Kuvassa yllä Invalidisäätiön ammattikoulun tulevia televisioasentajia 1950-luvulla. - Kuva Copyright © Museoviraston Kuvakokoelmat - Creative Commons.
Kohti televisiota
Televisio ja sen vaatima lähetystekniikka kehittyivät pitkän ajan kuluessa. Jo 1800-luvulla tehtiin yrityksiä
lähettää kuvia pitkien etäisyyksien päähän. Tärkeä edistysaskel oli saksalaisen Paul Nipkowin vuonna 1884 patentoima juovapyyhkäisymenetelmä, Nipkowin levy.
Sen toiminta perustui ajatukseen siitä, että kuva voidaan ensiksi hajottaa pisteiksi ja sitten jälleen koota.
Englantilainen A.A Campbell-Swinton esitti vuonna 1908 televisiojärjestelmän, joka perustui elektronisuihkuputken käyttöön.
Admiral, Model 19A1. Seitsemän tuuman näyttöruudulla varustettu
televisio - vuosi 1949. Valmistaja Admiral Corporation, Chicago, Illinois, USA. -
*Kuva Copyright
© Joe Haupt
- Creative Commons.
Maailman ensimmäinen televisio ja televisiolähetys
Skotlantilainen sähköinsinööri John Logie Baird (1888 - 1946) rakensi vuonna 1923 maailman ensimmäisen televisiolaitteen.
Hän järjesti ensimmäisen televisiolähetyksen vuonna 1925. Vuonna 1929 hänen mekaaninen järjestelmänsä otettiin käyttöön virallisissa koelähetyksissä Lontoossa ja Berliinissä.
Televisiolähetykset maailmalla ja meillä
Lähetystoiminta alkoi Yhdysvalloissa vuonna 1928, Japanissa vuonna 1931, Saksassa ja Ranskassa vuonna 1935 ja Neuvostoliitossa vuonna 1938.
Ensimmäisen säännöllisen, suurelle yleisölle tarkoitetun televisio-ohjelman
järjesti Englannissa radioyhtiö BBC vuonna 1936. Tässä alkuvaiheessa ohjelmien näkyvyysalue oli hyvin pieni ja vastaanottimet kalliita.
Televisiotoiminta pääosin keskeytettiin toisen maailmansodan syttyessä
ja aloitettiin uudelleen vasta vuonna 1946, jolloin se alkoi eri puolilla maailmaa voimakkaasti laajeta. Silloin televisio alkoi saavuttaa
ns. suuren yleisön.
Suomen televisiotoiminta alkoi vastaanottokokeiluina 1930-luvulla, jolloin täällä seurattiin
Saksasta ja Englannista Nipkowin levyä käyttäen suoritettuja lähetyksiä.
"Pakkasen paukkuessa nurkissa voi perhe lentää television mukana kauas lämpimille Etelämeren saarille, nähdä outoja maita, kansoja ja yleensä liikkua maailmankansalaisina kaikkialla.
Mitä se tulee vaikuttamaan kansojen valistustason kohoamiseen, sitä on mahdotonta tarkalleen kuvitella. Eräs alan uranuurtajista, maailman ensimmäinen
televisio-ohjaaja ins. Landsberg jopa arvelee "Koko maailman television" tekevän tulevaisuuden sodat mahdottomiksi - kansojen kanssakäyminen tulee lopulta niin
läheiseksi, että on aivan mahdotonta minkään diktaattorin päästä valtaan ja yrittää vääristellä niitä tosiasioita, joita televisio esittää." - Television alkuaikojen maalailua.
Ensimmäinen julkinen televisiolähetys Suomessa nähtiin Helsingissä 24.5.1955.
Lähetyksestä vastasi Radioinsinöörien vuonna 1954 perustama televisiokerho, yhteistoiminnassa
Teknillisen korkeakoulun kanssa. Tilaisuuteen lähetettiin kutsu yli viidellekymmenelle henkilölle, jotka edustivat julkista sanaa, eduskuntaa,
ministeriöitä, posti- ja lennätinhallitusta, puolustusvoimia, TKK:a ja VTT:a. Viisitoista vastaanotinta oli sijoitettu eri puolille kaupunkia ja
kutsuvierailla oli tilaisuus seurata esitystä sekä studiossa että yksityiskodeissa vastaanottimien ääressä. Ennen esitystä lähetettiin puoli
tuntia virityskuvaa ja sen taustalla musiikkia. Näytös alkoi tasan 16.30.
Televisiokerho jatkoi myöhemmin toimintaa TES-TV:nä ja sen jälkeen vuonna 1959 nimellä Oy Tesvisio Ab.
Oy Yleisradio Ab aloitti television koelähetykset ja testailut vuonna 1956 ja se lähetti
ensimmäisen televisio-ohjelmansa 14.3.1957. Yleisradion säännöllinen television lähetystoiminta alkoi tammikuussa vuonna 1958,
nimellä Suomen Televisio ja Radio-orkesterin soittamalla tunnussävelellä. Vuonna 1958 Yleisradio lähetti televisio- ohjelmaa keskimäärin vajaat puolitoista tuntia päivässä.
Tv-lähetyksiä oli viitenä iltana viikossa. Kesäkuun puolestavälistä elokuun alkuun oli lähetystauko.
Kaupallista televisiotoimintaa varten perustettiin vuonna 1957 Oy Mainos-TV-Reklam Ab.
Tampereella aloitti vuonna 1961 Tamvisio. Vuonna 1963 Tesvisio ja Tamvisio yhdistyivät ja niiden osakekanta joutui
Yleisradiolle vuonna 1964.
Näin päädyttiin pitkiksi ajoiksi kahteen kanavaan, jotka saivat nimekseen TV-ohjelma 1 ja TV-ohjelma 2. Mainos-Televisio jatkoi toimintaansa, ja se esitti
"alivuokralaisena" ohjelmiaan Ylen hallitsemilla kanavilla. Ikioman valtakunnallisen kanavansa, kolmoskanavan, MTV sai vasta vuonna 1993.
Celeston TVR 4123 K. Ensimmäinen suomalainen televisio - vuodesta 1955 vuoteen 1958. 17" näyttö - mustavalkotelevisio, lattiamalli. -
Kuva Lahden kaupunginmuseon Radio- ja tv-museon kokoelma,
Lahden kaupunginmuseo.
Televisioita 1950-luvulla
Ensimmäiset suomalaiset televisiot, merkiltään Celeston, toi markkinoille Helvar vuonna 1955.
Television koelähetykset käynnistyivät Suomessa vuoden 1956 lokakuussa ja Saloran ensimmäisten televisiovastaanottimien näyte-erät valmistuivat saman vuoden lopulla.
1950-luvun lopulla
televisioita Suomessa tekivät myös Asa Radio, Helkama ja Iskumetalli. Näiden ohella eräillä yhtiöillä
oli 1950-1960-luvuilla televisioiden kokoonpanoa Suomessa.
Vuonna 1955 Helvar alkoi valmistaa televisioita tuontiosista. Radioita ja televisioita Helvar valmisti vuoteen 1967 asti.
Philips 17 TSF 140. Televisio kuuluu ensimmäisiin Suomessa kokoonpantuihin, valmistusaika noin 1958 - 1959.
Valmistaja ja kokoonpanija Oy Terate Ab.
Pinta lakattua vaneria. Kork. 51,5 cm, lev. 53 cm, syv. 48,5 cm. - Kuva
Helsingin kaupunginmuseo.
Kuva Photo: Ruth Träskman/Yle - Copyright
© Yle Archives - Yle Elävä arkisto.
Yleisradion televisiotoiminnan alkuvaiheita
Kuva yllä, kuvateksti vuonna 1956: "Lähetin, joka käsittää ääni- että
kuvapuolen, asennetaan täyteen lähetyskuntoon syksyn aikana. Marraskuussa laitteet siirretään stadionin torniin, jonka huipulle asennettiin myös 4-tasoinen antenni.
Lähetin TT-2AH RCA on kuvateholtaan 2KW, ääniteholtaan 1 KW. Antennin vahvistuskerroin on noin 5, joten säteilytehoksi tulee 10 KW.
Miesten takana kaksi vasemmanpuoleista kaappia
sisältävät ääniosan ja kaksi oikeanpuoleista kaappia kuvaosan. Seisomassa vasemmalta tv-lähettimen virittäjät: Insinööri Eero J. Heliö, yli-insinööri Kalle S. Sainio,
televisioinsinööri Sven Lounastörmä ja insinööri Lauri Häkkinen. Ryhmän edessä keskellä kuvaputkella varustettu valvontalaite, jolla todetaan kuvan laatu eri vahvistusasteissa."
Talouskaupan myymälän nro 41 avajaiset Munkkiniemessä 31.8.1962. Arvontakilpailun voitot kaupan ikkunassa. Päävoitto Telefunken-televisio. - Kuva Helsingin kaupunginmuseo.
Televisioita 1960-luvulla
Jo 1960-luvun alkupuolelta alkaen Suomessa myytiin kymmeniä eri televisiomerkkejä. Myyntiä hallitsivat
ulkomaiset valmistajat kuten esim. Telefunken ja Philips.
1960-luvun lopulla suomalaisetkin pääsivät täydellä teholla mukaan ja Saloran osuus nousi tuolloin 40 prosenttiin suomalaisista televisiomarkkinoista.
Television rynnistys suomalaisiin koteihin oli nopeaa. Kun tv-vastaanottimia oli vuoden 1957 lopulla noin tuhat, niin jo vuoden 1964 alkupuolella puolen miljoonan tv-luvan raja meni rikki.
Näin televisio radiota syrjäyttäen vei keskeisen paikan olohuoneessa.
Televisio oli suomalaisten palkkatasoon suhteutettuna kallis hankinta. TV-vastaanottimesta joutui vuonna 1964 maksamaan noin kahden kuukauden bruttopalkan verran.
Putkitelevisio ja taulutelevisio
Kaikki entisaikojen televisiot olivat kuvaputkellisia putkitelevisioita. Putkitelevisiot olivat paksuja
ja painavia, painavimmat jopa yli 100 kg. Ruudun koko näissä televisioissa oli nykypäivään verrattuna pieni,
36 tuuman näyttöruutu oli jo hyvin suuri.
Suomessa televisiolähetykset muuttuivat digitaalisiksi syksyllä 2007.
Nykyiset digitaaliset, litteät eli hyvin ohuet taulutelevisiot ovat kooltaan ihan toista luokkaa, kuin putkitelevisiot.
55 tuumainen televisio on jo arkipäivää.
Televisio näyteikkunassa. Yleisurheilun EM-kisat Helsingissä 10-16.8.1971. Kisoja katsotaan televisioliikkeen ikkunan ääressä, Mannerheimintie 38.
Katseiden kohteena televisio Salora Junior. Juniorin kuvaruudun koko on 11 tuumaa, joten ei katsojia liian suurella näytöllä rasitettu. -
Kuva Helsingin kaupunginmuseo.
Näyteikkunat ja virityskuvat
Television alkuaikoina 1950-luvulta 1960-luvulle oli tavallista, että kansa kerääntyi
kujille ja kaduille televisioliikkeiden näyteikkunoiden edustalle - seuraamaan televisiolähetyksiä.
Usein lähdettiin iltakävelyillä kierrokselle televisioliikkeiden edustoille, useampikin ikkuna tarkastettiin.
Kun omaa televisiota ei vielä ollut, niin ohjelmaa saattoi seurata näyteikkunasta. Liikkeet asensivat myös
kaiuttimia liikkeiden ulkopuolelle, niin että äänikin oli mukana lähetyksissä. Kauppiaat eivät tietenkään hyvän hyvyyttään
järjestäneet tällaista palvelua, vaan ajatuksena oli mainostaa televisiolaitteita ja saada niille ostajia.
Yhä useammat onnistuivat hankkimaan kotiinsa oman television. Kun ohjelma-aikaa ihan alkuvaiheissaan
oli vielä vähän, ei ollut kovinkaan epätavallista se, että televisiosta katseltiin pitkiäkin aikoja viritys- eli testikuvaa.
Kun ohjelma alkoi tietyllä kellonajalla, niin virityskuvaa alettiin katsoa jo vaikkapa puoli tuntia aiemmin.
Siinä odotellessa jännitys kasvoi ja pääsi oikeaan vireeseen. Jos omatunto jotenkin kolkutteli liiasta intoilusta,
niin saattoihan sitä olla ikäänkuin virittelevinään siinä ohessa kuvan sävyjä sopivammiksi.
Niin kova oli televisionnälkä noina aikoina.
Salora 1 B 01 Viptronic. Suomalaisen Saloran Salossa valmistama väritelevisio, 22"/90ast. värikuvaputki - vuodet 1974 - 1977.
- Kuva Lahden kaupunginmuseon Radio- ja tv-museon kokoelma, Lahden kaupunginmuseo.
Ensimmäinen Salora 1 B 01 Viptronic-tuotantoerä, noin 6 000 kpl tehtiin vuonna 1974, seuraava noin 40 000 kpl vuonna 1975, viimeiset vastaanottimet on tehty vuonna 1977.
Saloran ensimmäiset sähköisellä kanavien esivalintamuistilla varustetut televisiot tulivat markkinoille vuonna 1974.
Viptronic-nimi on lähtöisin hipaisukytkimistä, joiden kosketuspintaa (8 kpl hopeanvärisiä neliötä säätöpaneelissa, eli 8 muistipaikkaa), hipaisemalla voitiin valita
haluttu muistiinpantu kanava. Tuotekehityksessä tämä valintaratkaisu sai nimen "Hiptronic". Markkinointi ei nimeä kuitenkaan hyväksynyt, kun toisenlaiset "hipit" olivat tuolloin
ajankohtaisia. Näin nimi muuttui muotoon Viptronic. Tätä Viptronic valintayksikköä käytettiin useammassa koneistossa.
Kohti väritelevisiota
Väritelevision kehitys alkoi vasta toisen maailmansodan jälkeen. Ensimmäisenä tuli markkinoille
amerikkalainen NTSC-järjestelmä vuonna 1954. Sitä seurasi eurooppalainen PAL vuonna 1967.
Väritelevisiokokeilut aloitettiin Suomessa vuonna 1960.
Salorassa ennakoitiin hyvissä ajoin väritelevision merkitys.
Salorassa aloitettiin väritelevision opiskelu- ja kehitystyö jo loppukesästä 1966, kun
insinööri Åke Nyholm sai tuotekehitysjohtaja Martti Juvalta tehtäväkseen ryhtyä kehittämään yhtiölle väritelevisiota.
Salora Finlandia -väritelevisio saatiin markkinoille vuoden 1969 alkupuolella.
Yleisradio aloitti ensimmäiset värilliset televisiolähetykset, aluksi koelähetykset, vuonna 1969.
Kun väritelevisiot tulivat Suomessa markkinoille 1960-luvun jälkipuoliskolla, niin niiden katselemiseen vaadittuja, erillisiä värilupia ryhdyttiin perimään vuoden 1969 alusta.
Värilupa oli television lisälupa, joka piti maksaa radio- ja televisioluvan lisäksi. Väritelevisiot yleistyivät aluksi hitaasti. Vasta 1970-luvun puolivälissä väritelevisioiden
myynti kotimaassa alkoi kasvaa voimakkaammin.
1980-luvun alussa Salorassa suunniteltiin uudet energiaa säästävät väritelevisiomallit, jotka toivat merkittävän kilpailuedun kansainvälisille markkinoille.
Väritelevisiot syrjäyttivät mustavalkoiset vastaanottimet 1980-luvun alussa. Mustavalkolupa poistettiin lopulta käytöstä vuonna 1996.
Suomalaissyntyinen Juhani Hämäläinen sai televisioalan Emmy-palkinnon
Suomessa syntynyt Juhani Hämäläinen kuoli 88-vuotiaana keväällä 2019 kotonaan Yhdysvalloissa.
Ennen muuttamistaan maailmalle hän oli 1950-luvulla mukana teekkareiden televisiokerhossa,
joka laittoi televisiotoiminnan Suomessa alulle. Hän oli mukana kehittämässä Suomen ensimmäistä televisiokameraa
ja osallistui myös maamme ensimmäiseen televisiolähetykseen.
Yhdysvalloissa Hämäläinen on osallistunut merkittävällä tavalla digitaalisen televisiotekniikan kehittämiseen.
Hän osallistui myös esimerkiksi teräväpiirtotelevision kansainvälisten standardien ja videonpakkaustekniikan kehittämiseen.
Vuonna 2000 Hämäläiselle myönnettiin televisioalan Emmy-palkinto ansioistaan tv-pakkausstandardien kehittämisessä.
Tytöt katsovat televisiota olohuoneessa. Kuvauksen ajankohta 1950- ja 1960-lukujen taite, kuvaaja
Teuvo Kanerva - kuva Museovirasto.
Museoviraston kuva avajaisista.
© tiedonportailla.fi