin kahdesta varpaasta poiketen, emulla varpaita on kolme. Emulla on myös pitkät, sarveislevyjen peittämät nilkat. Sen siivet ovat niin voimakkaasti surkastuneet, etteivät ne tule edes näkyviin höyhenpeitteen alta. Niillä on pituutta vain 20 cm. Kaulassa on harvaa höyhenystä, mutta se on osittain paljas.
Emun suurin valtti ovat sen voimakkaat jalat. Emu tyytyy yleensä liikkuessaan astelemaan rauhallisesti, mutta halutessaan se voi myös juosta lähes 50 kilometrin tuntinopeutta. Se voi hypätä suoraan ylös päin yli kahden metrin korkeuteen.
Ihmistä emut seurailevat uteliaina, mutta ovat harvoin vihamielisiä. Emut voivat jopa tulla ihmisten lähelle, ollessaan ruoan puutteessa. Ahdistettuina emut potkivat ihan samoin, kuin strutsitkin.
Rummutusta ja röhkimistä
Emunaaraan ääni muistuttaa bongorumpua. Koiras sähisee ja röhkii. Emukoiras voi myös joskus huutaa kuin omaa nimeään, e-muu. Emun aikaansaamat voimakkaimmat äänet kuuluvat parin kilometrin päähän.Ravinto
Siemenet, kasvien juuret, nuoret versot, hedelmät, kukat ja muut kasvinosat sekä kesällä myös hyönteiset, ovat emun ravintoa. Ruokaillessaan, kuten muulloinkin, emut liikkuvat isoinakin laumoina. Emut käyvät juomassa päivittäin, toisin kuin strutsit.Ruoan jauhinkiviksi emut nieleskelevät strutsien lailla kiviä, joista isoimmilla on painoa 45 g. Ne voivat syödä myös hiiltä.
Kuivassa Australiassa emut joutuvat joskus taivaltamaan satoja kilometrejä, löytääkseen vettä ja ruokaa. Kun ruokaa on tarjolla runsaasti, emut syövät yli äyräittensä ja varastoivat ruokaa rasvaksi muuttuneena kehoonsa. Tämän kehonsa vararavinnon avulla ne selviytyvät huonojen aikojen nälkäkuureista ja pitkistä taivalluksista. Tällaisen vaelluksen ja nälkäjakson aikana emu voi kuitenkin menettää puolet painostaan.
Vettä ja vesisateita emut mahdollisesti etsivät, tarkkailemalla taivaan pilviä, kuuntelemalla ukkosia ja haistamalla märän maan tuoksun. Näin ovat emututkijat päätelleet.
Emu. - Kuva Copyright © Donald Hobern - Creative Commons.
Levinneisyys ja elinympäristöt
Emu on Australian luonnonvaraista linnustoa. Siellä niitä on nykyisin 625 000 – 725 000 yksilöä. Nykyisin laji on täysin rauhoitettu ja sen säilyminen on turvattu – se on Australian kansallis- ja vaakunalintu. Laji luokitellaan tällä hetkellä elinvoimaiseksi.Emut vaeltelevat pieninä laumoina Australian ruohostomailla. Ne viihtyvät monenlaisissa avomaisemissa, puoliaavikoista harvapuisiin eukalyptusmetsiin, mieluiten vesistöjen lähellä. Aavikoilla emu liikkuu vain silloin, kun yrtit ja ruohot ovat rankkasateen jälkeen heränneet eloon.
Emupienokainen on viirukas untuvikko. - Kuva Copyright © jezhowell.photo - Creative Commons. - Emuja pidetään esimerkiksi Yhdysvalloissa myös lemmikkeinä. Tähän houkuttaa varmaankin poikasen suloinen olemus. Poikasesta kasvaa kuitenkin jättiläinen, jolla on terävät ja ihmiselle vaaralliset kynnet. Siksi emu voi lemmikkinäkin olla joissakin tilanteissa hyvin vaarallinen.
Lisääntyminen
Emut elävät yksin tai pareina, parhailla paikoilla pikku parvina. Vaelluksilla ne voivat kokoontua myös valtaviksi parviksi. Vuodenvaihteessa naaraat päästävät rummuttavia ääniä, houkutellakseen puolison, joka alkaa muotoilla pesäkuoppaa.Emun pesä on matala, joskus kasvinosin vuorattu maakuoppa. Pesään mahtuu 15 - 25 tummanvihreää munaa, joilla on painoa 600 - 660 g. Munijoina on yksi taikka useampia naaraita. Koiras hautoo munat, siihen menee aikaa kahdeksan viikkoa, eikä se poistu laisinkaan syömään koko haudonnan aikana. Tässä sitä auttaa sen ennen pesintää keräämä rasvavarasto. Apuna tässä haudonta-ajan paastossa on myös se, että koiraasta haihtuu vain viidesosa normaalista nestemäärästä, koska se pystyy pudottamaan ruumiinlämpöään 3 - 4 astetta. Sen paino kuitenkin putoaa haudonnan aikana kolmanneksen. Hautoessaan koiras kääntelee munia eri asentoon kymmenkunta kertaa päivässä.
Koiraan alkaessa hautoa, osa naaraista poistuu muualle, joidenkin niistä jäädessä pesän lähelle puolustamaan sitä. Kun 440 - 500 gramman painoiset poikaset ovat kuoriutuneet, koiraasta tulee hyvin aggressiivinen. Se ajaa kaikki naaraat tiehensä ja hyökkää kaikkien pesää lähestyvien kimppuun. Poikkeuksena ovat muilta pesiltä harhailemaan lähteneet poikaset, jotka koiras ottaa hoteisiinsa, jos ne ovat pienempiä, kuin sen omat poikaset.
Koiras myös huolehtii yksin jälkeläisistä, jotka ovat aluksi viirukkaita untuvikkoja. Poikaset ovat pesäjättöisiä lähtien liikkeelle muutaman päivän ikäisinä. Koiraalta menee poikastensa huolehtimiseen aikaa 7 - 8 kuukautta. Nuoret linnut tulevat sukukypsiksi 2- tai 3-vuotiaina. Emun elinikä luonnossa on harvoin yli 10 vuotta, tarhaoloissa jopa 30 vuotta.
Muutto
Emu on pääasiassa paikkalintu, mutta se muuttaa myös pitkin Länsi-Australian muuttoreittejä ruoan perässä. Tällaisella muuttomatkalla voi olla pituutta jopa 1 000 km. Silloin emut siirtyvät pohjoiseen kesäisin ja etelään talvisin.
Emun pää on osittain paljas, mutta päälaella on kiharaisten, pehmeitten höyhenten töyhtö.
Lähteet
*Korkeasaari: Emu
*Smithsonian’s National Zoo: Emu
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Wikipedia
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Spectrum Tietokeskus - WSOY
