Runoja ja lauluja linnuista

Kissapöllö; Immi Hellén - Linnulle; Sakari Topelius 7-vuotiaana - Varpunen; Julius Krohn - Metsän laulajaiset; Maija Konttinen - Tiina ja tiainen; Runo aapisesta - Linnunpoikaset; J.H. Erkko - Oi katsohan lintua oksalla puun; K. V. Tamminen - Käki kukkuu; P.J. Hannikainen - Leivo; Aleksanteri Rahkonen - Kevätlinnuille etelässä; J.H. Erkko - Pääskyselle; Runo aapisesta - Varpunen jouluaamuna; Sakari Topelius - Tii, tii, tikanpoika; Suomalainen kansanruno - Käen kukunta; Aleksanteri Rahkonen - Pesä pieni pääskysen; Aale Tynni - Lapsi ja joutsen; Immi Hellén - Linnun pesä; Runo aapisesta - Pieni metsälintu; Yksin yrittäjän aapinen - Nurmilintu; Saima Harmaja - Minne lenti meidän lintu; Joukahainen 1879 - Satakieli; Runo aapisesta - Lapsi ja tiainen; Immi Hellén - Variksen sana; Runo aapisesta - Lasten laulu lintusille; Olli Vuorinen - Tottunut; J.H. Erkko - Luojan kukku; Kanteletar - Huuhkaja; V.A. Koskenniemi - Peipon pesä; Immi Hellén - Työ ja leikki; Maija Konttinen - Tosi kevät; Fredrik Cygnaeus, suom. Yrjö Weijola.

Kissapöllö - Immi Hellén

Kissapöllö, lintu yön
teki juuri tarkan työn:
laati soman kammion
suojaan vuorenonkalon.
Kantoi sammalia suon
pehmikkeeksi pesän tuon,
sisusti kuin sametilla
rinnan oman untuvilla.

Siell’ on pienet piilossaan
pehmoisilla patjoillaan.
Jylisköhön ukkonen
päällä pöllön pesäsen,
käyköön tuuli tunturin,
heill’ on rauha herttaisin.
Päivän nukkuu perhekunta
nähden kaunihinta unta.

Vaan kun loistaa öinen kuu,
vuoret kaikaa: huu, huu, huu.
Pöllö silmin kiiluvin,
liikkein pehmein, hiljaisin
pojillensa eineen palaa
etsii hiiviskellen salaa.

Linnulle - Sakari Topelius 7-vuotiaana

Vapaana lintu liidä,
Jumalan luokse kiidä!
Ilahdutit lauluin mua,
kaivaten mä kiitän sua.

Varpunen - Julius Krohn

Jos ruikutella voisin
Ma kielin sataisin
Tai kiurusena oisin
Kohoova pilvihin.

Niin aina kiitteleisin
Suloista Suomea,
Ja Jumalalle veisin
Ma huokauksensa.

Hän silmät ehkä loisi
Myös meihin raukkoihin
Ja päivän paistaa soisi
Saloihin synkkihin.

Ei ääni mulle suotu
Oo satakielisen;
Heikoksi siipi luotu
Ei kanna taivaasen.

Vaan laulustani kuiten
En huoli vaieta,
Kun ääni lintuin muitten
Ei kuulu talvella.

Paremmat laulu-äänet
Keväällä ehtinee,
Niin kuullellessaan noita
Jo varpu vaikenee!

Metsän laulajaiset - Maija Konttinen

Näin metsän halki viesti soi: nyt laulajaiset on!
Ja soittimiaan soittajat virittää kuntohon,
Ne raikuilee ja kaikuilee, ne soittaa, riemuitsee,
ja viulut soi, ja huilut soi, ja metsä vastailee.

On tiklivarpu lahjakas ens viulun soittaja
ja ystävänsä peipponen säestää toisella.
Mut laulajatar satakiel ́ nyt tenhoo laulullaan
ja hamppuvarpu huilullaan puhaltaa innoissaan.

Klaneettia rastas soitelee ja korppi bassoa,
niin että metsä vapisee sen synkkää soittoa.
On rummunlyöjä käkönen, kas, kiuru lentelee
ja kaiken luonnon riemuksi ilmoissa laulelee.

Ja tikka johtaa soittoa, on vallan innoissaan.
Hän tahtia nyt tarkkaan lyö pitkällä nokallaan.
Mut ́ jänö kulkee kummissaan, kun luonto laulaa, soi,
nyt hyttysetkin surisee ja metsä huminoi.

Tiina ja tiainen - Runo aapisesta

Til tal Tiina.
Aitan luona loisti,
Tiinan esiliina.
Sinne lensi tiainen:
til tal Tiina.

Tii tii tiainen,
ota aamiaista.
ota, ota talia,
juustoa maista,
tii tii tiainen.

Linnunpoikaset - J.H. Erkko

Kun linnunpoikaset pesästään
Kesällä kypsyvät elämään,
Viel' eivät taida ne laulella,
"Tiutiu, tiu tiu" vaan tiukkua.
Sen verran oppivat äidiltään.

Suo heidän kulkea maailmaa,
Kokea, kärsiä, oivaltaa,
Niin ensi kevähän tultua
On syvä, sointuva laulunsa
Ja sydämmiin se jo vaikuttaa.

Oi katsohan lintua oksalla puun - K. V. Tamminen

1. Oi, katsohan lintua oksalla puun
se laulaa niin kauniisti aina.
Se Korkeimman kiitokseen
aukaisee suun
sen mieltä ei huolet ne paina,
se laulaen Luojaansa kiittää.

2. Ei kylvä, ei niitä, ei myös kokoa
se vastaisten päivien ruokaa.
Vaan aina sen mieli
on riemuisena
ei huomisen huolista huokaa,
vaan silti ei puutetta kärsi.

3. Se laulaen aamulla alkavi työt
ja päättää ne laululla illoin.
Niin rauhassa oksalla
nukkuu se yöt
kuin vuode ois peitetty villoin
ja kattona sillä on taivas.

4. Oi, jospa kuin lintunen
päiväni vain
myös kiittäen alkaa mä voisin.
Ja murheetta,
vaikkakin puuttehissa
mä ain Isän hoidossa oisin,
ei lapsensa tarvitse surra.

Käki kukkuu - P.J. Hannikainen

1. Käki kukkuu kultarinta
sinisalon takaa,
eipä kuku kultaseni, –
hän jo maassa makaa.

2. Ei nyt kuulu kullan ääni,
helähtele hellä,
siit’ on huoli haikea
nyt yksin jäänehellä.

Leivo - Aleksanteri Rahkonen

Miks leivo lennät Suomehen
Sä varhain kevähällä,
Et viihdy, lintu riemuinen,
Sä maalla lämpimällä?

Miks äänes soreasti soi
Vaan Suomen taivaan alla,
Ja vaikka puut ne vihannoi,
Sä lennät korkealla?

»Sen tähden Suomeen kiiruhdan
Ja lennän korkealla,
Kun tahdon nähdä kauneimman
Mä rannan taivaan alla.

Ja senpä vuoksi laulan ma,
Kun kannel täällä soipi;
Ei missään voi niin riemuita,
Kuin Suomessa vaan voipi.

Kevätlinnuille etelässä - J.H. Erkko

Täält' etelästä sinne pohjolaan
Jo kevätlinnut lentää laulamaan.
On sydän heillä Suomen lapsillen
Niin hellä, lämmin - kyllä tunnen sen.

Olette, linnut, täynnä lauluja,
Suloa, rakkautta, sointuja
Ja keväthenkeä - ne kaikki, ne
Myös lahjoittakaa Suomen lapsille.

Ja lasten joukosta hän etsikää,
Jok' uskollinen on ja ymmärtää.
Hänelle tiukuttakaa erikseen
Mun sydämmeni laulut sydämmeen.

Pääskyselle - Runo aapisesta

Oi pääsky, lintu pienoinen
sä riemurinta, kaunoinen!
Jo taasen riensit Pohjolaan,
ja taasen löysit meidän maan.

Oi, tuttu mulle vanhastaan!
Sun ääntäs' taas mä kuulla saan;
no terve, terve tultuas',
sä ystäväni armias!

Sä kaunokieli, kultasuu!
Oi, kuinka laulus luonnistuu,
kun lennät ilmass' liehuten,
ja riemuvirttä veisaten.

Varpunen jouluaamuna - Sakari Topelius

Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.

Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
– Tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
tule tänne riemulla, ota siemen multa!

Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
– Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!

– En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta,
olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.

Tii, tii, tikanpoika - Suomalainen kansanruno

Tii, tii, tikanpoika,
kylvi tielle nauriin.
Tuli tuhma paimenpoika,
söi sen tikan nauriin.
Tikka se itkeä tillitteli,
mut paimenpoika nauroi.

Käen kukunta - Aleksanteri Rahkonen

Käki kukkuilee,
Riemahuttelee
Oman kultans’ mieltä;
Vanhus, neitonen
Istuu, kuunnellen
Käen riemukieltä.

»Kuku kauvemmin
Lintu ihanin,
Ikäin aikaa soita»,
Näinpä vanhus vaan
Lausuu lukeissaan
Käen kukunnoita.

Neito lempens’ kanss’,
Ollen toivoissans’,
Kuiskaa vanhan luona:
»Kuku kerta vaan,
Niin mä kultain saan
Omaks tänä vuonna».

Kun se monesti
Kukkuu sulosti,
Vanhus riemuu sille;
Mutta neitonen
Lausuu huoaten:
»Terve kyöpelille!»

Kerran kukahtaa,
Silloin neito saa
Riemun rintahansa;
Mutta harmaapää
Polvens’ nöyristää,
Oottaa hautoansa.

Pesä pieni pääskysen - Aale Tynni

Ei ole mitään kauniimpaa
kuin pesä pienen pääskysen
on katto-orren alla.
Oi, siihen paistaa aurinko
ja siihen paistaa kuu,
ja sateenkaaren kaikki loisto siitä heijastuu.

Ja koko kesän visertää
se pieni musta silkkipää,
se visertää, se visertää,
se visertää kuin nauraisi
se katto-orren alla.

Lapsi ja joutsen - Immi Hellén

Joutsen, lintu jalo, valkosiipi
puiston lammikossa hiljaa soutaa.
Rantaselle siihen lapsi hiipi,
hellitellen tarjoo leivänmurun,
lukee linnun katsehesta surun.

Lausuu lapsi sille: »Ah, mun armaan’,
mutalammen kesytetty vanki,
surunsyysi, ystäväni, arvaan:
Ahdas asunnokses lie tää lampi,
väljemmillä elo ihanampi.

Saisit siellä valkosiiven kastaa,
missä meren hyrskylaine soittaa,
kussa vaahti löisi rintaa vastaan,
kuss’ on aalto kuulakka ja kirkas –
eikö niin, sä kaihomieli, virkas!

Munko huvikseni, lintu jalo,
sinut mutalampeen vangittihin,
vietiin eloltasi onnen valo,
tehtiin mieli raikas murheiseksi?
Lintu jalo, anna anteheksi.

Linnun pesä - Runo vanhasta aapisesta

Käymme tuonne laaksohon,
missä raikas puro on,
linnulla on pesänsä,
puussa puron vierellä.

Käymme sinne katsomaan,
kuinka lintu lapsiaan,
siellä ruokkii, hoitelee,
lentohonkin ohjailee.

Pieni metsälintu - Yksin yrittäjän aapinen

Pienen metsälinnun
laulu kirkas on,
pieni metsälintu
ain on huoleton.

Lintu metsään laittaa
pienen pirttisen.
Säästäkää sen aitta
linnun pienoisen!

Pieni lintu laulaa
kunnes uupuu se.
Pelotta se nukkuu
puiden oksille.

Nurmilintu - Saima Harmaja

Ma, laululintu, siivin uupuvin,
en tahdo olla vapaa, sit' en kestä.
Maan suojaan lennän taivaan syvyydestä.
Pesääni vanhaan janoon takaisin.
Sun sydämes on pesä kaikkein parhain,
sun sydämesi, jonka löysin varhain
ja josta myrskyn siipi minut vei.
Oi sano, rakkauttas vienyt ei
se myrsky, jonka turmantyöt me näimme,
se jyly pitkäisen, min alle jäimme,
mi lemmen aamutähden repi pois.
Nyt, sateen jälkeen, etkö muistaa vois,
vain etten tahdo toista laulupuuta,
en koko maailmasta pesää muuta.
Pois nurmilintuasi ethän häädä?
Suo mulle sija! Suo mun syliis jäädä!
Suo minun lentää kotiin ainoaan.
Ei ole suloisempaa päällä maan.

Minne lenti meidän lintu - Joukahainen 1879

Lauloi ennen lintu mulle,
Lauloi mulle, lauloi muille,
Lauloi kaikelle kylälle.
Minne lenti meidän lintu,
Kunne joutui kultarinta,
Kun ei aamua alota,
Iltoa ilohon saata
Virsillä viattomilla,
Äänen soinnulla sorean?
Hongat vaan on huokaamassa,
Männyt kaihon on pidossa,
Noilla kotokankahilla,
Linnun laulama sijoilla.

Satakieli - Runo aapisesta

Satakieli lauloi surullisesti
ja lauloi laulusta vain puolet.
Sillä siihen asti surua kesti,
ja sitten loppuivat huolet.

Lapsi ja tiainen - Immi Hellén

Lapsi:

Tipu, tipu, tiainen,
kuulin äänes, tunsin sen.
Se on yhtä kirkas aina,
arkena ja sunnuntaina.

Talven tuuli puissa ryskää,
etkö saanut edes yskää,
kun ei kintahia sulla?
Kaksi paria on mulla.
Toiset annan sinullen,
Tipu, tipu, tiainen.

Armas talvituttuni,
saat mun villanuttuni.
Päällystakkia ei sulla,
kuinka voitkaan toimeen tulla
talven säissä ankarissa,
tulipalopakkasissa?

Tiainen:

Lapsi kulta, ällös sure,
mua pakkanen ei pure
eikä vilu mua haita:
mull’ on lämmin villapaita
untuvista hienoisista
alla höyhentakkini.
Lämmin on mun lakkini.

Lapsi:

Mutta eikös nälkä haittaa,
kun ei ole sulla aittaa,
pienintäkään pellonsarkaa?
Säälin sua, tinttiparkaa.

Tiainen:

Luoja kattaa mulle pöydän,
aina siitä sirun löydän.
Kun on vähään tyytyväinen...

Lapsi:

Ah, vaan oksa on niin jäinen.
Lennä taakse ikkunani,
siin’ on lintulaudallani
sulle aina aamiaista.
Tule, herkkujani maista!

Tiainen:

Sydämesi on kuin kulta,
kiittäin otan lahjat sulta.
Tiedän: Luoja meitä auttaa
hyväin lasten kätten kautta.

Variksen sana - Runo aapisesta

Varis lauloi keväällä lapsille:
Vaak vaak,
variksen saappaat.
Tulepas lapsi tallin taa,
tänne, tänne,
vaak, vaak.
Saat multa saappaat,
punaiset paulat päällisiksi.

Lasten laulu lintusille - Olli Vuorinen

Viserrelkää, linnut vienot,
Piipitelkää, pikkuiset,
Jotta helkkyileepi tienot,
Jotta laulun lainehet
Värehtii!

Ilon-aika on nyt teillä,
Kevät-aika armahin,
Ilon-aika myöskin meillä,
Elon kevät ihanin
Parhaillaan.

Äsken useammat teistä
Kaukaa riensi Pohjolaan;
Suloisaa se ompi meistä,
Että jälleen synnyinmaan
Etsitten.

Laulakaatte ilomielin
Taasen Suomen suloa,
Me, me sydämin ja kielin
Teille tervetuloa
Lausumme.

Teidän kanssa mielin yksin
Ylistämme Jumalaa,
Teidän kanssa ystävyksin
Suven aikaa suloisaa
Vietämme.

Mieluisesti katselemme
Pesänpuuhianne vaan,
Pikku poikianne emme
Millään lailla milloinkaan
Häiritse.

Niin, miks’ emme teille sallis
Pienokaista pesäänne?
Sehän teille yhtä kallis,
Kuin tää armas kotimme
Meille on.

Viserrelkää, linnut vienot,
Piipitelkää, pikkuiset,
Jotta helkkyileepi tienot,
Jotta laulun lainehet
Värehtii.

Tottunut - J.H. Erkko

Papukaija kartanolla
Oli aivan valloillaan,
Kuitenkin kuin sidottuna
Seinän luokse napukkaan.

Siit' ei liikkunut hän kauas,
Päivät päästään pakisi,
Samat jutut mitkä muinen
Talon tytär opetti.

Kerran siinä istuttaissa,
Juodessani kahvia,
Kysyin: "Siivet sull' on, lintu,
Mikset lennä ulomma?"

Lintu päätään kallisteli,
Näytti kuin ois tuuminut.
Sitte luulin lausuneen sen:
"Olen tähän tottunut."

Luojan kukku - Kanteletar

Luojan kukku, kultahelkka!
Kuku mulle kultiasi,
Kuku mulle, kuku muille,
Kuku kaikelle kylälle;
Kuku kultia kujille,
Hopehia tanhuille,
Vaskia vajojen päihin,
Tien vierihin tinoja.
Luojan kukku, kultahelkka!
Kuku vielä kerta, toinen;
Kuku meiän kuulijoita,
Laita meiän laulajoita,
Kuulijat kukalle kullan,
Laulajat lehelle lemmen,
Mie itse remorekehen,
Virret väkkärän väkehen.

Huuhkaja - V.A. Koskenniemi

Pikkulinnut liverrelkää siveästi, säveästi,
tuulta, ilmaa ylistelkää vienosti ja viehkeästi.

Ah, kun peipot piipattavat, ah, kun pikku pulmut raksaa,
kyyhkyläiset kuhertavat — kuinka sitä kuulla maksaa!

Huuhkajall' on toinen ääni, toiset halut, toiset tavat.
Kiitosta ei kaiu lääni, kun sen laulut kumahtavat.

Kuulija vain yksinäinen vapiseepi tuvassansa,
rinnassansa kylmyys jäinen, kuolon kutsu korvissansa.

Peipon pesä - Immi Hellén

Koivun oksaan korkealle
teki peippo pesän,
tiriteijaa, tiriteijaa
lauloi kaiken kesän.

Muni munat kirjavaiset,
niistä pojat kuori.
Siivet somat, untuvaiset
emo armas suori.

Kävi siinä vierahissa
naapurista rastas.
»Tule kummiks», peippo pyysi,
»kernahasti», vastas.

Sitten alkoi laulukoulu,
tiri, tiri teijaa.
Lempeästi kesätuuli
peipon lasta heijaa.

Eikä lapset, liinahapset
henno säikytellä,
että rakkaat riemurinnoin
saavat viserrellä.

Työ ja leikki - Maija Konttinen

Tikin, takin, tikka hakkaa
puuta nokallansa,
viepä pienet poikansakin
työhön muassansa.

Kipin, kapin lapset rientää
kouluun aamusella,
eipä tahdo kelpo lapset
koskaan laiskotella.

Tillin tallin, tikka tanssii
koivun konkelolla,
lapset työstä päästyänsä
pihanurmikolla.

Tosi kevät - Fredrik Cygnaeus, suom. Yrjö Weijola

Kaunein huvitarha päällä maan
Loistaa nuoren kevään kukinnasta;
Lintu nyt jo etsii tietä vaan,
Jonka paetessaan Pohjolasta
Siipi piirteli pilviin.

Tääll' ei unelmien rikas maa,
Mitä etsii lintu seudult' tältä?
Vaiko luodoille se kaihoaa,
Jotka syksyn usvat kätki hältä,
Kun hän kaukaksi kiiti.