Katariina II Suuri - (1729 - 1796) - Venäjän keisarinna 1762 - 1796

Katariina II Suuri oli syntyjään saksalainen, ruhtinaskunnan prinsessa. Hän syntyi Pommerissa Anhalt-Zerbstin ruhtinas Christian Augustin ja ruhtinatar Johanna Elisabethin tyttärenä, saaden kasteessa nimekseen Sofia (Sophie) Auguste Friedrike.

Noihin aikoihin Euroopan hoveissa haettiin jälkikasvulle puolisot toisista Euroopan hoveista. Niinpä kävikin erilaisten vaiheiden jälkeen sitten niin, että Venäjän keisarinna Elisabet (1709 - 1762) valitsi Sofian seuraajansa, sisarenpoikansa Pietari III:n (1728 - 1762) puolisoksi. Sofia siirtyi Venäjälle 1744 ja sai ortodoksiseksi nimekseen Katariina Aleksejevna. Seuraavana vuonna hän solmi avioliiton Pietarin kanssa. Avioliittoon mennnessään morsian oli 14-vuotias, eikä 16-vuotias sulhanenkaan ollut iällä pilattu.

Katariina II Suuri oli Venäjän keisarinna vuosina 1762 - 1796. Keisarinna tästä "portosta ja kyltymättömästä nymfomaanista" tuli 33-vuotiaana siten, että hän peri, tai itse asiassa anasti viran edelliseltä keisarilta, vähämieliseltä ja nuhjakkeelta mieheltään Pietari III:lta, joka kuolla kupsahti hämärissä olosuhteissa. Pietari III ehti olla keisarina vain muutaman kuukauden ajan.

Ennen Pietari III:n kuolemaa Katariina oli järjestänyt vuonna 1762 rakastajansa Grigori Orlovin ja tämän johtamien kaartin upseereiden avulla vallankaappauksen. Pietari III vangittiin ja pianpas mies jo kuolikin. Miehen kuoleman syyksi ilmoitettiin "yllättävä ähkykohtaus". Kukaan ajan Euroopassa ei uskonut tällaiseen selitykseen. Uskottavimpana pidettiin sitä selitystä, että Katariina oli Grigori Orlovin avulla toimittanut miehensä pois päiviltä ja tieltä.

Siltikin, Katariinan nousu puolisonsa Pietari III:n varjosta Venäjän pitkäaikaiseksi hallitsijaksi kaartinupseerien tuella oli suoranainen ihme. Se ei olisi onnistunut ilman säkenöivää älykkyyttä, viehätysvoimaa ja diplomaatin taitoja.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © ninara

Hellä ihminen - vaikkakin vallananastaja, murhaaja ja portto

Vaikka Katariinaa jo keisarillisen virkakautensa alusta alkaen, kun hän 33-vuotiaana otti keisarinnan viran vastaan, pidettiin ainakin panettelijoiden joukossa vallananastajana, murhaajana ja porttona, niin hän itse kirjoitti muistelmissaan näin:

"Olin hyvin hellä, ja minulle oli lahjoitettu hyvin miellyttävä olemus. Kaikki mieltyivät minuun ensi silmäyksellä, eikä minun tarvinnut itse tehdä sen hyväksi yhtään mitään."

Kaikki aikalaiset eivät suinkaan jakaneet Katariinan omaa käsitystä itsestään. Hänen ranskalainen sihteerinsä Favier kuvaili keisarinnaa näin:

"Hän on pikemmin kaunis kuin ruma, mutta ei herätä mitään rajuja tunteita. Hänen vartalonsa on pitkä ja solakka, mutta ei notkea; hänellä on ylväs ryhti, teennäinen ja hieman kankea kävelytapa, kapea yläruumis, pitkät kasvot, erityisesti pitkä leuka, ainainen hymy huulillaan, voimakas suu ja hieman kyömy nenä, pienet silmät, miellyttävä ilme ja rokonarpiset kasvot."

Koska Katariina ei ollut sairastanut isorokkoa, arvet olivat ilmeisesti vesirokon jättämiä.

Suuri taiteen ja kulttuurin rakastaja

Vaikka saksalaissyntyisen Katariinan keisarinnaksi tulo tapahtui näin ikävissä olosuhteissa, hän ei piitannut vähääkään ortodoksisen Venäjän nurinasta eikä Euroopan hovien paheksunnasta. Katariina jatkoi Pietari I:n alullepanemaa alueellista laajentamista ja maansa länsimaistamista. Kaapattuaan vallan epäsuositulta puolisoltaan Pietari III:lta Katariina teki Pietarista Pariisin kilpailijan kulttuurielämän keskuksena, tuki italialaista oopperaa, maalaustaidetta, kuvanveistoa ja arkkitehtuuria.

Suuri valistusaatteen ihailija, kirjeiden kirjoittaja - ja maaorjuuden kannattaja

Katariina teki maassaan tunnetuksi ranskalaisen etiketin ja suosi ranskalaista kirjallisuutta ja valistusfilosofiaa, sekä ranskan kieltäkin yli kaiken. Hän käytti lopulta vain ranskaa kirjeenvaihdossaankin ja pakotti hoviväkensäkin opiskelemaan ranskaa. Ranskasta maana hän ei silti laisinkaan pitänyt.

Katariinalla ei ollut valtaan tullessaan minkäänlaista hallinnollista kokemusta eikä koulutusta. Katariina oli kuitenkin suuresti kiinnostunut valistusajan ajattelijoiden, kuten Montesquieun ja Voltairen kirjoituksista. Katariina jopa tuki taloudellisesti Voltairea, jonka ajatukset valistuneesta itsevaltiudesta miellyttivät häntä. Laajasti sivistynyt, sujuvasanainen ja henkevä keisarinna hurmasi kirjeillään pariisilaiset valistusajan filosofit ja sai Euroopan tieteen ja taiteen tekijät kiinnostumaan takapajuisena pidetystä Venäjästä.

Katariina oli kirjeenvaihdossa oman aikansa kulttuurin suurmiesten, kuten Voltairen ja ranskalaisten ensyklopedistien kanssa. Hän kannatti Montesquieun ja Beccarian ehdottamia yhteiskunnallisia uudistuksia. Toisaalta hän ei edes pyrkinyt poistamaan maaorjuutta, vaan lisäsi aatelissäädyn valtaa ja yritti ehkäistä Ranskan vallankumouksen aatteiden leviämisen Venäjälle. Tässä suhteessa Katariina II:ssa yhdistyivät itsevaltias ja valistunut idealisti, joka uudisti valtakuntaansa, mutta vain Venäjän poliittisten, taloudellisten ja yhteiskunnallisten realiteettien rajoissa.

Katariina siis ihaili ajatusten tasolla valistuneisuutta, mutta käytännössä hänen toimensa olivat ihan muuta. Antamalla aatelissäädylle laajan autonomian hän itseasiassa teki maaorjuuden lakkauttamisen mahdottomaksi. Tästä oli seurauksena lukuisia kapinoita. Kapinat saavuttivat huippunsa vuonna 1773 Koillis-Venäjällä puhjenneessa kapinassa, jota johti Donin kasakka Jemeijan Ivanovits Pugatsev. Verinen kapina tukahdutettiin lopullisesti vasta kaksi vuotta myöhemmin.

Katariina Suuri sai silti aikaan Venäjällä myös sosiaalisia uudistuksia. Hän mm. paransi naisten mahdollisuuksia saada koulutusta.



Katariina Suuri koirineen puistokävelyllä. Vladimir Borovikovsky (1757 - 1825).

Sotarintamien menestykset

Pietari suuren ajoista alkaen Venäjä oli laajentunut länteen päin, ja sen merkitys valtiona oli lisääntynyt. Sotarintamilla Katariinakin koki suurta menestystä. Erinomaisten sotapäälliköidensä, joihin kuuluivat mm. Suvorov sekä Potemkin, avulla hänen joukkonsa valloittivat suuren osan Puolaa vuonna 1772 ja sen jälkeen, sekä anastivat Krimin Turkilta. Venäjä sai näissä Turkin sodissa haltuunsa suuren osan Mustanmeren pohjoista rannikkoa sekä oikeuden vapaaseen laivaliikenteeseen Mustallamerellä.



Potemkin. Johann Baptist von Lampi the Elder (1751 - 1830).

Sotamarsalkka Grigori Aleksandrovits Potemkin

Sotamarsalkka Grigori Aleksandrovits Potemkin (Potjomkin) (1739 - 1791) oli Katariinan tärkeä tukija, neuvonantaja, sotapäällikkö ja rakastaja. Potemkinilla oli huomattava poliittinen merkitys. Hän teki paljon turkkilaisilta vallattujen alueiden puolustamiseksi ja asuttamiseksi.

Erityisesti hänen nimensä on painunut jälkipolvien mieleen "Potemkinin kulisseista". Suurennellakseen saavutuksiaan, hän rakennutti Katariinan Etelä-Venäjälle vuonna 1787 suuntautuneen matkan reitille valekyliä, joiden taloissa oli vain takaa tuettu julkisivu.

Osoituksena siitä, että kaikki historia lopulta kirjoitetaan uudelleen, on se, että eipäs Potemkin mitään kulisseja koskaan rakennellutkaan. Se on ollut alkujaan vain kateellisten panettelua. Tosi asiassa hän rakennutti hallintoalueelleen useita kaupunkeja.

Katariina Suuri Suomen suunnalla

Katariina II kävi Suomessa, Viipurin kuvernementissa, joka kuului tuolloin Venäjään, jo vuonna 1772. Hän teki tuolloin viisipäiväisen matkan Imatralle, koska halusi tutustua henkilökohtaisesti Imatran luonnonnähtävyyksiin.

Katariina ja Kustaa III kävivät neuvotteluja silloin Venäjälle kuuluneessa Haminan rajakaupungissa kesä-heinäkuun vaihteessa 1783. Neuvottelut epäonnistuivat, kun keisarinna ei yhtynyt kuninkaan tanskalaisvastaisiin suunnitelmiin ja välien kylmeneminen johti lopulta Ruotsin hyökkäyssotaan.

Venäjän ollessa Turkin sodassa, aloitti Ruotsin kuningas Kustaa III (1746 - 1792) Venäjää vastaan sodan (1788 - 1790), joka ei kuitenkaan aiheuttanut rajanmuutoksia. Sodan aikana Katariinalla oli yhteyksiä Ruotsin Suomen-politiikkaan tyytymättömiin ns. Anjalan miehiin, joiden aatteellinen isä Yrjö Maunu Sprengtporten oli siirtynyt Katariinan hoviin.



Ratsukkomuotokuvassa Katariina Suuri - tait. Vigilius Eriksen, 1762

All rights reserved
*Kuva ratsukosta - Copyright © Robert J. Panozzo
Photo used with permission.

Katariina Suuri itsensä näkemänä

Katariina Suuri laati eläessään itselleen seuraavanlaisen muistokirjoituksen, jossa hän välittää meille kuvan siitä, millaisena hän halusi itseään muistettavan:

"Tässä lepää Katariina II, syntynyt Stettinissä 1729. Hän siirtyi Venäjälle v. 1744 mennäkseen naimisiin Pietari III:n kanssa. Neljätoistavuotiaana hän laati kolmoissuunnitelman puolisonsa, Elisabetin ja kansakunnan miellyttämiseksi. Hän yritti kaikkensa. Kahdeksantoista ikävän ja yksinäisyyden vuotta opettivat hänet lukemaan paljon kirjoja. Noustuaan Venäjän valtaistuimelle hän halusi saada aikaan hyvää ja yritti suoda alamaisilleen onnea, vapautta ja vaurautta. Hän antoi helposti anteeksi eikä vihannut ketään. Hän oli suvaitsevainen ja/ hyväsydäminen ja hänellä oli paljon ystäviä. Työ sujui häneltä helposti, seuraelämä ja taiteet miellyttivät häntä."

Katariina Suuri jälkipolvien näkemänä

Yllä taidekuvassa näyttäytyy se, millaisena Katariina Suuri helposti muistetaan historioitsijoiden kertomana. Jos hänestä muistetaan vain nuoret miehet, joista hän kyllä oli äärettömän kiinnostunut - jää kuva hänestä hyvin vajaaksi. Katariina Suuri sai aikaan paljon suurta monella alueella, ja näkyvimpänä muistona hänestä ovat hänen rakennuttamansa loisteliaat palatsit ja hänen keräämänsä taideaarteet.

Äärimmäinen rikkauden ja loiston tavoittelu

Katariina Suuri oli intohimoisesti mieltynyt äärimmäisen prameaan rikkauteen ja loistokkuuteen. Hänen mielestään rikkaus ja voima kulkivat käsi kädessä. Eräs pastori kirjoittikin, että Venäjän hovin rikkaus ja loisto oli sanoinkuvaamatonta. Suunnaton joukko hoviväkeä kulki keisarinnan edellä ja jäljessä ja henkivartioston pukeutuminen oli ihan oma lukunsa:

"Heillä oli mustilla sulilla koristetut kypärät kuin entisinä aikoina, ja heidän koko pukunsa oli samaa tyyliä: heidän univormunsa oli koristeltu puhtaasta hopeasta tehdyillä ketjuilla ja laatoilla, niin että ne näyttivät loistavilta haarniskoilta; myös heidän saappaansa oli koristeltu upeasti samalla metallilla."

Illalla, kun kokoonnuttiin hovisaleihin viettämään nauttien aikaa, loistivat miehet jalokivissään jopa kirkkaammin kuin naiset:

"Monet aateliset olivat niin timanttien peitossa ja timanteilla kuorrutettuja, että saattoi vain ihmetellä, miten he tuon taakkansa alla kykenivät elämään ja kävelemään; heidän nappinsa, solkensa, miekankahvansa ja epolettinsa oli tehty timanteista, heidän hattuihinsakin niitä oli kirjottu monta riviä, eikä timanttitähti takissakaan ollut suinkaan mikään poikkeus. Pelkästään yksi Katariinan himokkaimmista rakastajista, kreivi Orlov, komeili puvussa, johon oli upotettu ommellen miljoonan punnan arvosta timantteja. Illallisella jälkiruokakulhotkin oli koristeltu kahden miljoonan punnan arvoisilla jalokivillä."

The Rise of Catherine the Great.

Elokuvajuliste vuonna 1934 valmistuneesta, brittiläisestä historiallisesta elokuvasta, joka kertoo Katariina Suuren valtaantulosta. Pääosissa, Katariinana Elisabeth Bergner ja suurruhtinas Pietarina, tulevana keisarina, Douglas Fairbanks Jr.

All rights reserved
*Kuva - Copyright © Joseph Black
Photo used with permission.

Taiteen keräily

Suunnattomilla varoillaan Katariina Suuri keräsi maailman arvokkainta taidetta eri puolilta Eurooppaa Venäjälle, kokoelmiinsa. Hänen lähettiläänsä Pariisissa, Roomassa, Amsterdamissa ja Lontoossa seurasivat tarkoin kaikkia taidekauppoja ja hamstrasivat Rembrandtin, Rubensin, Rafaelin, Tiepolon, Tizianin, van Dyckin, Renin ja lukemattomien muiden taiteilijoiden mittaamattoman arvokkaita teoksia.

Venäjän huomattavimpia hallitsijoita

Katariina II Suuri on ollut Venäjän historiassa maan suurimpia hallitsijoita. Hänellä oli ilmiömäinen työkyky. Politiikan, sodankäynnin ja hovielämän ohella hänellä riitti suunnattomasti tarmoa ja aikaa kulttuurielämän harrastuksiin - ja rakkausakteihin.

"Katariina nousi kuudelta aamulla, hieroi heti kasvojaan jäällä ja joi viisi kupillista mustaa, kuumaa kahvia. Tämän jälkeen hän useinkin työskenteli kymmenkunta tuntia päivässä. Yöt hän piehtaroi vuoteessaan kaartinupseereiden kanssa."

Rakastajat

Katariinan yksityiselämä makuuhuoneiden kätköissä oli hyvin kuumaa ja kiihkeää. Katariina "näki mielellään ympärillään innokkaita, rohkeita, nuoria, älykkäitä ja arvostelukykyisiä miehiä". Näissä lukemattomissa suhteissaan hän oli erityisen mieltynyt nuoriin upseereihin, kuten kaartinluutnantteihin. Läpi elämän jatkunut mieltymys nuoriin upseereihin on tuonut Katariinalle kyltymättömän hyväksikäyttäjän maineen. Katariinan kirjeistä rakastetuilleen välittyy kuitenkin selvästi kuva siitä, että ainakaan pitkäaikaisten rakastajiensa suhteen hän ei ollut hyväksikäyttäjä, vaan oli kykenevä tuntemaan myös aitoa ikävää, kiintymystä ja rakkautta.

Hänen pitkäaikaisemmista rakastajistaan tunnetuimpien joukossa on Sergei Saltykov, joka oli Katariinan pojan, Paavali I:n isä. Paavali I tuli keisariksi Katariinan kuoltua marraskuussa 1796. Paavali murhattiin palatsivallankaappauksessa vuonna 1801.



Grigori Grigorjevitš Orlov (1734 - 1783). Maalaus A. I. Tsurnui.

Kaartinupseeri Grigori Orlovin kanssa Katariinalla oli yksitoista vuotta jatkunut, tulinen rakkaussuhde. Silloin, kun Katariina joutui olemaan erossa Orlovista, hän kaipasi tätä hysteerisesti ja rakastellessaan muiden miesten kanssa, näiden hyväilyt saivat hänet vain itkemään kaipuusta Orloviin. Keskinäisissä kinoissa Orlov saattoi joskus lyödä läimäyttääkin Katariinaa, joka tästä vain "rakastui yhä syvemmin komeimpaan tuntemaansa mieheen". Katariina hukutti rakastajansa Orlovin rikkauksiin, kuten hän teki jokaisen kohdalla ja antoi koko maailman tietää heidän suhteestaan. Ei ollut kyseessä vähimmässäkään määrin salarakas. Katariina piti itsellään koko keisarinna-aikansa rakastajia avoimesti, eikä hänen valtaansa silti kyseenalaistettu suhteiden vuoksi missään vaiheessa.

Sotamarsalkka Grigori Aleksandrovits Potemkinin kanssa Katariinan huhuttiin menneen salaa naimisiinkin. Erityistä, kiihkeätä nautintoa parin kerrottiin saaneen hääyöstään juuri siksi, että kaiken piti julkeudessaan tapahtua niin salaa. Potemkin oli Katariinan rakastajista ainoa, joka vetosi keisarinnaan "ajatuksillaan yhtä paljon kuin mahtavalla vartalollaan". Potemkin oli korkeasta sivistyksestään huolimatta käytöksiltään kuin alkukantainen tataari. Hän saattoi kuljeskella palatsissa kirkkaanvärisessä aamutakissaan, leikitellen kourallisella timantteja, samaan aikaan kuin keisarinna seuraili nauraen ja nauttien hänen menoaan.

Potemkin oli myös ulkoiselta olemukseltaan rehjake, jonka toinen silmäkin oli sokeutunut väärin hoidetun silmätulehduksen takia, mikä sai hänet muistuttamaan kyklooppia. Potemkin, joka sotilastaitojensa ohella oli Kreikan kulttuuriin ja teologiaan perehtynyt älykkö, sepitteli Turkin sodassa Katariinaa kaivatessaan balladejakin, joista on tullut hyvin kuuluisia. Joskus, kun Potemkin oli sotaretkillään ja ei itse ehtinyt, hän valikoi Katariinalle armeijasta nuoria rakastajia ja esiintyi heidän isähahmonaan.

Katariinan palatsit

Katariinalle ei suinkaan riittänyt se, että koreiltiin vain vaatteilla ja timanteilla, vaan hän revitytti kuin palavassa kiimassa alas puutalon toisensa jälkeen, ja rakennutti Italiasta tuomillaan arkkitehdeillä tilalle taloja ja palatseja.

Pietariin keisarinna rakennutti loistavan marmoripalatsin Grigori Orloville. Hän rakennutti myös kolme uutta rakennusta suunnattomaan Talvipalatsiin, jossa jo entuudestaankin oli 1 500 huonetta. Katetut käytävät yhdistivät nyt Eremitaasina, eli Erakkomajana tunnetut lisäykset palatsiin. Käytävien välillä oli sisäpihoja, joita lämmitettiin talvisin. Sisäpihojen puissa ja pensaissa lenteli liverrellen harvinaisia lintuja. Rakennuksissa oli loistavat vastaanottohallit, kortinpeluu-, biljardi- ja musiikkihuoneita sekä komea kirjasto ja taidegalleria, jotka olivat Katariinan ilo ja ylpeys.

Aleksandr Suvorov - (1729 - 1800)

Generalissimus (sotamarsalkkaa korkeampi arvo) Aleksandr Suvorov oli Katariina Suuren menestyksekäs sotapäällikkö, joka on jäänyt maailmanhistoriaan myös siksi, että hän ei hävinnyt urallaan yhtään ainuttakaan taistelua.

Katariinan "lumoissa"

Katariinan "lumoissa" olevat olivat poikkeuksetta miehiä, jotka tällä tavoin pyrkivät saamaan henkilökohtaista hyötyä ja vaikutusvaltaa, ja saivatkin sitä - yleensä ennennäkemättömin määrin kultaa ja timantteja ja jopa omia marmoripalatseja. Ei edes Voltaire jäänyt kylmäksi Katariinan suhteen ja kirjeissään tämä suuri ajattelija kirjoitti Katariinalle ilmeisessä rahantarpeessaan typeryyksiä, jotka voidaan laittaa äärimmilleen viedyn liehakoinnin tiliin:

"Olen varma, että Te olette Pohjoisen taivaan kirkkain tähti; Andromeda, Perseus ja Kallisto eivät vedä vertoja Teille! - Tiedättekö, missä on maanpäällinen paratiisi? Minä tiedän: kaikkialla missä on Katariina II. - Heittäydyn palvoen ja jumaloiden jalkainne juureen!"

Katariina Suuri panettelujen pyörteissä

Katariinan hallitsijanimi on Katariina II, mutta sen lisäksi hänestä käytetään lisänimeä Katariina Suuri. Kaikista historiallisista suurhahmoista sekä aikalaiset, että jälkipolvet sepittelevät myyttejä ja taruja, sekä ihastelevia että pahansuopia, mitä erilaisimmista syistä. Katariina Suuren elämäntapa oli keisarillisessa värikkyydessään niin täydellisesti kaikesta tavanomaisuudesta poikkeavaa, että se on mahdollistanut sen, että hänestä on voitu sepitellä vieläkin enemmän mitä erilaisimpia tarinoita.

Mitkä tarinoista ovat totta ja mitkä silkkaa valhetta - kas, siinäpäs sitä riittääkin pohdiskeltavaa. Oliko Katariinalla todellakin palatsissaan salainen pornohuone, jossa tuolien jalatkin oli veistetty fallosten muotoon? Kuten muuan vuosi sitten televisiossakin esitetty dokumentti todisti.

Kuoliko Katariina todellakin oriinsa alle, hevoselle rakennettujen telineiden inhottavasti petettyä hevosen painosta siksi, että katkeroitunut hovitallimies oli ne virittänyt pettämään? Ja talliväki mahdollisesti seuraili vielä jostakin tallin kulmalta katastrofia? Tämäkin hänen vastustajiensa liikkeelle laskema, sitkeästi eri muodoissaan elävä perverssi tarina on (ehkä) täydellistä sepitettä.

Oliko Katariina todellakin portto vain siksi, että hän tunsi loputonta vetoa miehiin - vai oliko hän esimerkiksi idealistinen onnen ja kauneuden tavoittelija, koska hän tunsi loputonta vetoa myös maalaustaiteeseen, kirjallisuuteen, musiikkiin ja arkkitehtuuriin - kauniisiin vaatteisiin, huonekaluihin, koruihin...

Lähteet
Kuka teki mitä - Kuvitettu Elämäkerrallinen hakuteos - The Mitchell Beazley
Spectrum: Katariina II Suuri
Virginia Cowles: Romanovit
Päivi Parhi-Riikola: Suuret himot riivasivat Euroopan kuninkaallisia
Etelä-Karjalan Museo: Keisarillisia matkoja Kaakkois-Suomessa
M. Wuorikoski: Lyhyt Venäjän historia - Katariina Suuri