Villa Lill Kallvik, Vuosaaren Aurinkolahti. - Kuva yllä, kuvaaja Mika Lappalainen, kuva Copyright
© Helsingin kaupunginmuseo - Creative Commons.
Oma huvila-alueensa rakennettiin Turun Ruissaloon, jonne vuoteen 1851 mennessä rakennettiin ainakin 11 huvilaa. Ruissaloon rakennetut huvilat muistuttivat myös ajan kartanoita, niiden mittakaava vain oli pienempi.
Helsingin ympäristöön rakensivat aluksi 1830-luvulla huviloita vain muutamat varakkaimmat kauppiaat. Huvilat sijoittuivat Töölööseen, Huopalahteen, Kumpulaan tai lähisaarille. Näissä Helsingin huviloissa alkoi hämärtyä raja vakituisen asunnon ja kesähuvilan välillä. Helsingin ympäristössä huvilarakentaminen saikin aivan toisen luonteen, kuin esimerkiksi Turussa ja Pohjanmaan kaupungeissa. Suuria kivirakennuksiakin kutsuttiin "huviloiksi", kuten Jusupoffin huvilaa Rauhanientä.
Helsingin ympäristön kesähuviloiden vilkkain rakennuskausi sijoittuu 1870 - 1890-luvuille. Tuolloin rakennettiin paljon huviloita kaupungin lähiympäristöön, ennen muuta Meilahteen ja Laajasaloon.
Villa Mairea, Noormarkku. - Kuva Copyright © Jussi Toivanen - Creative Commons.
Vielä 1900-luvun puolivälin jälkeenkin suurimmat arkkitehtimme suunnittelivat, usein taiteilijaystävilleen, asuintaloja, jotka saivat nimen Villa-etuliitteineen. Nämä rakennukset eivät kuitenkaan enää olleet kesähuviloita, vaan asuintaloja, erilaisine taiteilijan työhuoneineen. Ajatus huvilasta säilyi kuitenkin mukana sillä tavalla, että nämä rakennukset pyrittiin sijoittamaan keskelle kauneinta suomalaista maisemaa. Arkkitehdit toteuttivat siten näissä huviloissa näkemystään ihmisten, luonnon ja arkkitehtuurin yhteiselosta. (ars Suomen taide: Kartanoita ja kesähuviloita)
Suomen kaunein Villa
Suomen Villojen historiaa
Rakennustyyppinä varsinaisia kesähuviloita alettiin Suomessa rakentaa 1830-luvulla. Tämä tapahtui Pohjanmaan rannikkokaupunkien liepeillä. Kokkolan ulkopuolella on rauhoitettu ja hyvin säilynyt Villa Palma, joka vuonna 1838 rakennettiin kruununvouti A.W. Lundströmille ja kauppias Anders Roosille. Se muistuttaa lähinnä pienehköä, empiretyylistä kartanoa; mikään muu muoto ei ollut ajateltavissakaan siihen aikaan.Oma huvila-alueensa rakennettiin Turun Ruissaloon, jonne vuoteen 1851 mennessä rakennettiin ainakin 11 huvilaa. Ruissaloon rakennetut huvilat muistuttivat myös ajan kartanoita, niiden mittakaava vain oli pienempi.
Helsingin ympäristöön rakensivat aluksi 1830-luvulla huviloita vain muutamat varakkaimmat kauppiaat. Huvilat sijoittuivat Töölööseen, Huopalahteen, Kumpulaan tai lähisaarille. Näissä Helsingin huviloissa alkoi hämärtyä raja vakituisen asunnon ja kesähuvilan välillä. Helsingin ympäristössä huvilarakentaminen saikin aivan toisen luonteen, kuin esimerkiksi Turussa ja Pohjanmaan kaupungeissa. Suuria kivirakennuksiakin kutsuttiin "huviloiksi", kuten Jusupoffin huvilaa Rauhanientä.
Helsingin ympäristön kesähuviloiden vilkkain rakennuskausi sijoittuu 1870 - 1890-luvuille. Tuolloin rakennettiin paljon huviloita kaupungin lähiympäristöön, ennen muuta Meilahteen ja Laajasaloon.
Villa Mairea, Noormarkku. - Kuva Copyright © Jussi Toivanen - Creative Commons.
Vielä 1900-luvun puolivälin jälkeenkin suurimmat arkkitehtimme suunnittelivat, usein taiteilijaystävilleen, asuintaloja, jotka saivat nimen Villa-etuliitteineen. Nämä rakennukset eivät kuitenkaan enää olleet kesähuviloita, vaan asuintaloja, erilaisine taiteilijan työhuoneineen. Ajatus huvilasta säilyi kuitenkin mukana sillä tavalla, että nämä rakennukset pyrittiin sijoittamaan keskelle kauneinta suomalaista maisemaa. Arkkitehdit toteuttivat siten näissä huviloissa näkemystään ihmisten, luonnon ja arkkitehtuurin yhteiselosta. (ars Suomen taide: Kartanoita ja kesähuviloita)
Suomen kaunein kartano
Suomen kartanoiden historiaa
Aina 1700-luvun loppuun asti joka aikakaudella oli omat kartanonsa. Keskiajan ja 1500-luvun suurmiestaloja omistivat ja niissä asuivat aatelismiehet, jotka kuuluivat kuninkaan lähipiiriin. Myös 1600-luvulla rakentaminen oli aatelin käsissä.1700-luvulla kartanoita alkoivat Suomessa rakentaa rautaruukkien yhteyteen menestyneet liikemiehet. 1800-luvulle tultaessa tilanne oli muuttunut, eikä kartanoiden enää voinut sanoa olevan sellaisia tai tällaisia. Kyseessä oli pikemminkin jo perustettujen kartanoiden rakennuskannan uudistaminen. Monia kiinnostavimpia kartanoprojekteja toteuttivat korkeat virkamiehet, jotka toimivat joko omassa maassa, tai palvelivat Tukholmassa tai Pietarissa.
Taidehistorian kannalta on merkityksellistä, että vapaasti sijaitsevat kartanorakennukset ovat usein säilyttäneet aikansa leiman paremmin, kuin samaan aikaan rakennetut kaupunkitalot. Kartanorakennusten riippumaton asema miljöössään innoitti arkkitehtejä sellaisiin ratkaisuihin, jotka voitiin toteuttaa ajan hengessä ilman niitä rajoituksia, joita oli kaupunkirakentamisessa.
Yhtenäinen kartanokulttuuri oli olemassa aina 1800-luvun puoliväliin asti. Niinpä oli mahdollista seurata maan rakennuskulttuurin kehitystä käyttäen vain kartanoita esimerkkeinä. Keskiajan sekä 1500- ja 1600-lukujen ylhäisaatelin kivisten kartanoiden jälkeen seurasivat 1700-luvun ruukinkartanot ja 1800-luvun alkupuolen virkamiesten empirekartanot.
Königstedtin kartano. - kuvaaja Jussi Toivanen/valtioneuvoston kanslia - Copyright © FinnishGovernment - Creative Commons.
1800-luvun puolivälin jälkeen tilanne muuttui. Sittenkin voitiin kuitenkin vielä erottaa kaksi erityistä ryhmää. Toisen muodostivat puhtaat empirekartanot. Toisen ryhmän muodostivat muutamat yksittäistapaukset, jotka goottilaisine yksityiskohtineen ja renessanssijulkisivuineen edustavat sellaista arkkitehtuurin näkemystä, jonka varsinainen koti tähän aikaan oli kaupungeissa.
1800-luvun lopulta alkaen kartanot sulautuivat rakennustyyppeinä vähitellen yhä enemmän suurempaan yhteyteen, joka käsitti myös kesähuviloita ja enemmän tai vähemmän pysyviä, kaupunkien lähellä sijaitsevia asuntoja. (ars Suomen taide: Kartanoita ja kesähuviloita)
Suomen kaunein linna
Suomen linnojen historiaa
Käsite linna pitää sisällään mirä erilaisimpia linnoja. Vankiloitakin kutsutaan kansankielellä linnoiksi.Useille linnoista tulevat ensimmäiseksi mieleen keskiaikaiset linnat, jotka on rakennettu maanpuolustusta varten, sotilas- ja hallintokeskuksiksi. Varsinainen linnarakentaminen alkoi Suomessa 1200-luvun jälkipuoliskolla. Lähtökohdan muodostivat kolme ajan mittaan suuriksi valtakunnanlinnoiksi kasvanutta linnaa, Turun, Hämeen ja Viipurin linnat. Niistä tuli samalla kolmen vanhimman maakuntamme, Suomen, Hämeen ja Karjalan symboleja.
Olavinlinna. - Kuvaaja Volker von Bonin, Copyright © Museovirasto.
Linnojen rakentamisessa alkoi uusi vaihe 1400-luvun alussa. Suomen myöhäiskeskiajan huomattavinta linnaa alettiin rakentaa vuonna 1475, jolloin tanskalaissyntyinen ritari Erik Akselinpoika Tott perusti Ruotsin kruunua varten Olavinlinnan Savon maakuntaan, silloiselle Ruotsin rajalle.
Linnoissa on vielä kolmaskin ryhmä. Ne ovat palatsin kaltaisia, loisteliaita rakennuksia. Niitäkin Suomesta löytyy, Näissä on kuitenkin kyse siitä, että linnan rakentaja on vain jostakin syystä halunnut nimetä rakennuksensa linnaksi. Hyvä esimerkki on Allin linna, jossa aviomies nimesi rakennuksen vaimonsa Allin mukaan - tunnemme nykyisin tämän tavattoman kauniin linnan nimellä Allinna.
Suomen kaunein palatsi
Suomen palatsien historiaa
Suomesta löytyy myös muutamia palatseja. Tunnetuimpia niistä ovat renessanssityyliset Dahlströmin palatsi ja Junneliuksen palatsi. Tunnetuin palatsimme, jota ei nykyisin mielletä palatsiksi vaan linnaksi, josko niillä on suurta eroakaan, on Presidentinlinnamme.
Presidentinlinna. - Kuva Copyright © Ninara - Creative Commons.
Presidentinlinna oli keisarillinen palatsi, alkaen vuodesta 1837.