Suomen sirkuksen historiaa 1800-luvulla

Sirkuksen maihinnousu Suomeen 1802

Ensimmäinen sirkusseurue saapui Suomeen Ruotsista. Se esiintyi Turussa, Kupittaalla 7.7.1802. Tällä päivämäärällä alkoivat sirkusesitykset Suomessa.

Kyseessä olivat taitoratsastajat, sirkustaiteen ensimmäiset airueet maaperällämme, jotka olivat osa ranskalaisen taitoratsastajan, Jean Lustrén ryhmää. Itse Lustré ei tällä käynnillä mukana ollut. Oikean sirkusnäytöksen monipuolisuutta ei tämän sirkusseurueen myötä vielä saavutettu, ohjelmiston muodostivat yksinään vain ratsukot. Viimeinen esitys tapahtui 8.8., joten ryhmä viipyi Turussa päivän yli kuukauden.

Vuonna 1804 Suomeen saapui ensimmäinen sirkusnorsu.

Emma Ciniselli, sirkuksenjohtaja Gaetano Cinisellin tytär, vuonna 1860. Hän oli kaunotar ja sirkusperheen pietarilaisen menestymisen avainhenkilö. Kuva Copyright © Svenska Teaterns arkiv - Creative Commons.

Sirkusryhmät kiertueillaan maassamme 1800-luvulla

Euroopan sirkukset matkasivat Suomen kautta kohti Pietaria ja Tukholmaa jo 1800-luvulla silloin, kun Suomella ei vielä ollut ainuttakaan omaa sirkusta. Näillä matkoillaan niillä oli esityksiä Suomessa lähinnä Turussa ja Helsingissä, mutta myös muualla maassamme.

Sven Hirn on kirjannut näitä kiertueillaan olleita sirkuksia, alkaen Jean Lustrésta 1802 ja päätyen Arnautiin 1900, yhteensä 49. Jean Lustrén jälkeen olivat vuorossa Louis Chiarini 1814, Dominique Andrigo Robba 1817, Anton Finardi 1822 ja August Caspar 1825.

Kiertävät sirkukset saattoivat olla hyvin suuria. Esimerkiksi Veljekset Cinisellin ryhmään vuonna 1888, sen esiintyessä Helsingissä Siltasaaren maneesissa, kuului 120 henkilöä ja peräti 80 hevosta.

Gaetano Ciniselli, Pietarin sirkuksen perustaja. Kuvaaja Charles Bergamasco.

Italiassa syntynyt Gaetano Ciniselli (1815 - 1881) oli taitava kouluratsastaja ja hänen lapsensa olivat isäänsäkin lahjakkaampia sirkustaiteilijoita. Cinisellin etevät perheenjäsenet vierailivat Helsingissä vuonna 1875. Helsinkiin saapuessaan, Sirkus Ciniselli oli jo löytänyt vankan jalansijan Venäjän pääkaupungista. Uudelleen Cinisellit tulivat Helsinkiin jo vuonna 1877.

Sirkus Ciniselli.

Elvira Madigan. Kuvaaja Daniel Nyblin. Kuva Copyright © Museovirasto - Creative Commons.

Ihmelapsi Elvira Madigan kiersi äitinsä, sirkuksenjohtaja Laura Madiganin sirkusseurueen mukana Suomessa vuosina 1897 - 1898. Kristiinankaupungissa Elvirasta todettiin näin:

"Pienen miss Elviran tanssi on erinomaisen kaunista ja niitä taidetemppuja, joita hän seisoen löyhällä nuoralla (teräslangalla) esittelee, ihmetellään yleisesti."

Tutustu Elviran traagiseen rakkaustarinaan.

Siltasaaren sirkusmaneesin (talo oikealla) pihaa. Sirkus Nouveau Cirquen englantilainen sirkustirehtööri Hubert Cook vanh. sirkushevosen selässä. Kuvaaja Vasili Aleksandrovitsh Babtshenko 1904. Kuva Copyright © Helsingin kaupunginmuseo - Creative Commons.

Sirkusrakennukset ja maneesit

Suomessa on 1800-luvulla ollut useita sirkusta varten pystytettyjä rakennuksia. Niitä on ollut ainakin Helsingissä, Turussa, Tampereella ja Viipurissa. Ensimmäinen Helsinkiin tehty sirkusrakennus pystytettiin Erottajalle vuonna 1869.

Ennen amerikkalaisten keksimää telttasirkusta esiinnyttiin joka ulkotiloissa tai rekennettiin väliaikainen sirkusrakennus, joka poislähtiessä purettiin. Pienemmät ryhmät esiintyivät seurojentaloilla ja vastaavissa.

Paasivuorenkatu Helsingissä oli ennen nimeltään Sirkuskatu. Sen varrella toimi tapettitehtaasta sirkukseksi muutettu Siltasaaren maneesi. Muita sirkusrakennuksia on Helsingissä ollut ainakin Rautatientorilla, Hesperian puistossa ja Hietalahden torilla.

Hippodromin sirkus ja Siltasaaren sirkusmaneesi.

Pioneereina Westerlundin veljekset

Suomen sirkuksen historiassa tärkeitä tienraivaajia olivat Westerlundin veljekset Gustaf (s. 1854) ja Alexander (s. 1859) Oulusta. He aloittivat esitystoiminnan jo vuonna 1880 ja kiersivät ympäri maata esiintyen omalla teltallaan. Veljekset olivat sirkuksen pioneereja, ensimmäisiä suomalaisia akrobaatteja. Jos ennen veljeksiä oli vastaavia esiintyjiä ollutkin, aikalaiskirjoituksissa heistä ei ole säilynyt tietoja.

Westerlundin veljekset esittivät akrobatiaa, nuorallatanssia ja miekannielentää. He esiintyivät myös klovneina ja esittivät taikalyhdyllä heijastuskuvia (laterna magica). Veljeksiä kutsuttiin "komedianteiksi" ja "taide-sukkeloitsioiksi". Huipussaan Westerlundien sirkus oli vuosina 1883–1887. Tuolloin he kiersivät länsirannikon kaupungeissa sekä Sortavalassa, Käkisalmella, Viipurissa ja Kotkassa.

Vaikka Westerlundin veljekset kutsuivatkin esityksiään sirkukseksi ja olivat sirkustaiteilijoita, heidän esityksensä eivät kuitenkaan olleet puhtaita sirkusesityksiä. Niistä puuttui useita sirkukseen kuuluvia elementtejä.

Lehdessä veljeksiä mainostettiin seuraavasti:

"Taide-sukkeloitsijat veljekset Westerlund Oulusta oleskelevat täällä nykyään parhaillaan huvittelemassa kansaa näytöksillänsä. He ovat matkustelleet maaseuduilla lavealta ja saaneet kelpolailla ihailijoita. - Tähän asti ovat ainoastaan ulkomaalaiset "komelianttarit" harjoitelleet tuollaista liikenne-sukkeluutta, mutta niitä alkaa jo ilmaantua kotimaisiakin."

Ratsastusasuiset veljekset Carl ja Johannes Ducander elokuussa vuonna 1890.

Ducanderin veljekset

Ensimmäisen suomalaisen suursirkuksen ja sirkusseurueen perustivat tanskalaissyntyiset Ducanderin veljekset Carl ja Johannes eli John. He saapuivat Suomeen 1890 ja asettuivat ensiksi Turkuun, sitten Helsinkiin. Veljekset olivat hevosten kouluttajia ja ratsastuksen opettajia. Siltasaaren maneesi oli heidän hallinnassaan 1895 lähtien.

Veljesten sirkusseurueella oli oma teltta, rotuhevosia enimmillään yli 30 ja esiintyjiä 70. Sirkusnäytökset aloitettiin vuonna 1896 Terijoella perustetun sirkuksen myötä maaseudulla, ennen kuin ryhdyttiin valloittamaan pääkaupunkia ja kilpailemaan muissa pohjoismaissa kansainvälisten sirkusyritysten kanssa.

Suomen ulkopuolella Circus Ducander esiintyi ainakin Tallinnassa, mutta toiminta päättyi vararikkoon Kööpenhaminassa vuonna 1899.

Carl Ducander oli ratsastuksen opettajana Helsingin seudulla erittäin suosittu. Sattuvasti kerrottiin, että miltei kaikki pääkaupunkilaiset, jopa merikapteenit, kiipesivät satulaan. Siltasaaren maneesissa oppilasmäärä oli ajoittain jopa 400 - 500, mitä pidettiin aivan käsittämättömänä. Eritoten naispuoliset oppilaat ihailivat palavasti Carlia.