Suomen sirkuksen ja tivolin historiaa 1800-luvun lopulta 1960-luvulle

1900-luvun alusta ensimmäiseen maailmansotaan asti oli ulkomaisten sirkusten toistuvien vierailujen aikaa Suomessa. Pienistä kotimaisista yrityksistä tuli ammattimaisia ​​ja monet suomalaiset sirkustaiteilijat ja -ryhmät esiintyivät toreilla, päivän suurimmissa yleisötapahtumissa.



Sirkustirehtööri J. A. F. Sariola ja hänen vaimonsa, vuonna 1913. Pariskunta avioitui vuonna 1911. Kuvaaja J. Weidenbaum, kuva Museovirasto.

J.A.F. Sariola (1886 -1967) - Sariolan tivoli - Sirkus Sariola

J.A.F. eli Johan Adolf Fredrik "Jaffu" Sariola oli Sariolan tivoli- ja sirkussuvun kantaisän, J.A.W. Grönroosin poika. Jaffunkin sukunimi oli isän mukaisesti vuoteen 1918 saakka Grönroos. Jaffu Sariolan isä J. A. W. Grönroos oli aloittanut tivolitoiminnaan Keravalla jo vuonna 1888. Jaffu Sariolasta tuli isänsä perustaman Suomen Tivolin johtaja kun hänen isänsä pidätettiin vuonna 1905 syytettynä venäläisvastaisesta toiminnasta.

Vuonna 1921 Sariola osti Keravalla sijainneen Sariolanmäen alueen josta tuli suvun sirkus- ja tivolitoiminnan keskuspaikka ja Sariolan perheen koti. Vuonna 1930 Sariolan tivoli oli kasvanut niin suureksi että se jaettiin kahteen erikseen Suomea kiertävään osastoon. Enimmillään 1930-luvulla oli neljä erillistä Sariolan tivolia yhtäaikaa toiminnassa, ne olivat kuitenkin kaikki Sariolan johdon alaisia. Sariola oli vuosina 1929–1933 yhteistyössä Kenraali Mannerheimin lastensuojeluliiton kanssa.

Kaksi Sirkus Sariolan henkilökunnan jäsentä seisomassa MG -merkkisen avoauton vieressä vuoden 1953 kiertueella. Taustalla kuorma-auto sekä puoliperävaunu, jonka kylkeen maalattu laukkaavia hevosia sekä teksti "Sirkus Sariola". Kuvaaja Valde Wilhelm Larimo, kuva Keravan museopalvelut.



Lehti-ilmoituksessa vuodelta 1950 selviää Sirkus Sariolan tuolloinen ohjelma.

Sodan jälkeen Sariola laajensi tivolitoimintaa myös sirkusesitysten puolelle ja Sirkus Sariola aloitti toimintansa 1949. Legendaarinen Sirkus Sariola kiersi maatamme vuosina 1949 - 1953. Sodan jälkeen ihmiset kaipasivat sirkusviihdettä. Monet ruotsalaiset ja tanskalaiset sirkukset vierailivat Suomessa 1940- ja 1950-luvuilla.

Enimmillään erillisiä Sariolan tivoleita oli maassamme neljä. Sariola-tivoleista jatkavat nykyisin Suomen Tivoli ja Tivoli Sariola.

Sirkus Huhtala eli Circus Magyar

Siikajoelta kotoisin ollut Arvi Huhtala (1913 - 1996) aloitti peliteltoilla. 1950-luvun puolivälissä hän perusti Sirkus Huhtalan. Seurue kiersi etupäässä Pohjois-Suomessa pääpaikan ollessa Oulussa.

Sirkuksessa oli kansainvälisiä tähtiä, mm. tanskalainen taskuvaras-taikuri Gentleman Jack, joka aikaisemmin oli esiintynyt Sirkus Sariolassa. Ohjelmassa oli myös rekki- ja jonglöörinumeroita. Ainakin yhtenä vuonna mukana oli myös taikuri Alexander Casso eli Johannes Hyvärinen. Sirkustirehtööri esitti itse karhunumeron. 1950-luvun lopussa Huhtalan teltassa esiintyi puhtaasti unkarilainen ohjelma ja esityksen nimi oli Sirkus Magyar. Alexander Casso oli mukana silloinkin.



Arvi Huhtalan Sirkus Magyar vuonna 1959. Vaikka sirkuksen aidassa lukee "Petoeläimiä", niitä ei sirkuksessa kuitenkaan ehkä ollut. Kuva Copyright Kari Nieminen.

Seurueen mukana oli maksullinen petoeläinteltta. Sen nähtävyyksiä oli muun muassa Skandinavian ainoa kissamaki, Madagaskarilta kotoisin oleva raitahäntäinen puoliapina. Se oli ostettu eräältä merikapteenilta, joka suuttui kissamakille tämän syötyä laivan lokikirjan.

Perinteistä sirkusta hienoimmillaan edusti Sirkus Sariolaan vuonna 1953 hankittu ja sittemmin Suomen Tivolin (Unto Sariolan tivolin) tunnuseläimenä tunnetuksi tullut sirkusnorsu Pepita. Alemmassa kuvassa Pepitan seurassa esityksessä Pertti Sariola. Kuvat 1960-luvulta, Keravan museopalvelut.

Perinteinen sirkus

Perinteisen sirkuksen esitys tapahtuu pyöreässä maneesissa nousevan katsomon ympäröimänä. Esitykselle on tunnusomaista, että katsojat näkevät toistensa reaktiot. Ison sirkuksen telttaan mahtuu noin 1200-2000 katsojaa.

Maneesi on saanut mittansa ja muotonsa hevosnumeroiden mukaan. Ihannehalkaisija on 13 metriä, jolloin hevosten on helppo ravata ja laukata.

Perinteinen sirkusnäytös koostuu erillisistä numeroista. Sirkusnumerot edustavat sirkustaiteen eri lajeja ja esiintyjäjoukko on usein monikansallinen.

Panoraamakuva; Suomen Tivoli vuonna 1966. Kolmesta erillisestä kuvasta leikkaamaalla ja liimaamalla koottu panoraamakuva näyttää tivolikentän kokonaisuudessaan. Etualalla tivolin sisäänkäynti, keskellä tivolikenttää kookas karuselli. Vasemmalla myymäläautosta rakennettu kahvioauto, tämän vieressä taikuri Nigest'in eli Niilo Seppälän sideshow teltta. Mr Nigest vaimoineen houkuttelemassa yleisöä pienellä korokkeella telttansa edessä. Seuraava teltta lienee peliteltta, sini-punaraidallinen teltta pitää sisällään tanssilavan, perällä tivolisirkus Maximin kaksimastoinen sirkusteltta, eläinvaunut sekä kookas keinukaruselli sekä autorata. Kuva Keravan museopalvelut.

Käärmetanssijattaret ovat ihan oma ryhmänsä perinteisen sirkuksen ohjelmistossa. Kuvassa erityisesti mieskatsojat hurmannut käärmetanssijatar Irmeli Sariola alias Charlet. Lattialla istuva Sariola pitelee käsissään suurta kuristajakäärmettä. Tiarapäisen tanssijattaren olkapäällä on toinenkin matelija, joka luikertelee poispäin kamerasta. Kuva 1960-1965, Keravan museopalvelut.

Suomalaisia huippuja ilma-akrobatiassa

Vaasalainen Erja Lehmus, Miss Erica, on yksi sirkustemme ilma-akrobatian suuria nimiä. Hänen erityisalaansa oli vertikaaliköysi. Hän teki vertikaaliköydessä, eli katosta riippuvassa jäykähkössä, riippuvassa, pystysuorassa köydessä erilaisia taivutuksia. Näyttävin osa numeroa oli köydessä riippuminen jalkalenkin varassa - samalla, kun köyttä maasta käsin pyöritettiin yhä huimempaan vauhtiin.

Tivoli Matti Sariolan kanssa omalla sideshow -teltallaan kiertäneen saksalaisen Indian Show 7 broadnessin esiintyjät paraatissa tivolisirkus Americanon teltan edustalla 1960-luvulla. Esityslavalla viisi eri-ikäistä sirkustaiteilijaa: yksi karjapaimenen asussa, muut intiaaniksi pukeutuneena. Lavan edessä kouluikäisiä poikia Kuva 1960-luku, Keravan museopalvelut.

Matti Anttila

Ensimmäisiä suomalaisia, kuuluisia sirkustähtiä oli oululainen, suosittu klovni, notkeustaiteilija ja trapetsivoimistelija Matti Anttila. Hän esiintyi Varietee Seura Farinissa 1895–1896, Anselm Hynnisen Kotimaisen sirkusseurueen mukana 1904 ja Ruotsista Suomeen kiertueelle tulleen Knut Lindbergin Sirkus Nationalin ohjelmassa vuonna 1906.

Anttilan ohjelmistoon kuului kamppailu pukkien kanssa, jolloin pukit pukkailivat häntä kumoon ja sehän nauratti yleisöä. Suomalaisia sirkustähtiä ei kaikkialla maassamme otettu arvostavasti vastaan, sillä kun Anttila kävi esiintymässä Turussa, sai hän siellä "ikävän pellen" maineen. Turun Sanomien toimittaja meni arvioissaan niinkin pitkälle, että hänen mukaansa "suomalainen kansanluonne ei kelpaa sirkusareenalle." Toisin oli Tampereella ja Porissa, joissa Nouveau Cirque sen sijaan järjesti erityisen lahjanäytännön tälle suositulle artistille.

Sirkustaiteilijaryhmä -taitoratsastajaryhmä "Steffin" ryhmäkuvassa ratsuineen. Kuvan henkilöillä yllään tyylitellyt "kasakka" -asut. Taustalla Sirkus Sariolan perävaunu, jonka kylkiin maalattu loikkaavat tiikerit. Steffin -ryhmä esiintyi Sirkus Sariolan vuoden 1953 Tiikerisirkus kesäkiertueella 30.4-27.9.1953. Kuvaaja Valde Wilhelm Larimo, kuva Keravan museopalvelut.

Suomalaisia huippuakrobaatteja

Suomalaista huippuakrobatiaa edustivat 1950-luvulta aina 1980-luvulle asti aviopari Pentti ja Maria Heinonen. He esiintyivät pääasiassa Euroopan ja Aasian varieteenäyttämöillä, mutta kaksi kautta myös Sirkus Finlandiassa. He molemmat olivat lähtöisin köyhistä työläiskodeista, ja kehittivät itsestään sodanjälkeisissä ankeissa oloissa kielitaitoisia ja korkeatasoisia artisteja.

Pentti Heinosen bravuurinumeroita olivat yhden käden seisonta, vaimo vartalon ympärille kiertyneenä, sekä hyppelyt yhdellä kädellä, jossa oli keppi tai tiilen korkuinen laatta. Vaimo Maria oli puolestaan mestari vailla vertaa erilaisissa päälläseisonnoissa.

Suomen Tivoli, 1960-luvun alkuvuosina, kuvat Keravan museopalvelut.

Suomen Tivoli

Kuvissa yllä Suomen Tivolin tivolikenttä 1960-luvun alkuvuosina. Tivolin ajoneuvot, teltat ja aitaelementit muodostavat suljetun kehän muotoisen tivolialueen.

Alemmassa kuvassa, kaksimastoinen tivolisirkuksen teltta alavasemmalla, tämän vieressä tanssilava, peliteltta sekä oletettavasti kaksi ns. sideshow telttaa oikealla. Huomionarvoista on tivolin ajolaitteiden vähäinen määrä.

Taustalla oletettavasti jonkin koulun pihalla on käynnissä maatalousnäyttely tai muu järjestetty yleisötapahtuma, jonka yhteyteen myös tivoli on ajoittanut tulonsa.

Solmu Mäkelä vuonna 1953. Kuvaaja Pekka Kyytinen, kuva Copyright Museovirasto.

Kansallistaikuri Solmu Mäkelä (1922 - 2018)

Hillitysti hymyilevä, kuin salongeista näyttämölle ilmestynyt herrasmiestaikuri Solmu Mäkelä on sotien jälkeiseltä ajalta parhaiten tunnettu suomalainen taikuri. Häntä onkin nimitetty Suomen kansallistaikuriksi. Eikä siinä ole laisinkaan liioittelua, sillä Mäkelä on suuresti muokannut käsitystämme siitä, mitä on esiintymisnumerona taikuus ja millainen on huipputaikuri. Taikurin uransa ohella Mäkelä oli myös merkittävä sirkus- ja taikurialan keräilijä.

Sirkus- tai varietee-ohjelma Linnanmäellä vuonna 1950 oli se hetki, jolloin suuri yleisö pääsi ensimmäisiä kertoja hämmästelemään Mäkelän taitoja. Samana kesänä hän esiintyi Linnanmäellä myös jonglöörinä. Mäkelä oli merkittävä hahmo myös sirkuskoulujemme historiassa, sillä hän toimi Linnanmäelle vuonna 1980 perustetun sirkuskoulun ensimmäisenä johtajana seitsemän vuoden ajan. Hänen kuuluisimpia oppilaitaan tuolta ajalta ovat olleet myös suureen maineeseen kohonneet taikurit, Robert Jägerhorn ja Iiro Seppänen. (Heikki Nevala, Kansallisbiografia)

Hesperia (Töölön tivoli). Kuvaaja Daniel Nyblin vuonna 1888. Kuva Museovirasto.

Sirkukset, tivolit ja tivolisirkukset

Sirkusten ja tivolien erot eivät niissä käyvälle ihan selkeästi heti avaudu. Tulee mieleen, että tivoleissa on pelejä ja karuselleja, mutta entäpä muuten. Kun sama artisti on usein urallaan työskennellyt sekä sirkuksissa, että tivoleissa. Tivoleissa on voinut olla myös ihan eksoottisia eläimiäkin sirkusten tapaan.

Jaottelua on hieman hämärtänyt myös se, että monilla tivoleilla on voinut olla mukanaan pieni sirkuskin, eli sirkusteltta sirkusesiintyjineen. Tällaisia yhdistelmiä on kutsuttu tivolisirkuksiksi.

Selkeät erot löytyvät kuitenkin sekä tarjonnoissa että toiminnoissa ja siinä, "millainen meno on päällä". Sirkuksissa yleisö istuu yhdessä teltassa aloillaan ja seuraa areenan edessä ja ympärillä ohjelmanumeroita, joita areenalla parhaimmillaan on runsaasti ja jotka vaihtuvat kaiken aikaa tiuhaan. Tivoleissa sen sijaan on kojua ja koppia sekä telttaa ja karusellia siroteltuna joka puolelle, ja kansa vaeltaa paikasta toiseen nauttimassa erilaisista palveluista.

Nimi tivoli on peräisin antiikin Rooman ajoilta, jolloin huvielämä kukoisti Rooman lähellä sijaitsevassa lomanviettopaikassa, erityisesti keisari Hadrianuksen aikana. Nykyisinkin hienoimmat tivolit ovat puistomaisia ja niitä nimitetäänkin huvipuistoiksi.