KAMELIT - AAVIKOIDEN LAIVAT

Kamelit ovat nykyisin turisteille tuttuja ja turistit niillä paljolti ratsastelevatkin. Kameleilla on ollut niitä käyttäneille kansoille tavattoman suuri merkitys. Kameli on ollut sekä kantojuhta että vetojuhta, jonka on voinut valjastaa vankkureidenkin eteen. Kamelin liha ja maito ovat olleet tärkeitä ravinnossa ja sen nahkaa on voitu käyttää monenlaisiin tarkoituksiin. Kamelin karvoista on kudottu kankaita ja mattoja. Kaikki kamelista on käytetty - lantakin on palanut polttoaineena.



Kamelia kutsutaan aavikoiden ja erämaiden laivaksi. Tällaisen nimityksen oletetaan syntyneen käännösvirheenä, termistä "erämaasta laivalla tuotu eläin". Sillä assyrialaisilla oli tapana antaa eläimelle nimi sen mukaan, mistä se tuotiin. Kameleita tuotiin aikoinaan laivalla Persianlahden yli.

Poika ohjaa turistin kamelia Saharassa.

Kuva - kamelinohjaaja Saharassa - Copyright - © Club Med UK.

Kamelin avulla ihminen on voinut kulkea laajojen, vedettömien erämaiden halki - tuhansien kilometrien matkat yhtä kamelipillin soittoa - ja kiivetä 4 000 metrin korkeudella sijaitseville seuduille. Kaikissa näissä tavattomissa suorituksissaan kameli itse on ollut aina hyvin vaatimaton, onhan se kristinuskossakin vaatimattomuuden ja nöyryyden symboli.

Libyan berberipoika kameleineen. Kuvauspaikka Libyan berberikaupunkina tunnettu Nalut 10.4.2008.

All rights reserved
*Kuva Copyright © khadijateri
Photo used with permission.



Intiassa kamelikärryt ovat edelleenkin käytössä oleva kulkuneuvo.

Kuva - Copyright - © Güldem Üstün.

Kaksikyttyräinen kameli (Camelus bactrianus)

Tämä kameli on ollut yhtä tärkeä ihmisen apulainen Sisä-Aasian hiekka- ja suola-aavikoilla, kuin sen yksikyttyräinen sukulainen Afrikassa ja Arabiassa.

Dromedaariin verrattuna kaksikyttyräinen kameli on pitkäkarvainen, sillä sen asuinseudut ovat paljon kylmempiä, eivätkä pakkasetkaan ole tuntemattomia. Näistä kahdesta kamelista dromedaari on parempi ja nopeampi ratsukameli, kaksikyttyräinen kameli on parhaimmillaan kuormajuhtana, kyeten kantamaan 250 kg:n taakan.

Kaksikyttyräinen kameli onkin hieman jykevämpi kuin dromedaari. Kamelien paino on 400 - 1 000 kg. Elinikä ihmisen seurassa 50 vuotta.

Yksikyttyräinen dromedaari (Camelus dromedarius)

Tämä Pohjois-Afrikan, Arabian niemimaan ja Lähi-Idän erämaan laiva on kooltaan valtava. Korkeutta on 2 - 2,3 metriä ja pituutta kuonon kärjestä hännän kärkeen 3 - 3,3 metriä. Dromedaarilla on korkeat jalat, pitkä ja kamelimaisesti kaartuva kaula ja sen päässä keikkuva pieni pää. Selässä on yksi kyttyrä.

Kyttyrän koko vaihtelee omistajansa ravitsemustilan mukaan, sehän on vararavintosäiliö, jota käytetään ruoansaannin ollessa niukkaa ja johon taas hyvinä aikoina kertyy rasvaa. Hyvin syötetyn rasvakyttyrän paino saattaa olla 15 kg, pitkien matkojen ja ponnistelujen jälkeen se voi hävitä melkein olemattomiin.

Kamelinajajan onkin pitänyt huolella tarkastella pitkillä aavikkomatkoilla dromedaarin kyttyrän tilaa, sillä tuosta kyttyrästä on riippunut, onko eläin ja karavaani päässyt perille vaiko ei.

Kameli on vähääntyytyvä

Kameli syö hyvissä oloissa kaikenlaisia lehtiä ja silmuja, ruohokasveja sekä oksia. Mutta jos niitä ei ole tarjolla, se tyytyy syömisissään kitkeriin suolayrtteihin ja sammuttaa janonsa arojärvien suolaisella vedellä. Ja jos oikein paha ruoanpuute ja nälkä ahdistaa vaeltavaa karavaania, tyytyy kameli lopulta vaikkapa vanhoihin vaateriepuihin, muiden eläinten nahkoihin, mädänneisiin kalanraatoihin, sandaaleihin, köysiin - ja puutarhaletkuihin.



Sudanissa kamelit ovat yleisessä käytössä.

Kuva - kamelipoika Sudanissa - Cemetaries of Meroe, Sudan - Copyright © Flickr/Sue Pownall - All Rights Reserved.

Se ponnistelee, ponnistelee eteenpäin, kunnes tulee vierasvaraisemmille seuduille tai kunnes uupuneena, kaikkensa antaneena kaatuu maahan ja kuolee. Sellainen on kameli, ihmisen uuttera apulainen, joka ei koskaan luovuta.

"Vielä nykyäänkin kertovat taakkansa alle vaipuneiden kamelien vaalenneet luut karavaaniteiden varsilla niistä ajoista, jolloin erämaan laiva oli ainut kulkuneuvo hiekkaisilla taipaleilla, aavikoiden armottomissa oloissa, keitaalta toiselle."

Sakari Pälsi ja kiimainen kameli

Maineikas suomalainen tutkimusmatkailija Sakari Pälsi kuvaili sitä, miten vaarallinen jo muutenkin pahansisuinen kameli voi olla kiimaisena. Se voi olla silloin ihmiselle hengenvaarallinen, voiden hyökätä tilaisuuden tarjoutuessa ihmisen kimppuun, talloakseen tämän jalkoihinsa.

Eräskin kamelinajaja pääsi viime sekunneilla suojaan rattaiden alle, jonne kameli päätään alas laskien kurkisteli kummaltakin puolelta, saadakseen tuon onnettoman hampaisiinsa. Kameli ei ole vaarallinen vain kooltaan tonnin painoisena, vaan se voi puraista ihmisen hengiltä.



Kuvassa yllä ollaan Jaipurissa keväällä 2017. Jaipur on Rajasthanin osavaltion pääkaupunki Intiassa. Jaipurin perusti maharadza Jai Singh II vuonna 1727. Kaupungissa on hieman yli 3 miljoonaa asukasta.

Katso samantien myös Jaipurin toiset suuret eläimet, norsut.

Kuvat - Copyright © Güldem Üstün.

Kamelifaktoja

Maapallolla elää nykyisin kaksi kamelilajia, yksikyttyräinen ja kaksikyttyräinen kameli. Nämä kaksi muotoa saavat risteytyessään lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä, joten niitä voitaisiin pitää itse asiassa kahtena alalajina - tai kun kotieläimestä on kyse, kahtena eri rotuna.

Yksikyttyräinen kameli tunnetaan pelkästään kotieläimenä. Dromedaariksi kutsutaan yksikyttyräisen kamelin ratsastukseen kehitettyä rotua. Kaksikyttyräisiä kameleita on säilynyt myös luonnonvaraisina Gobin autiomaassa.

Kameli kantaa 13 kuukautta ja vasikoita syntyy tavallisesti yksi. Joskus voi syntyä kaksosetkin. Vain tunnin ikäisenä vasikka nousee jo omille jaloilleen. Emoaan se seuraa seuraavat viisi vuotta, eli ikään, jolloin se saavuttaa täysi-ikäisyyden. Kamelit elävät suotuisissa oloissa 40 vuotta, mutta kovassa työkäytössä kameli elää vain 25 vuotta.

Kamelien esi-isät ovat eläneet Pohjois-Amerikassa 60 miljoonaa vuotta sitten. Sieltä ne ovat tulleet Beringin maasillan kautta Euraasiaan ja Afrikkaan.

Kameli vaihtaa karvansa keväisin ja syksyyn mennessä sillä on aina uusi karvapeite. Kamelinkarvoja käytetään raaka-aineena monenlaisiin tuotteisiin, kuten takkeihin, mattoihin ja siveltimiin. Yhdestä kamelista irtoaa karvaa karvanvaihdon aikana noin 2,5 kg.

Kamelin häntä on kuin ruoska ja sillä on pituutta 50 cm.

Kamelin kaulaan ja polviin kehittyy kovaa ja kuivaa ihoa silloin, kun kamelilla on ikää 5 kuukautta. Tämä kova iho mahdollistaa sen, että kameli voi laskeutua makuulleen ja nousta ylös niin, että iho sen kestää.

Kamelin jalat ovat pitkät, ohuet ja hyvin vahvat. Jokaisessa jalassa on kaksi varvasta, joissa on leveät ja litteät polkuanturat. Nämä polkuanturat levittäytyvät kamelin kävellessä, ja estävät hiekkaan vajoamisen.

Suuressa suussaan kamelilla on 34 terävää hammasta. Kameli kykenee syömään piikkipensaiden lehtiä niin, että suu ei vaurioidu. Puolustusaseenakin kamelin hammaskalusto on tehokas.

Kameli märehtii. Se nielee rehut sisäänsä suuremminkaan pureksimatta, kuplauttaa sitten rehumössön sisältään takaisin suuhunsa ja alkaa verkkaisesti jauhaa sitä suussaan, nielläkseen sen kohta uudelleen.

Talvioloissa kameli voi autiomaassa tulla toimeen useiden viikkojen ajan kuivalla ravinnolla, juomatta kertaakaan.

Lukuisat kamelilajit kuolivat sukupuuttoon jo 45 miljoonaa vuotta sitten, mutta eteläamerikkalaiset laamat ja aasialaiset kamelit säilyivät hengissä.

Sana "kameli" on peräisin seemiläisestä sanasta gamal tai hamal, joka tarkoittaa "taakankantajaa".

Kamelin säkäkorkeus on 185 cm, kyttyröiden korkeus on 215 cm.

Kamelin paino on 700 kg.

Vaikka kamelin korvat ovat pienet, sillä on hyvin tarkka kuulo.

Kamelin silmät ovat isot ja niitä suojaa autiomaiden hiekkamyrskyiltä kaksinkertaiset silmäripset.

Nenäaukkoja suojaavat lihaksikkaat sieraimet, joita kameli sulkee ja aukoo tarpeen mukaan.

Kamelien käynti on keinuvaa siksi, että ne siirtävät yhtä aikaa samanpuoleisen etu- ja takajalan eteenpäin.

Kamelit osaavat uida, vaikka eivät menekään vapaaehtoisesti veteen.

Urospuolinen kameli on kameliori, ja naaraspuolinen kameli on kamelitamma. Vanha arabialainen sanonta toteaa: "Ei ole olemassa villejä kameleita, mutta ei kesyjäkään". Tällä viitataan kameleiden hankalaksi ja joskus vihamieliseksikin koettuun, jukuripäiseen luonteeseen.