KIRAHVI (Giraffa camelopardalis) - (Linnaeus, 1758)

Yksi Afrikan suurista ja tunnetuista eläimistä ja symboleista on maailman korkein maanisäkäs, kirahvi. Kirahvilla on oma, hyvin poikkeuksellinen ulkonäkönsä. Eipä ihme, että vanhassa eläinkirjassakin eläintarhaan tullut mies sirahvin (kirahvia kutsuttiin aiemmin Suomessa sirahviksi) nähdessään huudahti hämmästyneenä:

"Mikä ihmeen sirahvi - ei tuommoista eläintä ole olemassakaan!"

Kolmi- ja viisisarvinen sirahvi

Kirahvia on kutsuttu aiemmin Suomessa sirahviksi. Vanhassa eläinkirjassa sirahvia kuvataan taidokkaasti ja tarkasti näin:

"Se on lyhyt ja korkea, ja sen selkä laskeutuu jyrkkänä mäkenä alas. Jalat ovat hoikat ja pitkät. Samoin on kaula pitkä, ja sen latvassa keikkuu naurettavan pieni pää. Päässä ovat suuret, alati heiluvat korvat, sekä karvaisen nahan peitossa olevat sarventypykät. Varsinaisten sarvien edessä on nenäluussa oleva pariton kyhmy, joka voi kasvaa kolmanneksi sarveksi: niinsanottu kolmisarvinen sirahvi. Voipa päälaenluussa toisinaan olla sarvien takanakin vielä kaksi sarvimaista lisäkettä: niinsanottu viisisarvinen sirahvi."

Levinneisyys

Kirahvit elävät Afrikassa Saharan eteläpuolisilla alueilla, puu- ja pensassavanneilla sekä ruohotasangoilla. Kartalla eri väreillä kirahvin eri alalajien asuinpaikat. Alalajeja on karttaan merkitty yhdeksän, vaikka niitä ilmeisesti on vain kuusi.



Kirahvien kokonaismäärä on 110 000 - 150 000. Niistä Keniassa on 45 000, Tansaniassa 30 000 ja Botswanassa 12 000. Näissä kolmessa maassa on eniten kirahveja.

Alalajit

Kirahvilla on kuusi alalajia. Jotkin näistä alalajeista voivat joskus, tutkimuksen myötä, osoittautua omiksi lajeikseen. Useat näistä alalajeista, jotka siis mahdollisesti ovatkin lajeja - ovat uhassa joutua sukupuuttoon.

Kalifornian yliopiston joulukuussa vuonna 2007 julkaiseman DNA-tutkimuksen mukaan eri kirahvipopulaatioiden geneettiset erot ovat niin suuret, että niitä tulisi pitää erillisinä lajeina. Kuusi kantaa ovat eläneet tyystin erillään toisistaan ainakin 500 000 vuotta. Kirahveja pidetään kryptisinä lajeina, sillä eri kantojen yksilöissä on ulkoisia eroja lähinnä kuvioinnissa ja lisääntymisen ajoituksessa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Vearl Brown

Ominaisuuksia

Seisoskellessaan taikka hitaasti liikkuessaan kirahvi tekee arvokkaan ja ylvään vaikutuksen, tarkkaillessaan maailmaa korkeuksistaan kirkkain ja hyväntahtoisin, mutta hieman välinpitämättömin silmäyksin. Vaikutelma muuttuu suuresti, kun kirahvi säntää juoksuun. Kirahvi säikähtää helposti ja säntää herkästi juoksuun. Kirahvin juoksu on kömpelön, raskaan ja laiskan näköistä lönköttämistä. Tällä tyylillään kirahvi kuitenkin etenee varsin nopeasti. Nopeus ei perustu jalkojen vilkkaaseen liikkeeseen, vaan askelten pituuteen, joka on 4 - 5 metriä. Huippunopeus on peräti hieman alle 60 km/h.

Uros on naarasta suurempi, sen korkeus on 4,8 - 5,5 metriä - paino 800 - 1 930 kg. Hartiakorkeus 3,3 m.

Naaraan korkeus on 3,5 - 4,7 metriä - paino 450 - 1 180 kg.

Pää on pienehkö vartalon kokoon suhteutettuna ja sen muoto on kiilamainen.

Sekä uroksella että naaraalla on pysyvät, muodoltaan tappimaiset sarvet, jotka ovat nahan peittämät. Sarvien pituus enintään 13,5 cm. Varsinaisten sarvien edessä on nenäluussa oleva pariton kyhmy, joka voi kasvaa ikäänkuin kolmanneksi sarveksi. Toisinaan voi päälaenluussa olla varsinaisten sarvien takanakin kaksi sarvimaista lisäkettä.

Korvat ovat suuret, 15 cm pitkät ja alati heiluvat.

Silmät ovat suuret, suuret, vinot ja pitkien, tuuheiden ripsien suojaamat.

Kieli on musta ja sen pituus on 45 cm.

Pitkin niskaa kulkee lyhyt karvaharja.

Selkä laskeutuu alas melko jyrkästi.

Kaulan pituus on noin 2,4 m. Kaulanikamia on seitsemän kuten muillakin nisäkkäillä, ja niiden pituus on noin 40 cm.

Jalat ovat pitkät ja hoikat. Etujalat ovat pidemmät kuin takajalat.

Kirahvin turkissa on vaaleankellertävällä pohjalla erikokoisia ja -muotoisia läiskiä, joiden väri vaihtelee oranssista lähes mustaan. Toisinaan nämä läiskät ovat niin isoja, että pohjaväri näkyy vain kapeana juovaverkkona niiden välistä. Jokaisen yksilön kuviointi on erilainen. Kaikilla kirahvin alalajeilla on oma, erityinen kuviointityyppinsä.

Häntä on hoikka ja tupsupäinen, sen pituus on 76 - 101 cm, josta tupsun pituus on 25 - 30 cm.

Sydän voi olla kooltaan 60 cm ja painoltaan 10 kg - sen täytyy kyetä tuottamaan suuri verenpaine, jotta veri nousee aivoihin asti. Kaulan yläosassa on verenkierrossa sulkujärjestelmä, joka estää veren pakkautumisen kirahvin päähän silloin, kun kirahvi laskee päänsä alas juodessaan.

Akasiat ja kirahvit

Akasiat ovat aina vihantia palkokasveja ja Afrikassa on niitä ainakin 129 lajia. Akasiat ovat kuin neulatyynyjä, ja siltikin kirahvi tulee ja syö niistä lehtiä.

Eräät akasiat ovat saaneet avukseen kirahveja vastaan muurahaisia, jotka saavat akasiasta ravinnon ja pesäpaikan - ja palkkioksi "puolustavat" akasiaa kirahveilta. Kirahvin tarttuessa oksaan muurahaiset käyvät heti tunkeilijan kimppuun, purevat ja pistävät sekä erittävät pahaa hajua.

Pian kirahvi kyllästyy ja siirtyy toiselle akasialle, missä sama toistuu.

Elintavat

Kirahvit ovat enimmäkseen päiväaktiivisia.

Kuten niin monet muutkin savannien eläimet, kirahvitkin viihtyvät yhdessä, vaikka elävät joskus yksinkin. Erityisesti vanhat urokset elävät usein yksin. Yleensä yhdessä on 5 - 6 kirahvia, ryhmässä toimii laumahierarkia ja johtajana on vanha uros. Ryhmässä voi olla joskus jopa 50 - 70 yksilöä.

Kirahvit vaihtavat kaiken aikaa laumaansa, syytä tähän ei täysin tunneta. Kirahvin käyttäytymiselle on toki syynsä, sillä luonnossa ei kehity toimintaa, joka toistuisi perusteettomalla tavalla ja säilyisi pitkiä aikoja.

Laumassa urokset mittelevät keskenään voimiaan, lyömällä voimakkaasti päällään toistensa kaulaan.

Kirahvi seurustelee meille kuulumattomin äänin

Aina 1990-luvun lopulle asti kirahvin uskottiin olevan lähes mykkä, kunnes havaittiin, että se ääntelee sittenkin. Kirahvin matalat äänet ovat ihmiskorvlle kuulumattomia infraääniä, joiden kesto, taajuus ja voimakkuus vaihtelevat selvästi. Norsujen tapaan kirahvit viestivät keskenään matalilla, alle 20 hertsin taajuisilla äänillä, joilla on äärimmäisen tärkeä merkitys yksilöiden ja laumojen välisessä yhteydenpidossa.

Kirahveilla on myös muita, korkeampiakin ääniä, vaikka ne käyttävät niitä vähän. Emot voivat päästellä hentoja, viheltäviä ääniä vasoilleen.

Rooman keisareitten huvituksena

Euroopan maaperän kirahvit saavuttivat jo Rooman vallan aikana, jolloin keisari Julius Caesar kuljetutti niitä väen hämmästeltäviksi. Muinaiset roomalaiset nimesivät kirahvit "kameleiksi, joilla on leopardin laikut" (camelopardalis). He uskoivat, että kirahvit ovat leopardien ja kamelien risteymiä.



Kirahvit Namibian savannilla.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Pixabay

Honkkelilla ei ole helppoa

Kirahvi laskeutuu makuulleen ainoastaan silloin, kun se tuntee olonsa turvalliseksi. Kirahvi nukkuu useimmiten seisaallaan, mutta laskeutuu joskus nukkumaan makuulleen. Kirahvin koko tuo mukanaan monenlaisia ongelmia sen elämään. Yksi on nukkuminen. Aikuisen kirahvin on havaittu nukkuvan todella vähän, vain noin tunnin vuorokaudessa. Nukkuessaan kirahvit lepuuttavat niskaansa selän päällä, koska maassa nukkuessaan niillä on suuria vaikeuksia nousta pystyyn.

Kaaduttuaan tai muuten maasta noustessaan niiden nouseminen jaloilleen on pitkä rituaali. Ne joutuvat tasapainottelemaan vaihtamalla pitkän niskansa asentoa puolelta toiselle.

Ravinto

Kirahvi on kasvissyöjä ja syö pensaitten ja puiden, kuten akasioiden lehtiä ja oksia. Lehdet se rullailee kielensä ympärille ja repäisee ne kielellä irti. Se syö myös jonkin verran hedelmiä ja ruohoa, mutta savannilla sen on vaikeaa yltää ruohoon. Jonkin verran kirahvi mutustelee myös maaperää, saaden siitä tarvittavia mineraaleja. Juominenkin näyttää kirahville vaikealta toimitukselta. Se joutuu levittämään etujalkansa, taikka laskeutumaan peräti polvilleen juodessaan.

Lisääntyminen

Kantoaika on 400 - 460 vrk. Jälkeläisiä syntyy yleensä yksi kerrallaan, ja tämä tapahtuu joka toinen vuosi. Kaksoset ovat harvinaisia. Vasan hartiakorkeus syntymän hetkellä 2 m ja paino 50 - 55 kg.

Maailman korkein eläin saa syntyessään melko tylyn startin elämälleen: vasa mätkähtää syntyessään maahan varsin korkealta. Vasa nousee jaloilleen ja alkaa imeä 15 minuutin kuluessa syntymästä. Vasa imee 6 - 12 kk.

Sukukypsyysikä on sekä uroksella että naaraalla 3 - 4 v. Uros kuitenkin kilpailee menestyksekkäästi naaraista vasta 7 vuoden iässä. Elinikä on 20 - 30 vuotta eläintarhoissa, mutta luonnossa vähemmän.

Uhat

Täysikasvuista kirahvia pedoista uhkaa pahiten leijona, mutta kirahvin poikasten uhkana ovat useat Afrikan petoeläimet. Myös leopardit ja hyeenat käyvät aikuisenkin kirahvin kimppuun, mutta kirahvi puolustautuu tehokkaasti joko nopeasti paeten, taikka antaen etusorkillaan tappavia potkuja. Juodessaan kirahvi on vaarassa joutua krokotiilin hyökkäyksen uhriksi.

Isäntinä ekosysteemissä

Kirahvit toimivat isäntäeläiminä tietyille linnuille, isoloisnokkeleille, jotka istuskelevat kirahvin selässä ja niskassa ja napsivat nokkaansa loisia kirahvin nahan pinnasta. Molemmat lajit, sekä kirahvit että isoloisnokkelit, hyötyvät tästä keskinäisestä suhteesta.



Lähteet
ADW Animal Diversity Web
IUCN
Olli Marttila: Suuri savanni
Eläinten maailma - Otava
Tieteen Kuvalehti
Luonnossa Nisäkkäät - Weilin&Göös: Kirahvi - korkeuksiin kurottaja/Paavo Hellstedt