Kuva yllä Copyright © JR P - Creative Commons.

Sulkapäähine

Kaikista intiaanien käyttämistä erilaisista päähineistä näyttävin oli sulkapäähine. Sulkapäähineet oli koottu useista materiaaleista ja hyvin taiten. Lakotojen sulkapäähineeseen tarvittiin noin seitsemänkymmentä nuoren kotkan sulkaa, joista jokaisen päähän kiinnitettiin valkoisella kipsillä keltaisia hevosenjouhia.



Sulkapäähineissä ei aina ollut sulkia yhtenä leveänä kaistana ympäri koko pään, vaan sulkia saattoi olla vähemmän, vain yksikin - ja sulkia oli aseteltu mitä erilaisimpiin muodostelmiin. Esimerkiksi delaware-päälliköllä ei ollut sulkapäähinettä, hänelle riitti asemassaan yksi ainut kotkansulka.

Kotkansulkapäähinettä l. sotapäähinettä olivat oikeutettuja käyttämään vain kaikkein urhoollisimmat soturit ja päälliköt.

Sulat päähineeseen leikeltiin ja valmistettiin huolellisesti ja ne kiinnitettiin säihkyvän punaiseen kankaaseen, joka liepeen tavoin ja sulkareunaisena ulottui maahan asti. Päähän päähine kiinnitettiin piikkisianpiikkeihin käärityillä hirvennahkaremmeillä. Otsan yli kulki helmikoristeltu otsanauha ja päähineessä oli koristeena kärpännahkatupsuja.

Sulkapäähine - lahja Churchillille, vuonna 1963. Brulé Siouxin (Sicangu), eteläisen lakotojen alaheimon, sotapäähine, jonka Amerikan intiaanien kansalliskongressi lahjoitti Churchillille vuonna 1963 yhdessä arvonimen "Miesten johtaja" kanssa.

Tässä sulkapäähineessä on hyvin erityisiä höyheniä: nuoren maakotkan ensimmäisen vuoden pyrstösulkia. Huomaa, kuinka sulissa pigmentin vahvistamat mustat kärjet pysyvät hyvässä kunnossa, kun taas viereiset valkoiset alueet ovat syvästi kuluneet. Siksi niin monilla toisiinsa liittymättömillä lajeilla, pelikaaneista kurkiin, merilinnuista petolintuihin, on mustat siivenkärjet. Niiden rakenne on sellainen, että ne kestävät enemmän kulutusta ja rasitusta. - Kuva Copyright © Anita Gould - Creative Commons.