JUOVASAKAALI (Lupulella adustus)

DNA-tutkimuksen kehittymisen myötä juovasakaali on vaihtanut sukua. Se kuului aiemmin Canis-sukuun ja nyt se kuuluu yhdessä vaippasakaalin kanssa sukuun Lupulella. Juovasakaalin tieteellisessä nimessä adustus tarkoittaa auringon paahtamaa, mikä viittaa eläimen väriin.

Juovasakaalin kyljissä on tummempien kuviointien ohessa punaruskean kellansävyjä. Keskellä kylkeä kulkee tumman ja vaalean muodostama raita- eli juovapari. Näistä juovistaan juovasakaali saa suomalaisen nimensä, joka on englanniksi samaa tarkoittava side-striped jackal. Selkä on harmahtava ja hännänpää valkoinen. Häntä on muuten tumma ja tuuhea ja pituudeltaan 30 - 40 cm.

Susisivut

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Bernard DUPONT

Juovasakaalilla on pienemmät korvat ja lyhyemmät raajat kuin muilla sakaaleilla.

Sen paino on 6 - 14 kg. Urosten keskipaino on 9,4 kg, naaraiden 8,3 kg.

Hartiakorkeus on 42 - 49 cm. Uroksilla keskimääräinen hartiakorkeus on 44,8 cm, naarailla 43,7 cm.

Ruumiin pituus 65 - 80 cm.

Juovasakaali on kaikkien sakaalien tavoin pystykorvainen, sirokuonoinen ja älykäskatseinen eläin, joka muistuttaa suuresti koiraa.

Loiseläjiä ja kuokkavieraitako?

Kaikkien sakaalien painolastina on se kammo ja kielteisyys, jota ihmiset ovat aina niitä kohtaan tunteneet. Englannin kielessä sakaaleita kutsutaan "pyrkyreiksi, loiseläjiksi, suosiontavoittelijoiksi ja kuokkavieraiksi". Tämä kielteisyys on syntynyt siksi, että on luultu sakaalien olevan pelkästään raadonsyöjiä.

Yhtään ei sakaalien asemaa ihmisten mielissä edelleenkään paranna se vertahyytävän säpsähdyttävä ulvonta ja kiljunta, jonka vaippa- ja kultasakaalit aloittavat yön laskeuduttua.

Lisääntyminen

Pentuja juovasakaali saa 4 - 6 ja ne syntyvät noin 60 vuorokauden kantoajan jälkeen. Pentujen syntymäpaino on 200 - 250 grammaa. Pennut lähtevät vanhempiensa luota noin 11 kuukauden ikäisinä.

Uhanalaisuus - elinvoimainen kanta

Juovasakaali on harvinainen kautta koko esiintymisalueensa, mutta ei ole suoranaisessa vaarassa kuolla sukupuuttoon. Laji ei siten ole uhanalainen ja sen kanta on arvioitu vakaaksi. Yksilöiden kokonaismääräksi on arvioitu kolme miljoonaa.

Maailman luonnonsuojeluliitto eli IUCN (The World Conservation Union) on määrittänyt uhanalaisuusluokituksessaan juovasakaalin tilan elinvoimaiseksi (LC, Least Concern) - eli kyseessä on hyvin tunnettu laji, jonka kanta on runsas tai vakaa.

Juovasakaali Canis adustus

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright Bernard DUPONT

Ravinto ja saalistus

Juovasakaali on kaikkiruokainen ja se, mitä se syö, riippuu suuresti vuodenajasta ja siitä, missä se elää. Sillä on ilmiömäinen kyky löytää syötäväksi sopivaa ravintoa sieltäkin, missä ihmissilmin ei näyttäisi olevan mitään ravinnoksi kelpaavaa. Jopa pensaspalojen jäljiltä mustaksi ja autioksi jääneessä maisemassa juovasakaali selviytyy.

Laji liikkuu öisin ja saalistaa yksin tai pareittain. Seuduilla, joissa saaliseläimiä on riittävästi, voi juovasakaali myös liikkua pieninä perhelaumoina, joissa voi olla seitsemänkin yksilöä. Juovasakaalin hampaisto kertoo monipuolisesta ravinnosta. Juovasakaali ei kuitenkaan pysty saalistamaan suuria eläimiä, vaan tyytyy jyrsijöihin ja muihin pikkueläimiin, kuten kaneihin ja pienimpiin antilooppeihin.

Se syö myös raatoja ja hyönteisiä, kuten termiittejä. Raatoja se löytää niinkin, että se seurailee leijonia ja muita suuria petoja, päästäkseen näiden jättämille haaskoille.

Kasvikunnan tuotteetkin maistuvat, erityisesti maissi ja öljypalmun hedelmät. Joillakin seuduilla tiettyinä aikoina 30 % juovasakaalin ravinnosta voi olla erilaisia luonnon villikasviksia.

Jos sopivan kokoisia saaliseläimiä on tarjolla, muuttuu juovasakaali kasvissyöjästä saalistavaksi pedoksi ja siirtyy liharuokailuun.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, juovasakaali Copyright Jenny Varley

Levinneisyys

Juovasakaali elää keskisessä ja eteläisessä, trooppisessa Afrikassa, Saharan eteläpuolella. Sen elinalue ulottuu etelässä Etelä-Afrikan koillisosiin, pohjoisessa Etiopiaan ja Sudaniin, lännessä Nigeriaan.

Maat, joissa laji elää:

Angola, Botswana, Burkina Faso, Burundi, Kamerun, Keski-Afrikan tasavalta, Kongo, Etiopia, Gabon, Gambia, Ghana, Kenia, Malawi, Mali, Mosambik, Namibia, Niger, Nigeria, Ruanda, Senegal, Sierra Leone, Somalia, Etelä-Afrikka, Sudan, Swazimaa, Tansania, Togo, Uganda, Sambia ja Zimbabwe.

Elinympäristöt

Juovasakaalin tapaa tiheiköistä ja metsien reunoilta - mutta se elää myös vuoristoissa ja viljelyalueiden tuntumassa, sekä veden valtaamilla tulva-alueilla. Parhaiten se viihtyy vuoristometsissä ja metsäisillä savanneilla, ei avoimilla savanneilla muiden sakaalien tapaan.

Äänet

Sakaaliksi juovasakaali on varsin hiljainen, sillä se ei kilju, kuten vaippasakaali eikä ulvo, kuten kultasakaali, vaan se enimmäkseen hillitysti uikahtelee.

Sillä on kuitenkin laaja repertuaari erilaisia ääniä - murahduksia, vingahduksia, uikahduksia ja huudahduksia erilaisiin tilanteisiin.

Eläintarhat

Juovasakaaleja on jonkin verran eläintarhoissa, mutta mikään yleinen laji se ei niissä ole.

Kuusi alalajia

Canis adustus adustus
Canis adustus bweha
Canis adustus grayi
Canis adustus kaffensis
Canis adustus lateralis
Canis adustus notatus

Lähteet
Kaarina Kauhala: Koiran villit sukulaiset
Afrikan savannit - Eläinten maailma

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, juovasakaali Copyright David Schenfeld