2. Pehmyt on lapsista aina vihta
äiti jos vihtomassa.
Lämpöinen löyly on kotisaunan,
toisin on vierahassa.
:;: Jospahan säilyis äidin lapset
kylmältä maailmassa!" :;:"
Älä itke äitini - suom. kansansävel, Jaakko Juteini
"1. Älä itke, äitini,
älä äiti kulta,
vaikka vaan nyt isäni
on jo musta multa!
2. Älä muista murhetta,
tuoll’ on kirkas taivas!
:,: Poikas torjuu puutetta,
vähentääpi vaivas. :,:
3. Kyllä luonto lapsella
viimein vahvistuupi,
:,: miehen voima varrella
kerran kukoistuupi. :,:
4. Anna ajan ehtiä,
huoles minä maksan;
:,: leipä paisuu leviä,
koska kyntää jaksan. :,:"
Alfhild - Lauri Viita, kokoelmasta Betonimylläri, 1947
"Äidit vain, nuo toivossa väkevät,
Jumalan näkevät.
Heille on annettu voima ja valta
kohota unessa pilvien alta
ja katsella korkeammalta.
Alfhild, hän joka synnytti minut,
on joka yö sinne purjehtinut,
missä nyt Eemeli tullen ja mennen
murahtaa vain, kuten täälläkin ennen.
Siellä he kulkevat tähtien rivissä
kirkasta vanaa,
isä ja äiti, peräkanaa.
Sieltä he katsovat kotoista mäkeä,
kissoja, koiria, tuttua väkeä,
viittoen, luikaten parhaansa mukaan,
ettemme loukkaisi Pispalan kivissä
jalkaamme kukaan.
Siellä he jollakin planeetalla
puutarhakeinussa pihlajan alla
viipyvät ääneti nuoruudenmuistoissa
morsiusparina Tampereen puistoissa -
ostaen kahvit ja pullat kai,
jos sattuu olemaan perjantai. -
Ja sitten, kun Pispala aamun saa,
äitini vuoteen valmistaa
ja linnut, linnut helää.
- Oi kuinka on ihana elää
ja tuutia lastenlapsiaan
ja kertoa kauniita uniaan!
Niin suuri on Jumalan taivas ja maa,
oi lapseni, rakastakaa!"
Äidin apulaiset - Aapinen, Valistus 1959
"Heikki:
Äiti kulta, tässä on
apulainen sulle.
Lupaathan sä kertoa
sitten sadun mulle?
Pekka:
Puita pian laatikon
täyden sulle noudan.
Lakaisen ma lattian.
Asialle joudan.
Hilkka:
Astioiden pesu ei
työtä hullumpata,
kun vain oikein käyttelee
vettä, saippuata.
Anja:
Tomut pyyhin tarkalleen,
muistan joka loukon.
Siskot saatan nukkumaan,
riisun koko joukon.
Kaikki lapset:
Viimeiseksi suukkosen
annan, äiti, sulle,
Nyt kai ehdit kertomaan
pikkusadun mulle."
Äitini kuva - Immi Hellén
"Olin pieni vielä,
kun lähdit luotani.
Tahtoisin niin mielelläni
muistaa muotosi,
mutta muistini pettää.
Ah, minulla ei ole kuvaasi.
Muistan vain,
että helmasi oli mieluisin istuinpaikkani.
Se oli niin pehmyt ja turvaisa.
Lähdettyäsi minua on istutettu
kovilla istuimilla.
Muistan senkin,
että kätesi kosketus
oli kuin hyväily.
Pois mentyäsi
oi, kuinka olenkaan ikävöinyt
sen käden hellää kosketusta!" - (Runon alku)
Äidin syli - Alakansakoulun aapinen, Valistus 1930
"Armahin on äidin syli
suuren surun tullen,
siinä kaikkein paras paikka,
lapsi kulta, sullen."
Hannan laulu - Aleksis Kivi, näyt. Karkurit
""Äitiinsä etsei lapsi,
itkien kauvan hän etsei,
tok' viimein hän nähdä saa
sen liehuvan liinan pellol.
Sinnenpä nyt kiirehtii
hän kultasantasella tiell
ja elokuun aurinko paistaa.
Äiti, kosk itkun kuulee,
leikaten kultaista olkee,
koht sirppinsä heittää hän
ja rientävi pienoist vastaan:
Helmoihins hän kietoo sen
ja istuu auman äärehen
ja elokuun aurinko paistaa.
Autuas uni on lapsen,
autuas katsanto äitin;
se taivahan rantaan käy
ja uneksuin viipyy siellä,
koska liehtoo lounainen,
kosk paistaa heljä aurinko
ja kultainen vainio läikkyy."
Äiti lapsineen - Minna Krohn
"Äidin pieni keijukainen
Vielä syliss’ astuu vaan,
Eikä liioin siellä pysy
Avutt’ äidin jaloillaan.
Mutta aika vierii, kuluu,
Luota äidin karkailee
Pienokainen kasvanunna,
Ulos mailmaan astelee.
Silloin äiti hartahasti
Rukoileepi ainiaan,
Askeleet ett’ olis pojan
Suodut hyväks isänmaan."
Maailman kaunein sana - Immi Hellén
"Tahdotko nähdä
ihmeen kauniin kuvan,
äiti ja lapsi kun istuvat
portailla tuvan.
Mitäpä lapsen
äidille kuiskaavan luulet,
noin kun on kirkas katse
ja hymyssä huulet?
Oi, hän oppinut
yhden sanan on vasta,
sitä ei lakkaa kyyhkynen
kujertamasta.
Sanaan siihen
liittyy kaikki, mi hyvää,
kaikki mi maassa on kaunista,
tunnetta syvää.
Äiti, oi, äiti,
maailman kaunein sana –
se sointuu kuin ihana sävel
lapsen lausumana."
Äiti leipoo - Immi Hellén
"Äiti leipoo hymyellen. –
Kelle leivot, äiti, kellen?
Vielä kysyt – kelles muille:
pienoisille piimäsuille.
Tää on kakku pikku Annin,
tuo on Heikin, tää on Hannin.
Tämän saapi pikku Asta,
joll’ on yksi hammas vasta.
Tehdään muita murakampi,
hiukan muita makeampi.
Oisko onneks’ joka muru!
Siit’ on äidin ainut suru.
Leivät nousee, hiipuu uuni.
miss’ on pienet piimäsuuni?
Kätken kakkuun kaipausta,
sirottelen siunausta.
Rakkautta rahdun verran –
toinen teille leipoo kerran.
Äidin kakku makeaisin,
sitä ah, jos aina saisin!"
Äidin piiat - Severi Kantola, Askartelu-aapinen, Otava 1921
"Sotavuosi, kallis aika,
lähtee piiat pois,
äiti työstä nääntyy aivan,
apu tarpeen ois.
Rientää lapset äidin luokse:
Meistä piiat saat.
Pois jo voimme leikit heittää,
unet unhottaa.
Äiti suostuu, tarkallensa
määrää kunkin työt,
työstä palkka, mutta maksa,
minkä rikki lyöt.
Lautasia kaksitoista
hyllyssä on nyt,
jos on tyhjä jonkin paikka,
tiedän: särkynyt.
Viikot vieri, lapset toimi,
tilin päivä on,
palvelukset, rikkomukset
lyövät lukkohon.
Murheiseks käy lasten mieli
kuullessansa sen.
Heltyy äiti, syliin sulkee
joka lapsosen."
Kehrääjä-äiti - Paavo Cajander
"Ja äiti istuvi, kehräjää,
Ja kyynel silmähän vierähtää.
”Pois aurinkoiseni läksi, pois,
Oi, jos pian taas hänet nähdä vois!
Ihanainen hän oli, kaunoinen,
Oli puhtoinen kuni pulmonen.
Samanlaisena jos hänet nähdä sais,
Oi, aurinkoiseni jos palajais!”
Ja rukki se hyrräten, pyörien käy,
Mut armasta poikaa vaan ei näy.
Ja äiti istuvi, kehräjää,
Ja kyynel silmähän vierähtää.
– ”Iloitse, äiti, sun poikasi
Jo mainehen siivillä kiitävi”.
– ”Ylistetty luoja!” ja viuhuen
Nyt rukki se hyrrävi pyörien.
– ”Hän luokses saa, kotimatkall’ on,
Mut niinkuin syksyn puu alaston”.
”Ylistetty luoja, kun vaan hänet saan!”
Mutt rukki se tyyntävi vauhtiaan.
Oi äiti parka ja vaivainen
Sun kuollut on poikasi kaunoinen.
”Ylistetty luoja, kun puhdasna saa
Hän äidin helmahan taas nukahtaa”.
Eik’ enää rukki se hyrräten käy
Eik’ enää kyynel vierivän näy."
Oi äiti, äiti! - Eino Pakarinen
" Oi äiti, äiti, mä muistan sun
taas silmäs, hapsesi harmaat
ja äänes lempeän, siunatun
ja kädet hellivät, armaat.
Oi äiti, äiti, mä koska sun
taas nähdä jällehen saisin,
en tuskaa sieluni vaivatun
mä silloin muistaisi laisin.
Oi äiti, äiti, mä tiedän sen,
mä tunnen mielesi laadun
mä kuulen äänesi kaukaisen:
»jos kaadut, myös minä kaadun.«
Oi äiti, äiti, jos jaksan vaan,
niin kärsin loppuhun saakka.
Oi äiti, ymmärrä, toisinaan
voi maahan painaa jo taakka.
Oi äiti, äiti, niin monta on
jo vierryt viikkoa siitä,
kun lapses lyöty ja onneton
sun näki, eikö jo riitä?
Oi äiti, äiti, sun kaivatun
mä aina äänesi kuulen,
sen muisto lempeän, siunatun
on voima mun, minä luulen.
Oi äiti, äiti, mä paljon sain
niin paljon tuhlasin hukkaan,
mä silmät ummessa kuljin vain
ja haavan sain sydänrukkaan.
Oi äiti, äiti, jos haavan sen,
sä multa lääkitä voisit
kuin ennen sormeni pienoisen,
jo siteen pehmeän toisit."
Äidin silmät - Alli Nissinen
"Kaks’ on kaunehinta elämässä,
kaksi uskollista, ihanaa.
Vaikka murhe musta mielen täyttää,
huoli haihtuu, kauas katoaa.
Ne on tähdet elämäni yössä,
niistä onni mulle aukeaa. –
Rakas, armas äiti, katso tänne!
Katsees kanssa autuus mulle saa."
"Äiti, miksi...?" - Otto Manninen
"Silmät tummat tutkivin kysymyksin
lapsi leikkinyt äkkiä äitiin luo:
Ӏiti, miksi ne niin ovat kaikki yksin,
puut ja ihmiset, talot ja tornit nuo?”
– ”Eihän, kulta, ne viihtyvät vieretyksin,
kaikki talot, tornit, ihmiset, puut.” –
”Ei, ei, katso, ne niin ovat kaikki yksin.
Kuinka kunkin on, sit’ ei tunne muut.
Toiset toisistaan kiviseinä sulkee,
rautaportit lukkohon kierretään.
Yksin äitikin käy, isä yksin kulkee,
Jumala taivahassa on yksinään.”
Nosti silmät tutkivat, suuret, tummat
äitiin laps. Sydän sylkähti äityen:
mistä saanut lapsi on lauseet kummat,
lapsiko virkkaa ties toden viimeisen?"
