Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© D Villafruela
Kartusiaanimunkin kammiossa ruokapöytä on mukavasti ikkunasyvennyksessä.
Syödessään voi siten ihailla elämää luostarin puutarhassa.
Luostarin ruokailu
Ruokailuun liittyviä sääntöjä oli runsaasti. Luostareissa ei suinkaan paastottu kaiken aikaa,
vaan päinvastoin syötiin hyvin ja ravitsevasti. Nunnat saattoivat seisoa
laulamassa viileässä kirkossa useiden tuntien ajan joka päivä, ja siinä tarvittiin
hyvää ja monipuolista syömistä ja hyvää fyysistä kuntoa. Ruoan ei pitänyt olla vain terveellistä,
vaan sen piti maistuakin hyvälle.
Birgittalaisluostarin säilyneet otteet taloudenhoitajan
tilikirjoista osoittavat, että luostariin tilattiin suurilla summilla eksoottisia mausteita, jotka keskiaikaisessa yhteiskunnassa osoittivat
korkeaa sosiaalista statusta. Tällaisia olivat maailman kallein mauste sahrami, jolla voitiin värjätä ja maustaa monia ruokalajeja,
sekä inkivääri, kardemumma ja muskottikukka. Ruokailuohjeissa muistutetaan silti, ettei syöminen saanut olla itsetarkoitus ja maallinen nautinto.
Niinpä ruokailu alkoi ja päättyi rukoushetkillä ja se saatettiin myös välillä katkaista rukouksilla.
Keskinäistä seurustelua ruokailtaessa ei sallittu.
"Nuori nunna kammiossaan" - italialainen Cesare Laurenti (1854 - 1937).
Rukoilua ja työtä ja rukoilua
Rukousajat ja muut varsinaiset
jumalanpalvelukseen liittyvät toiminnot olivat tiettyinä aikoina, niiden välissä
tehtiin työtä. Töissä kukin erikoistui erilaisiin tehtäviin taitojensa ja kykyjensä mukaan.
Osa munkeista ja nunnista hoiti puutarhaa, toiset pitivät rakennukset kunnossa tai valmistivat ruokaa. Kirjoitus- ja lukutaitoiset
opettivat toisia ja kasveista kiinnostuneet tekivät lääkkeitä sekä toimivat sairaanhoitajina.
Eri luostareissa oli eriydytty mitä erilaisimpien toimintojen suorittamiseen sekä mitä moninaisimpien tuotteiden valmistukseen
ja kuhunkin tehtävään opiskeltiin ja erikoistuttiin. Joku maalasi ikoneita, toinen valmisti viiniä, kolmas touhusi hevosten parissa.
Öisinkin rukoiltiin, ainakin näin tehtiin keskiaikana, aamulla noustiin ylös anivarhain
ja illalla mentiin nukkumaan hyvin aikaisin.
Keskiaikaisen luostarin päiväjärjestys saattoi olla seuraavanlainen.

Yörukous pidetään klo 02.30 ja 03.00 välisenä aikana.

Aamurukous on klo 5.00 - 6.00 aamulla.

Aamupuolella rukoushetkiä on klo 7.30, hiukan ennen auringon nousua ja noin klo 9.00.

Keskipäivän aikaan vietetään seuraava rukoushetki. Aikoinaan talvisin tämä oli myös aterian aika.

Seuraava rukouspalvelus klo 14.00 - 15.00 iltapäivällä.

Vesper eli iltapalvelus alkaa noin klo 16.30, auringonlaskun aikaan, sillä säännöissä määrätään illallinen syötäväksi ennen hämärän tuloa.

Viimeinen iltapalvelus eli Kompletorio pidetään noin klo 18.

Klo 19 paikkeilla munkit käyvät levolle.
Lähteet
Leena Enqvist: Yksilön vai yhteisön ehdoilla? Hyvinvointia Syon Abbeyn birgittalaisluostarissa myöhäiskeskiajalla
Edu.turku: Luostarin päiväjärjestys