MUSTAKARHU (Ursus americanus) - (Pallas, 1780)

Mustakarhu on Pohjois-Amerikan pienin, laajimmalle levinnyt ja yleisin karhu. Se elää tyypillisesti laajoilla metsämailla, mutta ruokaa etsiessään hakeutuu myös milloin minnekin. Erityisesti mustakarhut havaitaan silloin, kun niitä varsin useinkin, ilmaantuu teille ja asutuksen tuntumiin.



Mustakarhut ovat mustia, erityisesti Pohjois-Amerikan itäosissa. Varsinkin läntiset populaatiot ovat usein vaaleampia, harmaita taikka ruskeita. Kanadassa ja Alaskassa elää myös kermanvaaleita taikka valkoisia mustakarhuja, joten kaikki mustakarhut eivät nimestään huolimatta ole mustia. Silti monin paikoin, kuten esimerkiksi Michiganissa, jokikinen eli 100 % mustakarhuista on mustia. Minnesotassa mustakarhuista 96 % on mustia, ja vain 4 % ruskeita. Mustakarhun rinnassa on usein valkoinen läikkä.

Pituus vaihtelee, ollen 140 - 200 cm. Urokset ovat keskimäärin 20 cm naaraita pidempiä. Säkäkorkeus on 60 - 90 cm. Paino vaihtelee suuresti, ollen 40 kg - 400 kg. Painoon vaikuttaa mustakarhun ikä, terveys, saatavissa olevan ravinnon määrä, elinpaikka ja vuodenaika. Naaraat ovat kevyempiä ja niiden suurin paino on noin 240 kg. Naaraat ovat keskimäärin 33 % kevyempiä kuin urokset. Kautta aikain, painavin tavattu mustakarhu-uros painoi 400 kg, Pohjois-Carolinassa vuonna 1998.

Ravinto

Mustakarhut syövät lähinnä kasveja. Noin 85 % niiden ravinnosta on kasviravintoa - juuria, sipuleita, marjoja, pähkinöitä ja nuppuja. Loput 15 % koostuvat raadoista, hyönteisistä, kaloista, kaikesta vähänkin syötäväksi kelpaavasta, mitä ne löytävät kulkiessaan. Lohiakin mustakarhut kalastavat yön pimeydessä, sillä päivällä lohet huomaavat mustan saalistajan ja pakenevat. Eräin paikoin mustakarhut saalistavat myös isompien nisäkkäiden, kuten valkohäntäpeurojen vasoja.

Talvella nukutaan

Mustakarhut eivät vaivu selkeään talvihorrokseen, mutta keskitalven kuukausina ne ovat huomattavasti muita ajankohtia enemmän aloillaan lepäillen. Pohjoisalueiden mustakarhut viettävät tällöin kuukausien ajan pesäluolissaan nukkuen. Talven aikana ne menettävät nukkuessaan 25 - 40 % painostaan.

Mustakarhu ja sudet kohtaavat

Mustakarhu ja sudet kohtaavat joskus samalla haaskalla. Mustakarhu on usein sen verran pieni, että se on vaikeuksissa susilauman kanssa. Sudet voivat tällöin tappaa mustakarhun, mutta tiedetään, että joskus mustakarhukin on tappanut suden.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Levinneisyyskartta Copyright Bobisbob

Levinneisyys

Mustakarhu on Pohjois-Amerikassa elävä karhulaji. Siellä se elää pohjoisesta Alaskasta ja Kanadasta poikki Yhdysvaltain, etelässä aina Meksikoon saakka. Kanta on esiintymisalueellaan runsas ja vakaa. Mustakarhuista runsaat 300 000 elää Kanadassa, noin 200 000 Yhdysvalloissa.

Lisääntyminen

Naaras saa ensimmäisen pentueensa yleensä 3 - 5 vuoden iässä. Mustakarhun pennut painavat syntyessään vain 200 - 450 g. Ne ovat pienimmät poikaset kaikkien nisäkkäiden joukossa, suhteutettuna emon painoon. Pennut pysyvät emonsa seurassa, kaiken aikaa kasvaen ja voimistuen, kunnes niillä on ikää noin 17 kuukautta.

Mustakarhut voivat elää luonnossa jopa 30 vuoden ikäiseksi, mutta kuolevat yleensä huomattavasti aikaisemmin, noin 10 vuoden ikään mennessä. Useimmiten kuolinsyynä on kohtaaminen ihmisen kanssa tavalla taikka toisella. Yksilö tulee joko metsästetyksi, eli ammutuksi taikka jää ansaan - taikka kuolee liikenteessä.

Vuosittain mustakarhuja metsästetään noin 30 000.

Lähteet
ADW Animal Diversity Web
www.nalle.fi
IUCN

Mustakarhu kansallispuistoissa

Mustakarhu on tullut yleisön keskuudessa tunnetuksi yleisyydestään Yhdysvaltojen suurissa kansallispuistoissa. Koska karhut ovat suojeltuja ko. puistoissa, niin toiset karhut ovat menettäneet ihmispelkonsa ja menneet jopa niin pitkälle, että ne kerjäävät makupaloja tienposkilla. Ne kerääntyvät myös tunkioille ja campingalueille löytääkseen syötävää. Monet, ajattelemattomat ihmiset ruokkivat näissä kohtaamisissa mustakarhuja.

Kermodeskarhu eli aavekarhu ja jäätikkökarhu eli sininen karhu

Mustakarhulla on lukuisia alalajeja. Niistä Kanadan länsirannikolla, Brittiläisessä Kolumbiassa, erityisesti saarilla elää kermodeskarhu eli aavekarhu (Ursus americanus kermodei) ja Alaskassa jäätikkökarhu eli sininen karhu (Ursus americanus emmonsii). Nämä kaksi alalajia eroavat mustista mustakarhuista niin, että niiden turkkien värit ovat toiset.

Useimmilla kermodeskarhuilla on musta turkki, mutta noin 10 - 20 prosenttia populaatiosta on vaaleita tai kellertäviä. Tämän "aavemaisen" turkkivärinsä vuoksi näitä harvinaisia mustakarhuja kutsutaan myös aavekarhuiksi. Jäätikkökarhuilla puolestaan on sinertävä, siniharmaa, hopeansävyinen turkki. Siksi jäätiköillä liikkuvaa alalajia kutsutaan myös siniseksi karhuksi.

Kanadan länsirannikolla sijaitseva Great Bearin alue on yksi maailman viimeisistä lauhkean vyöhykkeen sademetsistä. Kermodeskarhu on yksi alueen ainutlaatuisista lajeista. Vuoteen 1900 saakka harvinaistakin harvinaisempi kermanvaalea kermodeskarhu oli yhä tieteelle tuntematon juuri siksi, että alalaji elää hyvin syrjäisillä seuduilla ja tiheissä metsissä.

Kermodeskarhut erottuvat luonnosta silmiinpistävästi valkoisuutensa vuoksi. Intiaanien tarustossa niillä on ollut merkittävä asema. Intiaanien mukaan vain heillä on ihmisistä oikeus kohdata tarunomainen kermodeskarhu. Intiaanien mukaan kermodeskarhuista osa on valkoisia siksi, että ihmiset eivät unohtaisi sitä, että maa oli joskus jään peitossa.

Tutkijoilla on erilainen käsitys kermodeskarhujen vaaleudesta, kuin intiaaneilla. Vaalea väri ei merkitse sitä, että nämä karhut olisivat albiinoja, vaan vaaleuden aikaansaa geenimutaatio - yhden geenin mutaatio.

Jäätikkökarhut kehittyivät biologien mukaan viimeisen jääkauden aikana jäättömillä alueilla. Nykyisin jäätikkökarhuja elää enää alle 100 ja tämän ihmistä välttelevän alalajin elintavoista tiedetään hyvin vähän. Alaskan jäiset ja vuoriset maastot muodostavat jäätikkökarhuille ihanteellisen elinympäristön. Kesäaikoina ne siirtyvät alemmaksi rannikoiden tuntumaan ravintomahdollisuuksien vuoksi. Kaikkien karhujen tapaan jäätikkökarhutkin ovat kaikkiruokaisia ja lihasaaliin ohella maistuvat myös marjat ja monet muut viherluonnon tarjoukset.

Katja Rönkkö: Kermodeskarhu
Avara luonto 7.5.2015: Aavekarhuja etsimässä