Kuva yllä. OTMAA - vasemmalta Tatjana, Anastasia, Aleksei, Maria ja Olga.

NIKOLAI II:N ja ALEKSANDRAN LAPSET

OTMA - OTMAA

Neljä tytärtä, Olga, Tatjana, Maria ja Anastasia muodostavat nimiensä alkukirjainten mukaan ryhmän OTMA. Tällä lempinimellä he usein signeerasivat viestejään taikka antamiaan lahjoja. Kun tämän lempinimen perään lisätään vielä Aleksein nimen etukirjain, saadaan koko sisarussarjan lempinimi OTMAA.



OTMA 1912. Takana seisovat Tatjana, Maria ja Olga, heidän edessään istuu Anastasia.

Mystiikan kiehtovuus

Keisariperheen lapset saivat kaikki uskonnollisen kasvatuksen, ja he tunsivat vanhempiensa lailla vetoa uskonnolliseen mystiikkaan.

Isänmaanrakkaus

Aivan erityinen piirre lapsissa oli palava isänmaanrakkaus. Synnyinmaa oli heille niin rakas, että he ajattelivat pelolla mahdollisuutta joutua avioliiton takia jättämään isänmaansa, tai vaihtamaan uskontonsa. Keisarin tyttäret toivoivat voivansa palvella Venäjää, voivansa mennä naimisiin venäläisen miehen kanssa ja voivansa synnyttää lapsia, jotka rakastivat Venäjää niin kuin he itse rakastivat.

Lastenhuoneet

Lastenhuoneet sijaitsivat keisarinnan malvanvärisen boudoirin yläpuolella. Aamulla Aleksandra saattoi sohvalla levätessään kuulla katon läpi lasten askeleet ja heidän pianonsoittonsa. Yksityinen hissi ja yksityiset portaat johtivat suoraan ylläoleviin huoneisiin.

Näissä suurissa, ilmavissa huoneissa neljää suuriruhtinatarta kasvatettiin yksinkertaisesti, siihen tapaan kuin spartalaisen Aleksanteri III:n pojanlapsille sopikin. He nukkuivat kovissa kenttävuoteissa ilman tyynyjä ja ottivat aamuisin kylmän kylvyn. Heidän hoitajansa, sekä venäläiset, että englantilaiset olivat ankaria. Olipa hoitajillakin omat heikkoutensa. Pienen Olgan hoitajaksi otettu neitokainen oli taipuvainen ryypiskelyyn, tavattiin nautinnollisesti ääntelevänä piehtaroimasta kasakan alta ja sai välittömästi potkut. Eräs toinen hoitaja oli puolestaan niin kova juoruilemaan politiikasta, että unohti kerran, että Maria on kylvyssä. Maria nousi lopulta ylös kylvystä ja juoksenteli alastomana pitkin palatsin käytäviä, kunnes hänet saatiin taas kiinni ja puetuksi.

Sisustus

Kasvaessaan sisarukset tekivät muutoksia omissa huoneissaan. Kenttävuoteet pysyivät paikallaan, mutta seinille ilmestyi ikoneja, maalauksia ja valokuvia. Huoneisiin sijoitettiin röyhelöin koristeltuja kampauspöytiä ja leposohvia, joiden päällä oli vihreällä ja valkealla kirjailtuja tyynyjä. Kaikki neljä käyttivät yhtä verhoilla jaettua suurta huonetta sekä kylpy- että pukeutumishuoneena.

Siirtyminen lämpimiin hajustekylpyihin

Vaatekaapit täyttivät puolet kylpyhuoneesta, verhon takana oli suuri, kiinteä hopea-amme. Murrosiässä tytöt lopettivat kylmien aamukylpyjen ottamisen ja alkoivat sen sijaan kylpeä iltaisin lämpimässä, hajustetussa vedessä. Kaikki neljä käyttivät Cotyn hajuvesiä. Olgan lempihajuvesi oli "Rose The", Tatjana suosi "Jasmin de Corsea", Anastasia käytti uskollisesti "Violettea", ja Maria, joka kokeili monia tuoksuja, palasi aina "Lilas"-hajuveteen.

Karuutta

Kaikki keisariperheen lapset joutuivat kokemaan kasvatussyistä kaiken ylellisyyden keskellä myös tietynlaista karuutta. Sisarukset esimerkiksi nukkuivat kenttävuoteissa ilman tyynyjä, ja ottivat kylmiä kylpyjä aamuisin. Jos heille päivän mittaan jäi tuokio joutoaikaa, he joutuivat senkin ajan kutomaan, neulomaan tai puuhaamaan jotakin muuta arkiaskaretta.

Laiskottelu ei ollut sallittua, vaikka toki sitäkin harjoitettiin silloin, kun haluttiin ja tuli tilaisuus. Ehkä harvemmin, koska tyttäret olivat hyvin energisiä ja aktiivisia.



OTMAA - vasemmalta Maria, Aleksei, Olga, Anastasia ja Tatjana.

Sisarusrakkautta ja tasa-arvoa

Tsaarin tyttärinä ja ilman tavallisten lasten ja ystävien seuraa Tsarskoje Selon muurien sisään suljettuina neljä suuriruhtinatarta kiintyivät toisiinsa läheisemmin, kuin useimmat sisarukset. He käyttivät toistensa pukuja ja koruja.

Arvoasteet merkitsivät tyttärille vähän ja he suhtautuivat palvelijoihinkin hyvin tasavertaisesti. He työskentelivät näiden kanssa rinta rinnan, ja sijasivat itse omat vuoteensa. Kun he antoivat ohjeita, ne eivät koskaan olleet määräyksiä. Suuriruhtinattaret esittivät aina pyyntönsä tähän tapaan:

"Ellei se ole kovin vaikeaa, niin äitini pyytää teitä tulemaan."

Erään kerran jossakin tilaisuudessa, jonka puheenjohtajana toimi Tatjana, paronitar Buxhoevden aloitti puheenvuoronsa: "Mikäli Teidän Keisarillinen korkeutenne..."

Tatjana tuijotti paronitarta hämmästyneenä, potkaisi tätä pöydän alla jalkaan ja kuiskasi: "Oletteko hullu, kun puhuttelette minua tuolla tavoin!"

Tsarevits Aleksei oli perheen keskus

"Aleksei oli tämän yhtenäisen perheen keskus, sen kaikkien toiveiden ja rakkauden keskipiste", kirjoitti Pierre Gilliard. "Hänen sisarensa palvoivat häntä. Hän oli vanhempiensa ilo ja ylpeys. Kun hän oli hyvissä voimissa, koko palatsi oli kuin muuttunut. Kaikki ihmiset ja esineet näyttivät silloin kylpevän auringonpaisteessa."

Tsarevits oli kaunis pieni poika. Hänellä oli siniset silmät ja kultaiset kiharat, jotka myöhemmin muuttuivat kastanjanruskeiksi ja suoristuivat täysin. Alusta alkaen hän oli onnellinen, hyväntuulinen lapsi, eivätkä vanhemmat lyöneet laimin tilaisuutta esitellä häntä muille. Siltikin, alusta alkaen verenvuototaudin synkkä varjo häälyi Aleksein yllä ja oli saattava koko hovin ja erityisesti äidin epätoivon teille.



Koko perhe upseeriston ympäröimänä. Isällä, Nikolai II:lla on sylissään Aleksei, tyttäret ovat isän ja äidin edessä.

Isänsä ja sisarustensa tavoin Alekseikin oli viehtynyt sotilaalliseen komeuteen. Syntymästään alkaen hän oli kaikkien kasakoiden hetmani, ja hänellä oli oma kasakkaunivormunsa turkislakkeineen, saappaineen ja tikareineen. Kesäisin hän käytti Venäjän laivaston miniatyyriunivormua. Lapsena hän sanoi haluavansa kaikkein eniten olla samanlainen, kuin muinaiset tsaarit, ratsastaa valkoisella hevosella ja johtaa joukkojaan taisteluun. Kun hän sai ryhtyä yhä enemmän viettämään aikaansa vuoteessa, hän murheekseen oivalsi, ettei hänestä koskaan tulisi sellaista sankaritsaaria.



OTMAA 1910. Aleksein kanssa sisarukset vasemmalta alkaen, Anastasia, Olga, Maria ja Tatjana.

OTMA - vasemmalta Olga, Maria, Tatjana ja Anastasia.

OTMAA. Vasemmalta Tatjana, Aleksei, Olga, Maria ja Anastasia.

Valkoisen kukan päivä

Kuvassa vietetään Valkoisen kukan päivää (White Flower Day) 20. huhtikuuta vuonna 1912 Livadiassa. Tämän Nikolai II:n vuonna 1911 alullepaneman päivän aikana kerättiin rahaa köyhyydessä eläville ja sairaille, Livadian ja lähiseutujen vauraalta väeltä, myymällä heille valkoisia kukkia.

Keräyksen myötä järjestettiin konsertteja ja kaikenlaisia muita tapahtumia. Kaikki lahjoituksia tehneet saivat vastalahjaksi pienen kimpun valkoisia kukkia. Keisarinna Aleksandra keräsi hyvin aktiivisesti rahaa ja lapset auttoivat häntä innolla. Näin Aleksandra halusi opettaa lapsilleen, että Krimillä oli sen kaiken huikean kauneuden alla myös köyhyyttä ja sairauksia, kuten tuberkuloosia. Valkoisen kukan päivänä, äiti ja lapset möivät kukkia Jaltan kaduilla.

Nykyisin Valkoisen kukan päivä on tehnyt paluun Venäjällä, ja sitä vietetään monissa kaupungeissa, kuten Moskovassa ja Pietarissa.



OTMA - vasemmalta Olga, Maria, Tatjana ja Anastasia.



OTMA - vasemmalta Maria, Tatjana, Anastasia ja Olga.

Keisarin huvijahdilla kesäkuussa 1908

Kuvassa kolmantena vasemmalta on keisariperheen äiti, keisarinna Aleksandra. Lapsista suuriruhtinatar Maria kuvan vasemmassa reunassa, suuriruhtinas Aleksei kuvan keskellä, hänen vierellään suuriruhtinatar Anastasia, Aleksein ja Anastasian takana suuriruhtinatar Olga ja kuvan oikeassa reunassa suuriruhtinatar Tatjana. Keisarinna Aleksandran juttukumppanina on Yhdistyneiden kuningaskuntien prinsessa Viktoria - Victoria Alexandra Olga Mary (6.7.1868 - 3.12.1935). Kuvassa oikealla takana oleva aikuinen rouva on syntyjään Tanskan prinsessa Dagmar, Aleksanteri III:n puoliso ja Suomen suuriruhtinatar, leskikuningatar, Nikolai II:n äiti, Maria Fjodorovna (26.11.1847 - 13.10.1928).



OTMA 1914. Vasemmalta Maria, Anastasia, Tatjana ja Olga.



OTMAA 1917. Vasemmalta Anastasia, Olga, Aleksei, Maria ja Tatjana.

OTMAA lopun lähestyessä

Viimeisinä aikoinaan sisarukset kärsivät monenlaisista sairauksista. Tuhkarokon myötä korkeat kuumeet aikaansaivat sekavuustiloja. Maria kävi korkean kuumeen ja keuhkotulehduksen vuoksi lähellä kuolemaa. Olgan sydän oli pettämäisillään. Sekä Anastasian että Tatjanan tärykalvot vaurioituivat, ja heillä oli suuria vaikeuksia kuulla mitään.

Lasten hiukset alkoivat lähteä isoina tukkuina ja siksi heidän äitinsä leikkautti hiukset kokonaan pois. Mutta nämä äärimmäiset olosuhteet ja sairaudet eivät poistaneet heidän uskoaan, toivoaan ja kauneuttaan, joka tavoittaa meidät heidän avoimissa katseissaan yli sadan vuoden takaa.



Nikolai II keskellä ja tyttäret, vasemmalta Maria, Tatjana, Olga ja Anastasia.

Kuva alla. OTMAA - vasemmalta Tatjana, Anastasia, Aleksei, Maria ja Olga.

Venäjän ortodoksinen kirkko julisti koko perheen, lapsia myöten, pyhimyksiksi vuonna 2000. Tässä Venäjän kirkko seurasi maanpaossa toimineen ortodoksikirkon päätöstä, jonka nojalla Romanovit nostettiin pyhimyksiksi jo vuonna 1960.