Kottarainen. - Kuva Copyright
© Fred F - Creative Commons.
Kottaraiset ovat rastaankokoisia, lyhytpyrstöisiä ja pyyleviä lintuja. Niiden nokka on suhteellisen pitkä ja terävä. Koivet ovat voimakastekoiset ja siivet kolmikulmaiset. Lento on nopeaa ja melko suoraa. Kottaraiset etsivät ravintonsa maasta ja liikkuvat silloin juosten. Sukupuolet ovat lähes samannäköisiä, nuoret yksilöt aikuisia ruskeampia. Kottaraisten äänet ovat korkeita ja niiden laulu sisältää runsaasti matkimista. Ne ovat kolopesijöitä ja parvilintuja. Yöpymisparvet voivat muuttoaikoina olla valtavia, pilvimäisiä muodostelmia.
Kottaraisia ei voi olla huomaamatta. Ne asustelevat ihmisten lähettyvillä ja liikkuvat ympäriinsä tiheinä, hälisevinä parvina. Maassa kottarainen liikkuu lajityypillisen rauhattomasti, askeltaen pysähtymättä, vuoroaskelin ja nykivästi. Se liikkuu aina juosten tai kävellen, ei koskaan hyppien.
Kottaraiset nousevat aika ajoin erilaisten syiden vuoksi uutisiin asti. Yksi näistä syistä ovat Keski-Euroopan valtavat kottaraisparvet, joissa voi olla yli miljoonakin lintua. Suomessakin voi nähdä ilmassa suuria kottaraisparvia, jotka ilahduttavat seurailijaansa, muuttamalla kiehtovasti muotoaan.
Kottarainen on helposti tunnistettava lintu, sen voisi ehkä joskus luulla olevan mustarastaskoiras. Kottaraisen koko pituus on 22 – 25 cm ja paino keskimäärin noin 75 g. Koiras on hieman kookkaampi kuin naaras. Kesäpukuisen kottaraisen mustahko puku voi hohtaa vihreälle, siniselle, violetille ja purppuralle. Selkä ja pyrstön alapeitinhöyhenet ovat vienosti kellanvalkopilkukkaat.
Kesä-syyskuussa tapahtuvan sulkasadon jälkeen puku on kauttaaltaan kellanvalkeiden pilkkujen täplittämä. Seuraavan kevään kuluessa höyhenten kärjet kuluvat pois ja puku muuttuu ilman sulkasatoa kesäpuvuksi.
Nuori lintu on vaalean harmaanruskea, kurkusta ja kaulan sivuilta vaaleampi. Rinta ja vatsa ovat epäselvän täplikkkäät. Syyssulkasadon (heinä-lokakuu) jälkeen nuoret muistuttavat aikuisia.
Kottaraisen nokka on talvella tumma, kesällä keltainen. Koiraalla se on kesällä siniharmaatyvinen, naaraalla nokan tyvi on silloin vaaleanpunerva. Hyvin aikaisin keväällä saapuvilla kottaraisilla saattaa nokan kärki olla vielä tumma.
Kottarainen lentää aaltoilevasti. Sen siivet vaikuttavat kolmionmuotoisilta ja ne ovat terävät. Kauempaa sitä on lennossa lähes mahdotonta erottaa tilhestä.
Kottarainen on hyvin seurallinen lintu ja erityisesti loppukesän yöpymisparvet ovat mahtavia, tuhansien lintujen muodostelmia.
Kottarainen. - Kuva Copyright © hedera.baltica - Creative Commons.
jota harvasti mainitaan,
oli oppinut elämältä
pienen, pienosen laulun vaan.
Kottarainen, se tumma lintu,
lauloi pienosen säveleen,
minkä lauloi, sen totta lauloi,
se koski kuulijan sydämeen."
Kottaraisen kutsuääni on hyvin tunnusomainen surina "kyrr". Varoitus on karhea "stääh", "kräär kräär", käheä "spät" tai kova "kät". Laulu on kooste vivahteikkaita ääniä ja se sisältää maiskutuksia, särinää, nokan näppäilyä ja pitkiä, laskevia vihellyksiä sekä ennen kaikkea mestarillisia matkintoja. Varhain keväällä onkin esimerkiksi kuovin huutoon suhtauduttava mitä suurimmalla varauksella. Kottarainen voi matkia erehdyttävästi kuovia, hieman myöhemmin linnun nokasta alkaa pulputa virheetöntä pajulinnun laulua, joka vaihtuu äkisti kultarinnan lauluun.
Kottaraisen laululahjoja vähätelläänkin siksi ihan turhaan, sillä luhtakerttusen ohella se on linnustomme taitavimpia matkijoita. Laji matkii uskomattoman nopeasti muita ääniä - toisinaan kuulostaa jopa siltä, että se matkisi kahta eri lajia samanaikaisesti! Laulaessaan kottarainen heiluttaa kiihtyneesti siipiään ja pörhöttää kurkkuhöyheniään. Näyttää ihan siltä, kuin se olisi vaipunut transsiin.
Laulun lisäksi kottaraisella on runsaasti erilaisia, voimakkaita ääniä. Nuoret linnut huutelevat kähisevästi. Hieman isommilla poikasilla on merkillinen, metallinen, kaliseva sarja. Kottaraisten parveillessa ilman täyttää joskus korviahuumaava hälinä.
Ainakin Magnus von Wrightin mukaan kottaraiset oppivat puhumaankin papukaijojen lailla, sillä hän on kirjoittanut kottaraisesta näin: "Koiras, joka on erityisen hyvä laulaja, osaa mestarillisesti matkia muita, naapurustossa asustavia lintuja. Nuorena elätiksi otetut kottaraiset kesyyntyvät hyvin ja oppivat lausumaan lyhyitä lauseita aivan puhtaasti. Olen kuullut yhtä yksilöä, joka hämmästyttävän tarkasti matki soittorasiaa tai oikeammin yhtä sen esittämistä kappaleista."
Kottarainen. - Kuva Copyright © hedera.baltica - Creative Commons.
Kottaraisten heimo
Varpuslintujen (Passeriformes) lahkossa on heimo kottaraiset (Sturnus). Suomessa on tavattu kaksi heimon lajia; tavallisen kottaraisen lisäksi punakottarainen (Sturnus roseus), joka on maassa satunnainen vierailija.Kottaraiset ovat rastaankokoisia, lyhytpyrstöisiä ja pyyleviä lintuja. Niiden nokka on suhteellisen pitkä ja terävä. Koivet ovat voimakastekoiset ja siivet kolmikulmaiset. Lento on nopeaa ja melko suoraa. Kottaraiset etsivät ravintonsa maasta ja liikkuvat silloin juosten. Sukupuolet ovat lähes samannäköisiä, nuoret yksilöt aikuisia ruskeampia. Kottaraisten äänet ovat korkeita ja niiden laulu sisältää runsaasti matkimista. Ne ovat kolopesijöitä ja parvilintuja. Yöpymisparvet voivat muuttoaikoina olla valtavia, pilvimäisiä muodostelmia.
Kottarainen (Sturnus vulgaris)
Lähes jokaisen maalaistalon pihapiiriin kuului aikoinaan kottaraispönttö, ja runsaasti pönttöjä ylläpidetään edelleenkin. Suomessa kottaraisella on lintujen joukossa aina ollut oma erityisasemansa, siitä on pidetty ja sitä on keväisin odotettu.Kottaraisia ei voi olla huomaamatta. Ne asustelevat ihmisten lähettyvillä ja liikkuvat ympäriinsä tiheinä, hälisevinä parvina. Maassa kottarainen liikkuu lajityypillisen rauhattomasti, askeltaen pysähtymättä, vuoroaskelin ja nykivästi. Se liikkuu aina juosten tai kävellen, ei koskaan hyppien.
Kottaraiset nousevat aika ajoin erilaisten syiden vuoksi uutisiin asti. Yksi näistä syistä ovat Keski-Euroopan valtavat kottaraisparvet, joissa voi olla yli miljoonakin lintua. Suomessakin voi nähdä ilmassa suuria kottaraisparvia, jotka ilahduttavat seurailijaansa, muuttamalla kiehtovasti muotoaan.
Kottarainen on helposti tunnistettava lintu, sen voisi ehkä joskus luulla olevan mustarastaskoiras. Kottaraisen koko pituus on 22 – 25 cm ja paino keskimäärin noin 75 g. Koiras on hieman kookkaampi kuin naaras. Kesäpukuisen kottaraisen mustahko puku voi hohtaa vihreälle, siniselle, violetille ja purppuralle. Selkä ja pyrstön alapeitinhöyhenet ovat vienosti kellanvalkopilkukkaat.
Kesä-syyskuussa tapahtuvan sulkasadon jälkeen puku on kauttaaltaan kellanvalkeiden pilkkujen täplittämä. Seuraavan kevään kuluessa höyhenten kärjet kuluvat pois ja puku muuttuu ilman sulkasatoa kesäpuvuksi.
Nuori lintu on vaalean harmaanruskea, kurkusta ja kaulan sivuilta vaaleampi. Rinta ja vatsa ovat epäselvän täplikkkäät. Syyssulkasadon (heinä-lokakuu) jälkeen nuoret muistuttavat aikuisia.
Kottaraisen nokka on talvella tumma, kesällä keltainen. Koiraalla se on kesällä siniharmaatyvinen, naaraalla nokan tyvi on silloin vaaleanpunerva. Hyvin aikaisin keväällä saapuvilla kottaraisilla saattaa nokan kärki olla vielä tumma.
Kottarainen lentää aaltoilevasti. Sen siivet vaikuttavat kolmionmuotoisilta ja ne ovat terävät. Kauempaa sitä on lennossa lähes mahdotonta erottaa tilhestä.
Kottarainen on hyvin seurallinen lintu ja erityisesti loppukesän yöpymisparvet ovat mahtavia, tuhansien lintujen muodostelmia.
Kottarainen. - Kuva Copyright © hedera.baltica - Creative Commons.
Äänet - taitava matkija ja hyvä puhuja
Erkko on runoilijan vapaudella runossaan Kottarainen hieman muunnellut kuvaa kottaraisesta. Eihän kottarainen ole murhelintu, vaan vilkas ja eloisa, eihän se ole mustarastaan lailla vain ihan tummakaan - eikähän sitä ainakaan harvasti mainita, koska se on ollut jo aikoinaan hyvin tunnettu ja eihän se ole suinkaan oppinut pienosta laulua vaan, vaan sen repertuaariin kuuluu enemmän lauluja, kuin minkään muun maamme linnun. Loppu on kuitenkin hyvin ja osuvaa - kottaraisen laulu on totta ja koskee kuulijan sydämeen.Kottarainen, Juhana Heikki Erkko
"Kottarainen, se murhelintu,jota harvasti mainitaan,
oli oppinut elämältä
pienen, pienosen laulun vaan.
Kottarainen, se tumma lintu,
lauloi pienosen säveleen,
minkä lauloi, sen totta lauloi,
se koski kuulijan sydämeen."
Kottaraisen kutsuääni on hyvin tunnusomainen surina "kyrr". Varoitus on karhea "stääh", "kräär kräär", käheä "spät" tai kova "kät". Laulu on kooste vivahteikkaita ääniä ja se sisältää maiskutuksia, särinää, nokan näppäilyä ja pitkiä, laskevia vihellyksiä sekä ennen kaikkea mestarillisia matkintoja. Varhain keväällä onkin esimerkiksi kuovin huutoon suhtauduttava mitä suurimmalla varauksella. Kottarainen voi matkia erehdyttävästi kuovia, hieman myöhemmin linnun nokasta alkaa pulputa virheetöntä pajulinnun laulua, joka vaihtuu äkisti kultarinnan lauluun.
Kottaraisen laululahjoja vähätelläänkin siksi ihan turhaan, sillä luhtakerttusen ohella se on linnustomme taitavimpia matkijoita. Laji matkii uskomattoman nopeasti muita ääniä - toisinaan kuulostaa jopa siltä, että se matkisi kahta eri lajia samanaikaisesti! Laulaessaan kottarainen heiluttaa kiihtyneesti siipiään ja pörhöttää kurkkuhöyheniään. Näyttää ihan siltä, kuin se olisi vaipunut transsiin.
Laulun lisäksi kottaraisella on runsaasti erilaisia, voimakkaita ääniä. Nuoret linnut huutelevat kähisevästi. Hieman isommilla poikasilla on merkillinen, metallinen, kaliseva sarja. Kottaraisten parveillessa ilman täyttää joskus korviahuumaava hälinä.
Ainakin Magnus von Wrightin mukaan kottaraiset oppivat puhumaankin papukaijojen lailla, sillä hän on kirjoittanut kottaraisesta näin: "Koiras, joka on erityisen hyvä laulaja, osaa mestarillisesti matkia muita, naapurustossa asustavia lintuja. Nuorena elätiksi otetut kottaraiset kesyyntyvät hyvin ja oppivat lausumaan lyhyitä lauseita aivan puhtaasti. Olen kuullut yhtä yksilöä, joka hämmästyttävän tarkasti matki soittorasiaa tai oikeammin yhtä sen esittämistä kappaleista."
Kottarainen. - Kuva Copyright © hedera.baltica - Creative Commons.
Ravinto
Kottaraisella on laaja ruokavalio. Siihen kuuluvat hyönteiset, madot, tuhatjalkaiset, kotilot, siemenet, jätevilja sekä hedelmät ja marjat, mm. pihlajanmarjat. Rastaiden tavoin kottarainen voi aiheuttaa tuhoa puutarhassa.
Kottarainen. - Kuva Copyright © hedera.baltica - Creative Commons.
Levinneisyys ja elinympäristöt
Suomessa kottarainen pesii koko maassa, mutta on harvinainen Lapissa ja Koillis-Suomessa. Suomessa pesivä kottaraiskannan arvellaan olevan suuruudeltaan 80 000 – 100 000 paria.Kottarainen on puhdas kulttuurilaji, mutta pesii vielä paljon pienemmillä ja syrjäisemmillä asutuksilla, kuin varpunen. Se elää myös ulkosaariston luodoilla, missä liikkuu ihmisiäkin. Kaatopaikoilla näkee kottaraisia erityisesti keväällä.
Syksyllä kottarainen on tuttu näky viljelysaukioilla, puistoissa ja puutarhoissa. Sen suosimia yöpymispaikkoja ovat tiheät pajukot ja ruoikot.
Suomen kottaraiskanta on taantunut 1970-luvun alun huippulukemista. 1970-luvun puolivälin jälkeen kanta romahti erittäin rajusti. Kottaraiset ovat samalla siirtyneet maassamme elämään etelämmäksi. Syynä on mm. kottaraisille ruokailumaastoksi sopivien, karjan laitumien hupeneminen.
Kottarainen. - Kuva Copyright © Jevgēnijs Šlihto - Creative Commons.
Lisääntyminen
Kottaraisen pääasiallista pesimäympäristöä ovat viljelysmaiden pihapiirit ja lehtipuumetsiköt, taajamien ja omakotitaloalueiden pihapiirit, ja myös muut suhteellisen avoimet ympäristöt. Se pesii mielellään myös karja- ja hevostilojen läheisyydessä, jossa on lyhyttä ja helppokulkuista nurmea.Kottarainen pesii useimmiten pöntössä, harvemmin enää luonnononkaloissa. Peltojen keskellä olevat lehtipuusaarekkeet ja ulkorakennuksien ympäristöt ovat hyviä pönttöjen sijoituspaikkoja. Joskus pesä on rakennuksen onkalossa, esimerkiksi kattotiilen alla tai muurin kolossa.
Kottarainen on vilkas lintu, joka hoitaa pesintänsäkin nopeasti. Pesänsä se rakentelee varsin huolimattomasti oljista, kuivasta ruohosta, villasta ja höyhenistä. Siihen se pyöräyttää huhti-toukokuussa 4 - 7, useimmiten 5 kauniin vaaleansinistä munaa. Molemmat emot osallistuvat hautomiseen, mutta öisin siitä huolehtii yksinomaan naaras. Haudonta-aika on 11 - 13 vrk. Molemmat emot osallistuvat poikasten ruokintaan, jotka jättävät pesän 20 - 22 vrk:n ikäisinä. Kottaraisella on yksi pesye vuodessa.
Kottarainen. - Kuva Copyright © hedera.baltica - Creative Commons.
Kottaraiset muuttavat. - Kuva Copyright © Artur Rydzewski - Creative Commons.
Muutto
Kottarainen on muuttolintu. Keväällä kottarainen on helmi-maaliskuun vaihteessa ensimmäisiä muuttolintujamme. Joskus se voi saapua vieläkin aikaisemmin. Pääjoukut tulevat kuitenkin vasta huhtikuussa.Nuoret kottaraiset siirtyvät jo kesäkuun lopulla tai heinäkuussa Suomenlahden ylitse ns. välimuutossa Baltiaan. Osa muuttaa kuitenkin vasta vanhojen lintujen mukana syyskuun lopulta alkaen. Huippu on lokakuun puolenvälin jälkeen, jolloin kottaraisparvi toisensa jälkeen huristaa vauhdikkaan matala-aaltoisesti lentäen kohti etelää.
Kottaraisten talvehtiminen Suomessa on oikukasta. Joinakin vuosina tavataan asutuskeskusten kaatopaikoilta muutamia parvia. Talvihavaintoja on tehty aina Pohjois-Suomea myöten.
Kottaraiset ovat enimmäkseen päivämuuttajia. Ne viettävät talviaikansa Pohjanmeren ympäristössä.
Lähteet
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki
*Yle Tietoisku: Minne kottaraispönttö?
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
