Pienen ja pyöreän Sancho Panzan suuria ja avaria viisauksia
Sancho Panza ei osaa lukea eikä kirjoittaa, mutta hänen suustaan suorastaan tulvii talonpoikaisten esi-isien
perinnäinen viisaus sananlaskuina, tarinoina ja hokemina vuolaasti ja hyväntuulisesti.
"Nukkuessaan kaikki ovat samanlaisia, suuret ja pienet, köyhät ja rikkaat."
"Peräytyminen ei ole pakenemista, eikä odottaminen ole viisasta, jos odottamisesta
koituu suurempi vaara, ja viisaan asiana on säästää itseään huomisen varalle
eikä panna kaikkea alttiiksi yhtenä päivänä."
"Kun tästä maailmasta kerran lähdetään, niin ruhtinas astelee yhtä kapeata polkua
kuin päiväpalkkalainen, eikä paavin ruumis vie enempää tilaa kuin suntion, vaikka
toinen on toista ylhäisempi."
"Taivaassa on Jumala, joka tutkii ja tuomitsee ihmisten sydämet."
"Hyvää maksajaa ei pantti rasita, eikä auta varhainen nouseminen, jos Jumala apunsa kieltää -
ja vatsa se jalkoja kannattaa, eivätkä jalat vatsaa."
"Alanpa uskoa, että helvetissäkin täytyy olla kunnon ihmisiä."
"Monet pettyvät, kun luulevat löytävänsä silkkaa silavaa, vaikka eivät kykene löytämään
kinkun koukkua."
"Ei pidä puhua nuorasta hirtetyn talossa."
"Ei se pala, joka tornissa hätäkelloa soittaa."
"Ja tietäkää, että vaikka olenkin vain yksinkertainen maalaismies, ymmärrän kumminkin
hiukan siitä, mitä sanotaan taidollisuudeksi."
"En halua kaivella toisten asioita, sillä siinä sattuu pian pilkka omaan nilkkaan.
Sitäkin enemmän, kun olen alastomana syntynyt ja alaston olen vieläkin,
niin etten voi menettää enkä voittaa."
"Älköön sanottako minusta, että toveruus on tiessään, kun eväät on syöty!"
"Ei voi koskaan tietää, mistä pensaasta jänis pökäisee!"
"Moni menee illalla terveenä nukkumaan, mutta ei hievahdakaan enää seuraavana aamuna."
"Ei hätää kovaa käsissä, jos on vielä leipää säkissä."
"Hyvälle perustukselle voidaan rakentaa hyvä rakennus, ja maailman paras
perustus ja pohja on raha."
"Pimeässä kaikki kissat ovat harmaita."
Tuulimyllyhyökkäys
"Ne olivat Don Quijotesta niin ilmeisiä jättiläisiä, ettei hän kuullut aseenkantajansa Sanchon huutoja eikä lähelle ehdittyäänkään nähnyt mitä ne olivat,
vaan huusi korkealla äänellä:
- Älkää paetko, te pelkurit ja kurjat olennot, teitä vastaan hyökkää yksi ainoa ritari. Samassa kävi pieni tuulenleyhkä, ja suuret myllynsiivet alkoivat liikkua.
Don Quijote näki sen ja virkkoi:
- Vaikka liikuttaisitte useampia käsivarsia kuin jättiläinen Briareos, joudutte sittenkin häviölle.
Niin sanoen ja mitä hartaimmin sulkeutuen valtiattarensa Dulcinean suosioon, pyytäen häntä avukseen tänä ratkaisevana hetkenä,
Rocinanten pannessa parasta laukkaansa ritarimme hyökkäsi suoraan ensimmäistä myllyä vastaan.
Hänen peitsensä iskiessä siipeen tuuli pyöritti siipeä niin rajusti, että se mursi peitsen palasiksi vieden mennessään ratsun ja ratsastajan,
joka kieri kentälle pahoin kolhittuna.
Sancho Panza kiiruhti hänen avukseen niin nopeasti kuin aasin vauhti salli ja huomasi luo ehdittyään ettei Don Quijote kyennyt liikahtamaan:
niin ankara oli isku hänen kumoutuessaan Rocinanten kanssa."