Kolme muskettisoturia - (ransk. Les trois mousquetaires) - Alexandre Dumas vanhempi (1802 - 1870)

Alexandre Dumas vanhempi oli ranskalainen näytelmä- ja romaanikirjailija, joka tunnetaan sellaisista suurista, seikkailuhenkisistä klassikkoromaaneista, kuten Monte-Criston kreivi (1844, suom. ensi kerran 1891) ja Kolme muskettisoturia (1844, suom. ensi kerran 1889). Dumas vanhempi kirjoitti myös matkakirjoja, lastenkirjoja ja muistelmia.

Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta!

Kolme muskettisoturia on täynnä remuamista, ryyppäämistä ja tappelua - miekkojen kalistelua, juonittelua, salamurhia ja salaisia rakkauskohtauksia. Ennen muuta kolme muskettisoturia ovat olleet jälkipolville esikuvallisia esimerkkejä ihmisten keskinäisestä luottamuksesta, ystävyydestä ja toveruudesta, joka ei petä koskaan eikä missään olosuhteissa. Todellisten ystävien motto kertoo tyhjentävästi kaiken: yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta!

Ranskan kuningas Ludvig XIII

Kuvassa vuonna 1611 kymmenvuotias Ranskan kuningas Ludvig XIII (1601 - 1643), joka oli kuninkaana vuosina 1610 - 1643. Samaan aikaan seikkailivat kolme muskettisoturia.



Todellisuudessakin muskettisoturit olivat olemassa. Juuri kuningas Ludvig XIII loi ja perusti muskettisoturit vuonna 1622 kuninkaan omaksi, kuninkaalliseksi henkivartiokaartiksi.

Ranskan kuningas Ludvig XIII (1601 - 1643) oli kuninkaana vuosina 1610 - 1643.

Kolme muskettisoturia on romanttinen seikkailutarina, jonka huikean jännittävät tapahtumat ovat kiehtoneet yhä uusia sukupolvia. Romaani kertoo kuningas Ludvig XIII:n, hänen vaimonsa kuningatar Anna Itävaltalaisen ja kardinaali Richelieun ajan Ranskasta ja sen sisä- ja ulkopoliittisista käänteistä. Historiallisten henkilöiden ja muskettisotureiden ohella keskeinen hahmo romaanissa on salaperäinen Mylady, Athoksen entinen vaimo ja kardinaali Richelieun kätyri.

Yksi kirjan sankareista on nuori ja köyhä d'Artagnan, rohkea mutta höyrypäinen nuorukainen, joka saapuu Pariisiin, onneaan etsimään ja värväytyäkseen muskettisoturiksi. Siellä hän tapaa kolme erottamatonta toverusta: jalon ja aristokraattisen Athoksen, pyknikko ja narsisti Porthoksen ja kauniin, uskonnollisen Aramiksen. Kolmikon seurassa d'Artagnan on kohta seikkailujen pyörteissä, joista ei puutu poliittista juonittelua, viettelyksiä, kuninkaallisia rakastumisia, miekkailua, ammuskelua ja viininjuontia.

Alexandre Dumas'n romaanin musketti­soturit eivät olleet täysin keksittyjä hahmoja. Athos, Porthos, Aramis ja d'Artagnan perustuivat todellisiin 1600-luvulla eläneisiin kuninkaan musketöörikaartin jäseniin.

Dumas nappasi sankariensa nimet kirjasta, jota kaupattiin d'Artagnanin muistelmina, mutta heidän luonteenpiirteensä kirjailija keksi omasta päästään. Nuorta d'Artagnania lukuun ottamatta Dumas'n romaanin muskettisotureilla ei siis liene paljonkaan yhteistä tosielämän esikuviensa kanssa.

Athos

Jalo ja aristokraattinen, ylväs ja salamyhkäinen, kylmäpäinen ja usein syystä tai toisesta surumielisyyteen taipuvainen, murheensa jatkuvaan punaviinin ryystämiseen hukuttava. Vanhin muskettisotureista ja siksi luontevasti eräänlainen isähahmo muille. Athosin esikuvana kirjailijalla on ollut todellinen muskettisoturi Armand d'Athos.

"Vaikka Athos oli tuskin kolmenkymmenen ikäinen ja hänellä oli omanansa sekä kauneus että äly, ei kukaan tiennyt hänellä olevan lemmittyä. Ei hän koskaan puhunut naisista. Tosin ei hän kieltänyt muiden puhumasta hänelle niistä, mutta helposti saattoi havaita tämänlaatuisen keskustelun, johon hän viskasi sanan silloin toisen tällöin, katkerasti ja surumielisesti, olevan hänelle kokonaan vastenmielistä. Hänen tyynimielisyytensä, jörömäisyytensä ja äänettömyytensä tekivät hänet melkein vanhukseksi; päästäkseen poikkeamasta näistä tavoistaan, hän oli totuttanut Grimaud'in tottelemaan pientä viittausta tai vähäistä huulten liikettä vaan. Hän ei puhunut tälle kuin aivan viimeisessä tingassa."

Porthos

Pyknikko ja narsisti, iloluontoinen veijari, joka rakastaa viiniä, laulua ja naisia. Rahanahne, kuten kaikki muskettisoturit - ja yleensä kaikkien maailmanmiesten tapaan kaiken aikaa rahaton, kuten kaikki muutkin muskettisoturit. Porthos rikastuu myöhemmällä iällään, mutta huomaa, että rikkaus ei tuo mukanaan vain onnea ja kaipaa nuoruuden aikoja, jolloin remuttiin, ryypättiin ja tapeltiin. Porthoksen esikuvana on ollut todellinen muskettisoturi Isaac de Portau.

"Porthoksella oli, niinkuin sen on jo voinut huomata, aivan päinvastainen luonne kuin Athoksella: hän ei ainoastaan puhunut paljon, vaan puhui kovaa; ja vähät hän siitä välitti, se oikeus hänelle on myönnettävä, kuunneltiinko häntä vai ei; hän puhui vaan puhumisen halusta ja kuullaksensa omaa ääntänsä; hän puhui kaikesta muusta vaan ei tieteestä, sanoen syyksi sen, että hänellä oli lapsuudesta saakka juurtunut viha oppineita vastaan. Hänen olentonsa ei ollut niin ylevä kuin Athoksen, ja tämän huonommuuden tunto oli heidän ensimäisinä toveriaikoinansa saattanut hänet monesti menettelemään väärin tuota oivaa aatelismiestä kohtaan, jota hän silloin koki voittaa loistavalla ulkoasullaan. Mutta yksinkertaisessa muskettilaiskauhtanassaan saattoi Athos vaan sillä tavallaan, millä hän päätänsä kohotti tai askeleensa astui, milloin tahansa ottaa oikean asemansa ja syrjäyttää turhamielisen Porthoksen toiseen arvoluokkaan. Tämä korvaukseksi siitä täytti herra de Tréville'n esihuoneen ja Louvren päävartion ylvästelemällä nais-onnestansa, josta Athos ei koskaan puhunut; ja sittenkuin hän oli siirtynyt virka-aatelista suku-aateliin, tavallisista aatelisnaisista paroonittariin, ei ollut enää vihdoin kysymystä sen vähemmästä kuin ulkomaan ruhtinattaresta, joka muka tahtoi osoittaa häntä kohtaan ääretöntä hyväntahtoisuutta."

Aramis

Uskonnollinen ja hieman kuin sievistelevän hienosteleva, paljon ulkoasuunsa huomiota laittava - tummatukkainen, hyväryhtinen mies, jolla nuorena naisenkädet, vanhempana kirkkoruhtinaan kädet, sekä hyvä laulutaito. Aramis harrastaa runoilua, sepittää juomalauluja, lemmensonetteja ja viattomia epigrammeja, sekä kirjoittaa ja myy erinomaisia saarnoja henkilöille, jotka haluavat esiintyä hyvinä puhujina. Hän on itsekin hyvä puhuja saarnastuolissa, paitsi silloin, kun kaunis nainen katsoo hymyillen häneen, jolloin hän alkaa puhua puuta heinää. Aramiksen esikuvana on ollut todellinen muskettisoturi Henri d'Aramitz.

"Aramis taas, jonka luonteen luulemme jo tarpeeksi kuvanneemme, muutoin luonteen, jota, samoinkuin hänen toveriensakin, meillä on tilaisuus seurata sen kehittymistilassa, hänen palvelijassansa, nimeltä Bazin. Siinä toivossa, joka hänen herrallansa oli päästä kerran hengelliseen säätyyn, oli hän aina mustaan puettuna, niinkuin vastaisen kirkonmiehen palvelijan ollakkin tuli. Hän oli berryläinen, ijältään noin kolmekymmentä viisi tai neljäkymmentä vuotta, lempeä, rauhallinen, hyvässä lihassa, luki hartauskirjoja joutoaikoina, joita hänelle myönsi isäntänsä ja söi, tarkoin sanoen, kahden miehen määrän, tosin vähemmän vaihtelevaa, vaan sitä erinomaisempaa ruokaa. Sen ohessa oli hän mykkä, sokea, kuuro ja uskollisuudessaan horjumaton."

Nuori muskettisoturi.



Juliste litografiana vuodelta 1899 mainostaa Kolmen muskettisoturin teatteriesitystä. Paul Gilmore (1873 - 1962) esiintyi pääosin teatterin näyttämöllä, mutta hän oli mukana myös 10 mykkäfilmissä. Esitykseen liittyi hyvin dramaattinen tapahtuma, sillä kerran, vuonna 1899 pistoolit oli vahingossa ladattu oikeilla luodeilla. Paul Gilmore sai kuusi osumaa ja luultiin hänen kuolevan. Noin vuotta myöhemmin hän kuitenkin esiintyi jälleen.

Château de Castelmore. - Linna, jossa syntyi Charles Ogier de Batz de Castelmore, Alexandre Dumasin muskettisotureiden esikuvallinen mallihahmo.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Jibi44






Nuoret muskettisoturit Ranskassa 2008. Kuvissa näkyy myös Ranskan Ranskan hoviväen pukuloistoa.

All rights reserved
*Kuvat Copyright © Fred Auge
Photos used with permission.

Kolme muskettisoturia ja D'Artagnan. Veistoksen sijaintipaikka on kunta Condom, Gersin departementissa Ranskassa. Asukasluku on noin 7 200.

Veistoksen loi georgialaissyntyinen venäläinen kuvanveistäjä, taidemaalari ja arkkitehti Zurab Tsereteli (1934 -). Veistoksen paljastustilaisuus oli vuonna 2010.

All Rights Reserved
*Kuva - Copyright © Roger Smith
*Photo used with permission.



Veistoksena Charles Ogier de Batz de Castelmore, Comte d'Artagnan (1611 - 1673). Hän palveli Ranskan kuninkaan Ludvig XIV:n muskettisotilaiden kapteenina ja kuoli Maastrichtin piirityksessä Ranskan-Hollannin sodan aikana. Alexandre Dumas käytti häntä mallihahmona, luodessaan kirjallisesti omia kuvitteellisia, mutta uskottavia muskettisotureitaan.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Johan Neven

D'Artagnan

Sankarillinen, rohkea ja höyrypäinen, kolmen muskettisoturin ystävä, 19-vuotias tuliluonteinen gascognelainen - ovela, älykäs, kylmäpäinen ja juonittelutaitoinen naistenmies, jonka katse tavoittelee kujeilevasti aina naiskauneuden puoleen, suu käy sujuvasti ja josta monien jännittävien käänteiden jälkeen tulee itsestäänkin muskettisoturi. Vaikka teoksen nimi on Kolme muskettisoturia, on sankareita lopulta itse asiassa neljä.

Lähteitä
Kolme muskettisoturia - Karisto
Kolme muskettisoturia on kumppanuuden korkeaveisu - http://www.parkkinen.org/
Sallan lukupäiväkirja: Alexandre Dumas: Kolme muskettisoturia
Historianet.fi: Dumas sai innoituksen tosielämän muskettisotureista