Sanoittaja - P.J. Hannikainen (1854 - 1924), säveltäjä, laulunopettaja, lehtori ja kuoronjohtaja.
1. Nytpä tahdon olla ma
Pienen mökin laittaja:
Seinät kun saan valmihiksi,
Toisen pään teen kamariksi,
Päähän toiseen pirttisen,
Sievän, hauskan, puhtoisen.
2. Sitten vielä rakennan
Tallin, aitan, ometan;
Hyv’ on olla myöskin sauna,
Jossa kylven lauantaina,
Riihi metsän rinnassa,
Nuottakota rannalla;
3. Tallis’ oiva hevonen
Panna auran etehen,
Neljä lehmää ometassa,
Pieni porsas karsinassa,
Lampaina vuonineen
Määrillensä kymmenen;
4. Pellot kauniit, viljavat,
Niityt, nurmet ruohoisat,
Paljon voimaa tehdä työtä,
Sekä aina onni myötä –
Siin’ on kaikki toivehein,
Josta laulun tään mä tein.
P.J. Hannikainen
Hannikainen syntyi Nurmeksessa Lehtovaaran tilalla Pohjois-Karjalassa. Hän peri musiikilliset lahjansa isältään Heikki Hannikaiselta, joka oli lukkari,
ja äidiltään hän peri kuvataiteelliset lahjansa. Syrjäisessä kylässä ei ollut mahdollista käydä koulua, joten hän kävi koulunsa Jyväskylässä.
Hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1875, jonka jälkeen hän meni Helsingin yliopistoon opiskelemaan kemiaa.
Yliopistolla Hannikainen osallistui monipuolisesti Savo-Karjalaisen osakunnan toimintaan. Hän johti kuoroja, soitti viulua, sävelsi, runoili ja
käänsi kirjallisuutta suomeksi. Osakunnassa oli tuolloin vallassa kansallisen heräämisen aate, ja myös Hannikainen kiinnostui kansallislaulujen
ja -runojen keräämisestä. Opiskeluaikojensa merkittävimpiä aikaansaannoksia oli ensimmäisen suomenkielisen ylioppilaskuoron Ylioppilaskunnan laulajien perustaminen.
Hannikainen toimi valmistumisensa jälkeen Jyväskylän seminaarin musiikin lehtorina vuosina 1887−1917. Tässä virassa hän teki uraauurtavaa työtä
musiikkikasvatuksen hyväksi. Hän toimitti myös ensimmäistä suomenkielistä musiikkilehteä Säveleitä. Jyväskylässä P. J. Hannikainen tunnetaan
mieskuoro Sirkkojen historiasta, kun hänen vaimonsa Alli Hannikainen perusti naiskuoro Vaput. Molemmat kuorot ovat yhä, yli satavuotiaina, aktiivisia ja hyvinvoivia kuoroja.
Hannikainen sävelsi elinaikanaan kolmattasataa laulua kuorotoiminnan innoittamana. Lauluista suurin osa on kuorolauluja sekakuorolle, mutta hän sävelsi myös muille kuoromuodoille.
Kansallisen heräämisen nousukauteen ajoittuvat laulut liittyvät aiheiltaan suomalaiseen perinteeseen. Hannikainen oli säveltäjänä muutamaa teoriatuntia lukuun ottamatta itseoppinut.
Vaikka Hannikainen sävelsi pääasiassa harrastuksenaan, monet hänen lauluistaan ovat kuorojen kestosuosikkeja. Kuuluisimpia lauluja ovat muun muassa "Karjalaisten laulu",
"Keski-Suomen laulu", "Enkeli ohjaa" ("Maan korvessa kulkevi lapsosen tie)", "Mökin laittaja", "Joulupukki" ("Joulupukki, joulupukki, valkoparta, vanha ukki") ja "Oravan pesä".
Hän suomensi Topeliuksen "Kesäpäivä Kangasalla" -laulun.
Hannikainen sävelsi Larin-Kyöstin kokoelmasta Kulkurin lauluja (1899) runon "Keväisiä sointuja", jolle hän antoi nimeksi "Kevätsointuja" (1899) ja muokkasi sanoja uuteen
uskoon. Laulusta käytetään toisinaan nimeä "Kevätlaulu". Sen sanat alkavat "Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö...". Lisäksi painetuissa laulukirjoissa sanat vaihtelevat.
Sekin on suosittu kuorolaulu. Larin-Kyösti ei ottanut sitä yhteenkään runojensa läpileikkauskokoelmaan, arvatenkin juuri siksi että lauluteksti poikkesi niin paljon alkuperäisestä.
(Wikipedia)
© tiedonportailla.fi