Sininärhi

Säihkylintujen lahko

Säihkylintujen (Coraciiformes) lahkon kuusi heimoa ovat: kuningaskalastajat (Alcedinidae) – marhet eli maasininärhet (Brachypteraciidae) – sininärhet eli säihkynärhet (Coraciidae) – mehiläissyöjät (Meropidae) – momotit (Momotidae) – todit (Todidae). Eri heimoihin kuuluvien lintujen ulkonäkö vaihtelee melkoisesti, mutta kaikille yhteisistä piirteistä näkyvin on eksoottinen värikkyys. Erityisen värikkäitä ovat kuningaskalastajat ja mehiläissyöjät.

Suomessa on säihkylinnuista tavattu joko harvinaisuuksina tai suurharvinaisuuksina kuningaskalastaja (Alcedo atthis), vihermehiläissyöjä (Merops persicus), mehiläissyöjä (Merops apiaster), sininärhi (Coracias garrulus) ja harjalintu (Upupa epops). Kaikki edellä mainitut viisi säihkylintulajia ovat ainoat Euroopassa pesivät säihkylinnut.

Säihkylinnuilla on takanaan pitkä historia, sillä fossiilien perusteella näyttää siltä, että säihkylinnut olivat johtava, puissa elävä linturyhmä tertiäärikauden alussa 60 miljoonaa vuotta sitten, sekä Euroopassa että Pohjois-Amerikassa. Kuningaskalastajien jäännöksiä on löydetty 30 - 40 miljoonan vuoden ikäisistä kerrostumista muun muassa Wyomingista, Saksasta ja Ranskasta. Vanhimmat sininärhifossiilit eoseenikaudelta, on niin ikään löydetty Saksasta ja Ranskasta.

Sininärhien heimo

Säihkylintujen (Coraciiformes) lahkossa on heimo sininärhet (Coraciidae). Sininärhet ovat naakankokoisia, voimakastekoisia ja usein kirkasvärisiä lintuja. Niiden suurehko pää on pyöreä, vahva nokka hieman taipunut, siivet ovat leveät ja teräväkärkiset ja pyrstö melko pitkä.

Sininärhien koivet ovat pienet ja varpaiden erikoisuutena ovat yhteen kasvaneet keski- ja ulkovarvas. Sininärhet ovat hyviä lentäjiä ja soidinaikana ne esittävät akrobaattisia lentonäytöksiä. Sukupuolet ovat samannäköiset. Äänet ovat metallisia tai karkean vaakkuvia. Sininärhet pesivät tavallisesti puiden koloissa lehtometsiköissä ja hakamailla. Ne talvehtivat tropiikissa.

Sininärhi

Sininärhi (Coracias garrulus)

"Sininärhi kuului yli sata vuotta sitten Ruotsin pesimälinnustoon ja Suomestakin on joitakin vanhoja pesimätietoja. 1800-luvun lopulla tämän eksoottisen lajin luoteiset kannat kuitenkin katosivat."

Sininärhellä on pituutta 29 – 32 cm ja sen siipiväli on 52 – 58 cm. Painoa on 140 g. Se on uskomattoman värikäs, varislintua muistuttava laji. Pää, kaula, koko alapuoli, siiven alapeitinhöyhenet, reunimmaiset pyrstösulat sekä laaja alue siipien päällä ovat hohtavan vihreänsiniset. Hartiat ovat violetinsiniset ja selkä punaruskea eli kanelinruskea, siipisulat ja keskimmäiset pyrstösulat mustat. Talvipuvussa pää ja rinta saavat ruskehtavan sävyn ja selän väritys himmenee.

Nuori lintu muistuttaa talvipukuista aikuista, mutta on väreiltään himmeämpi ja rusehtavampi. Pyrstön reunasulat ovat muita sulkia lyhyemmät (aikuisilla pidemmät) ja ilman aikuisille ominaisia tummia kärkitäpliä. Vielä ensimmäisessä talvipuvussa se voidaan pyrstön perusteella erottaa aikuisesta.

Suorassa lennossaan sininärhi muistuttaa hieman naakkaa. Siiveniskut ovat nopeat ja terävät.

Käyttäytymiseltään sininärhi on hyvin arka lintu.

Sininärhi

Varismaista ja naakkamaista ääntelyä

Sininärhi ääntelee varismaisesti, kr-r-r-äk tai kutsuääninä kuin naakka tai harakka, kjäk-jäk eli tjakk-akk.

Ääntä kr-r-r-äk voidaan kirjallisesti kuvailla myös niin, että se on pähkinähakkimainen ja voimakas rrak-rrak-rääh. Se kuuluu soitimella, linnun samaan aikaan lentäessä taiturimaisesti kieppuen. Myös poikueet ääntelevät syyskesällä samaan tapaan.

Sininärhi

Ravinto

Sininärhi istuu usein aivan avoimesti puussa tai puhelinlangalla hyönteisiä vaanimassa. Sen ruokavalio on hyvin samanlainen kuin pikkulepinkäisellä: suurehkot hyönteiset, kuten kovakuoriaiset ja heinäsirkat, myös kastemadot, sammakot ja etanat.

Tärkeitä ruokavaliossa ovat erityisesti sarvijäärät, sittiäiset, tukkimiehentäit ja sudenkorennot. Näitä sininärhi pyydystää lennosta.

Sininärhi

Levinneisyys ja elinympäristöt

Euroopassa, Länsi-Afrikassa ja Länsi-Aasiassa elävä sininärhi on maassamme hyvin harvinainen, satunnainen harhailija. Se voidaan joskus nähdä, erityisesti etelärannikollamme tai sen tuntumassa, joskus pohjoisempanakin touko-elokuussa. Sininärhi on kuulunut maamme pesimälinnustoon 1700-luvulla. Sen pesintöjä todettiin 1700-luvun lopulla viitenä peräkkäisenä kesänä myös Turun seudulla. Se ei nykyisin pesi meillä ja on pesinyt Lounais-Suomessa viimeksi 1900-luvun alussa.

Viimeinen varma pesintä Suomesta on Ahvenanmaalta vuodelta 1943. Ruotsissa sininärhi on aikaisemmin ollut verraten yleinen aina 61 leveysasteelle saakka, pesien vielä 1860- ja 1870- luvuilla Tukholman ja Upsalan tienoilla.

Myös Ruotsista sininärhi on kadonnut pesimälajina Srömlannista vuonna 1925, Skånesta 1932 ja Smålannista 1943. Muutama vuosikymmen sitten se vielä pesi Gotlannin pohjoispäässä olevalla Fårön saarella. Hiljaista on ollut myös Virossa. Viimeinen tunnettu Viron pesivä pari on löydetty Latvian rajan tuntumasta vuonna 2010. Syyksi lajin katoamiseen täältä pohjan periltä arvellaan mm. kesien muuttumista kylmemmiksi ja sateisemmiksi. Osin lajin taantumisen syyt ovat kuitenkin tuntemattomat.

Mikään yleinen näky sininärhi ei maassamme todellakaan ole, sillä kun syksyllä 2019 Espoon ja Helsingin rajoilla nähtiin sininärhi, niin edellinen havainto linnusta oli tehty pääkaupunkiseudulla, Vihdissä vuonna 1987. Sininärhen ilmaantuminen on niin suuri asia, että se yleensä aina uutisoidaan myös lehdistössä. Näin kävi myös kesällä vuonna 2018, jolloin Yli-Iin Tannilassa Pohjois-Pohjanmaalla esiintynyt sininärhi ylitti uutiskynnyksen.

Koko eurooppalainen kanta on taantunut ja keskittyy Kaakkois-Eurooppaan, kuten Unkariin ja Romaniaan. Euroopassa lajia uhkaavat mm. ympäristön muutokset ja erilaiset hyönteismyrkyt. Karjatalouden muuttuessa sopivien hyönteisten määrä on vähentynyt, ja tämäkin näkyy myös sininärhien määrässä.

Sininärhi on avomaiden lintu. Sen elinympäristöä on avoin, metsäinen maasto - valoisat lehti- ja mäntymetsät. Se viihtyy vaihtelevissa maisemissa, missä viljelysmaat, pienet metsiköt, pensaikot ja puutarhat vuorottelevat.

Sininärhi

Sininärhien, kuten monien muidenkin lintujen pariutumismenoihin kuuluu se, että koiras tarjoilee naaraalle syötävää.

Lisääntyminen

Soidinaikana sininärhi, lähinnä koiras, intoutuu korkealla taivaalla huimiin lentonäytöksiin, jossa silmukka toisensa jälkeen seuraa syöksykierteitä.

Sininärhen pesä on puunkolossa tai törmärinteessä. Sininärhen pesä voi sijaita myös vanhassa palokärjen tai vihertikan kolossa, harvahkossa mäntymetsikössä. Pesiä on tavattu myös lehdoista, jopa puistoista. Etelä-Euroopassa pesälöytöjä on tehty myös kallionjyrkänteiltä ja kaniininkoloista. Joskus sininärhi voi pesiä myös pönttöön.

Sininärhi munii kesäkuussa 3 - 5 hohtavan valkoista munaa suoraan pesän pohjalle. Hautomiseen osallistuvat molemmat emot. Haudonta-aika on 18 - 19 vrk. Poikasten ruokinnasta huolehtivat molemmat emot - ruokana poikasille ovat suuret hyönteiset, kuten heinäsirkat, sekä etanat ja madot. Poikaset oppivat lentotaidon 26 - 28 vrk:n vanhoina. Vielä sittenkin emot ruokkivat niitä kolmen viikon ajan, kunnes ne itsenäistyvät. Sininärhellä on yksi pesye vuodessa.

Sininärhi

Muutto

Pesimäpaikoilleen sininärhi saapuu touko-kesäkuussa. Syysmuutto tapahtuu elo-syyskuussa. Laji talvehtii Afrikan itä- ja eteläosissa.

Sininärhi

Lähteet
*AAnen: Lintuhavaintoja retkiltäni
*Viron retkiopas: Sininärhi
*Iltalehti: Huippuharvinainen sininärhi juoksuttaa helsinkiläisbongareita räntäsateessa
*Suomen Luonto: Sulkien säihkettä
*Olli Marttila: Suuri savanni
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Wikipedia
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat