Kerttusten heimo

Lahkossa varpuslinnut (Passeriformes) on heimo kerttuset (Acrocephalidae). Heimossa on 6 sukua ja niissä yhteensä 59 lajia.

Kerttuset ovat yleisväriltään ruskeita ja niillä on ohut nokka. Kerttuset ovat hämärä- ja yölintuja, jotka tosin liikkuvat päivisinkin.

Suomessa pesiviä kerttusia ovat ruokokerttunen ja rytikerttunen, erinomaiset laulajat kultarinta, luhtakerttunen ja viitakerttunen sekä suurikokoinen rastaskerttunen. Myös muutamia pikkukultarintapareja pesii maassamme. Vaaleakultarinta on tavattu Suomessa kahdesti, sarakerttunen kuudesti ja kenttäkerttunen kymmeniä kertoja. Aavikkokultarinta ja paksunokkakerttunen on tavattu maassamme kerran.

Yksi tämän heimon suvuista on ruokokerttuset (Acrocephalus). Yksi suvun lajeista on viitakerttunen.

"Viitakerttunen on yksi niistä kerttusista, joka ei puvullaan todellakaan koreile, mutta sitäkin enmmän se loistaa laututaidollaan. Viitakerttusen kannanvaihtelut ovat suuret. Hyvinä kesinä lintuja, nimenomaan koiraita, on moninkertainen määrä huonoihin kesiin verrattuna."

Viitakerttunen (Acrocephalus dumetorum)

Talitiaisen kokoinen, solakka viitakerttunen on hyvin samannäköinen eli vaatimattoman näköinen, kuin ovat ryti- ja luhtakerttunen. Sen selkäpuoli on oliivinruskea, mutta harmaasävyisempi, kuin luhtakerttusella, silmäkulmajuova on selvempi. Silmäkulmajuova on silti heikko, sen selkein kohta on silmän edessä. Viitakerttusen siivet ovat lyhyemmät ja pyöreämmät, kuin vertailulajeilla. Viitakerttusella on pituutta 12,5 – 14 senttimetriä, siipien kärkiväliä 17 - 19 cm ja painoa 9 - 15 g.

Viitakerttunen ei ole alta yhtä ruosteenvärinen kuin rytikerttunen. Nuori lintu on hieman lämpimämmän ruskea, kuin vanha. Varmimpia tuntomerkkejä ovat laulu, sekä siipikaavio. 2. käsisulka on lyhyempi kuin 5., eli päinvastoin kuin ryti- ja luhtakerttusella. Eroavaisuudet ulkonäössä ovat silti kaiken kaikkiaan äärimmäisen pienissä yksityiskohdissa. Siipikaavionkin tutkiminen edellyttää kuitenkin verkkopyyntiä.

Pitkän nokan kärki on toisinaan vaalea. Koiras ja naaras ovat keskenään samannäköiset.

Viitakerttusen tunnistaminen ja erottaminen lähisukulaisistaan ulkonäön perusteella on vaikeaa tai mahdotonta, eikä asiaa ollenkaan helpota se, että lintua on kaiken lisäksi hyvin vaikea nähdä, niin piiloissaan se pysyttelee.

Taitavaa matkimista ja loistavaa laulutaitoa

Viitakerttunen laulaa innokkaimmin aamu- ja iltahämärissä, sekä erityisesti kesäyön hämyssä, tavallisesti muutaman metrin korkeudella puussa tai pensaassa. Se on parhaita laulajiamme, monien mielestä linnustomme paras laulumestari, ja sekoitettavissa kultarintaan, joka on päivälaulaja, toisin kuin viitakerttunen.

Viitakerttunen on erittäin taitava matkija. Se päästelee matkintojaan harvaan tahtiin, ikään kuin itsekin omaa taitoaan ihastellen ja makustellen. Niinpä kesäyön hämyssä vaelteleva, reppuselkäinen lintujen tarkkailija saattaa kuulla vesiangervoa, vuohenputkia, maitohorsmia tai nokkosia kasvavalta niityltä yllättäen kokonaisen lintujoukon tavattoman kaunista laulua. Joukossa tuntuvat olevan västäräkki, keltavästäräkki, haarapääsky, pensaskerttu ja vielä toinen mokoma tuttuja lintujamme. Kunnes selviääkin, että äänessä on vain yksi lintu, viitakerttunen.

Viitakerttusen loistava laulanta on luhtakerttusen laulua voimakkaampaa, jopa laulurastasmaista, ja huomattavasti hitaampaa, rytmiltään tasaista. Viitakerttusen havaitsee läsnäolevaksi poikkeuksetta yleensä vain laulustaan. Vihellyksiä, särinöitä, maiskutuksia, rätinöitä ja säksätyksiä jatkuu tunti toisensa perään.

Viitakerttunen toistelee yksinkertaisia aiheita, tunnollisesti ja jopa yli kymmenenkin kertaa peräkkäin - kuulijan kannalta tustastuttavankin usein. Eri aiheiden välillä on lyhyt tauko, jolloin voi kuulua tunnusomainen, kova ääni tiek-tiek. Kauniin laulun joukossa toistuu joskus harvakseltaan melodinen teema hidelidyy, hidelidyy. Kutsuääni on terävä tik.

Ravinto

Viitakerttusen ravintona ovat hyönteiset.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Viitakerttunen on kaakkoinen uudistulokas. Sen sulosoinnuista on Suomessa saatu nauttia vasta 1930-luvulta lähtien.

Suomessa viitakerttunen on levinnyt maan eteläosiin. Yleisin se on Itä- ja Kaakkois-Suomessa, kannoissa on vuosittaista vaihtelua. 1990-luvun lopulla Suomessa pesi noin 7 000 paria. Länsi-Euroopan kannasta valtaosa pesii Suomessa.

Viitakerttunen viihtyy luhtakerttusen lailla avoimessa, pensaikkoisessa maastossa, jossa on rehevä aluskasvillisuus. Kosteus ei ole välttämätöntä - paikka voi olla umpeenkasvanutta laidunmaata, metsänreunaa tai pensaikkoa kasvavaa hakkuuaukiota.

Viitakerttusen elinympäristöä ovat myös leppä- ja pajuviidat, pensaikkoiset pakettipellot, joutomaat, villiintyneet puutarhat ja pihat. Se suosii korkeampaa kasvustoa, kuin luhtakerttunen.

Lisääntyminen

Viitakerttuskoiras lakkaa laulamasta heti pariuduttuaan. Pesivä koiras voi silti laulaa häirittynä lyhyitä pätkiä päivälläkin. Parittomat koiraat sen sijaan jatkavat laulamistaan viikkokausien ajan, heinäkuun puoliväliin saakka.

Viitakerttusen pesä sijaitsee kosteassa ja rehevässä nokkosputki-, horsma- tai vadelmatiheikössä. Muninta kesäkuun puolivälissä täyttää pesän 4 - 5 munalla. Molemmat emot vuorottelevat haudonnassa, joka kestää 13 - 14 vrk. Pesäpoikasaika on 11 - 13 vrk.

Muutto

Keväällä viitakerttunen saapuu maahamme toukokuun lopun ja kesäkuun alun aikaan.

Syysmuutto tapahtuu heinäkuussa ja lähinnä elokuussa. Viitakerttunen talvehtii Kaakkois-Aasiassa.

Lähteet
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Wikipedia
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
*Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma - Weilin+Göös